Valtimot

Valtimot ovat verisuonia, jotka kuljettavat verta sydämestä kudoksiin. Valtimoissa veri on korkeassa paineessa, ja tästä syystä näiden verisuonten seinämät ovat hyvin kestävät. Toisin kuin monet luulevat, valtimot eivät kuljeta vain happirikasta verta (valtimoveri), ja keuhkovaltimossa havaitaan happiköyhän veren (laskimoveri) kuljettamista.

Valtimot voidaan luokitella suuriin kimmoisiin valtimoihin, lihaksikkaisiin valtimoihin ja arterioleihin. Ateroskleroosi, aortan aneurysma ja aivohalvaus ovat valtimo-ongelmien aiheuttamia terveysongelmia.

Lue myös: Suonen, valtimon ja kapillaarin ero

Valtimoiden yleiset ominaisuudet

Valtimot ovat verisuonia, joilla on paksut, tukevat seinämät, jotta ne pystyvät kannattelemaan niiden sisällä kulkevaa, korkeassa paineessa olevaa verta. Näiden verisuonten tehtävänä on mahdollistaa sydämestä lähtevän veren kuljettaminen kehon eri kudoksiin. Keuhkoverenkierrossa valtimoiden tehtävänä on kuljettaa veri keuhkoihin, jotta se voi saada happea; systeemisessä verenkierrossa valtimot huolehtivat siitä, että hapekasta verta kulkeutuu kehon eri osiin.

Valtimoiden seinämät muodostuvat kolmesta kerroksesta, joita kutsutaan tunikoiksi.

• Tunica intima: sisäpuolisemmin sijaitseva kerros. Se muodostuu endoteelisoluista, joita tukee subendoteelikerros, joka muodostuu löysästä sidekudoksesta. Tunica intiman ja tunica median välissä on lähinnä elastiinista koostuva lamina.

• T tunica media: on valtimoiden seinämän keskikerros. Se muodostuu pääasiassa raidattomasta lihaskudoksesta.

• Tunica adventitia: on uloin kerros, ja se on jatkuva sidekudoksen kanssa, joka on läsnä siinä elimessä, jonka läpi valtimo kulkee. Tämä kerros muodostuu pääasiassa elastisista kuiduista ja kollageenista.

Valtimoiden luokittelu

Valtimot voidaan luokitella halkaisijansa mukaan elastisiin valtimoihin, lihaksikkaisiin valtimoihin ja arterioleihin. Tarkastellaan seuraavassa kunkin pääpiirteitä.

• Suuret kimmoisat valtimot

Tässä ryhmässä on esimerkkinä aortta ja sen haarat. Nämä ovat suurikaliiperisia valtimoita, jotka erottuvat tunica mediasta, jossa on runsaasti elastiinia, joka antaa niille ominaisen kellertävän värin. Elastisten lamellien ansiosta veren virtaus on tasaisempaa, mikä vähentää paineen vaihtelua systolen ja diastolen aikana.

• Keskihalkaisijaltaan keskikokoiset valtimot eli lihasvaltimot

Nämä valtimot ovat keskihalkaisijaltaan keskikokoisia, ja toisin kuin suurissa kimmoisissa valtimoissa, niissä on tunica media, joka koostuu pääosin lihassoluista. Näiden solujen supistumisen ansiosta lihasvaltimot voivat ohjata veren virtausta elimiin.

• Arteriolit

Arterioleilla on pieni halkaisija verrattuna suuriin valtimoihin ja lihasvaltimoihin. Niiden halkaisija on yleensä alle 0,5 mm.

Lue myös: Aortta – kehomme suurin ja tärkein valtimo

Veripaine

Veripaine on paine, jonka veri aiheuttaa valtimoiden seinämään. Se on korkeimmillaan kammiosystolen hetkellä eli silloin, kun kammio supistuu, ja sitä kutsutaan systoliseksi paineeksi. Diastole-hetkellä, kun kammiot ovat rentoutuneet, verenpaine on matalampi, ja tätä kutsutaan diastoliseksi paineeksi.

Nuorella aikuisella on levossa tavallista, että normaali verenpaine on noin 120 elohopeamillimetriä systolessa ja 80 elohopeamillimetriä diastolessa, ja tämä paine ilmaistaan luvulla 120/80 (12 x 8).

Hypertensio eli korkea verenpaine on tilanne, jossa havaitaan korkeita verenpainearvoja. Terveysministeriön mukaan se tapahtuu, kun enimmäis- ja vähimmäispainearvot ovat yhtä suuret tai suuremmat kuin 140/90 mmHg (tai 14 x 9). Korkea verenpaine voi olla potentiaalisesti vaarallinen, sillä se voi olla yhteydessä sellaisiin ongelmiin kuin sydänkohtaus, aivohalvaus ja munuaisten vajaatoiminta.

Terveysongelmat, jotka johtuvat heikentyneistä valtimoista

Valtimot ovat verisuonia, jotka huolehtivat veren kuljettamisesta elimistön kudoksiin ja elimiin. Jotkin tilanteet, kuten näiden alusten kaliiperin pieneneminen, valtimoiden laajentuminen ja jopa niiden repeäminen, voivat aiheuttaa vakavaa haittaa terveydellemme. Katso alta kolme terveysongelmaa, jotka liittyvät suoraan valtimoihin.

• Ateroskleroosi eli ateroskleroottinen sairaus: Ongelma, joka vaikuttaa elimistön valtimoihin ja jolle on ominaista rasvan, kalsiumin ja muiden elementtien kerrostuminen näiden verisuonten seinämiin muodostaen plakkeja, joita sanotaan ateroomiksi. Tämä laskeuma tapahtuu hitaasti eikä aluksi aiheuta oireita. Taudin edetessä valtimoiden kaliiperi kuitenkin pienenee, mikä estää verenkierron siihen kehon osaan, jota kyseinen valtimo kastelee. Ateroskleroosin oireet riippuvat siitä, mihin valtimoon se vaikuttaa. Kun se vaikuttaa esimerkiksi sydämen valtimoihin, se voi aiheuttaa angiinaa (rintakipua). Ateroskleroosin kehittymiselle on useita riskitekijöitä, joista joitakin ovat veren korkeat lipidipitoisuudet (dyslipidemia) ja verenpainetauti.

• Aortan ateroskleroosi: Kyseessä on ongelma, joka vaikuttaa aortan valtimoon aiheuttaen laajenemista tässä valtimossa. Ikääntymisen ja tupakoinnin kaltaiset tekijät ovat yhteydessä aortan aneurysman kehittymiseen. Tämä aneurysma voi kehittyä ilman oireita, ja se diagnosoidaan usein rutiinitutkimusten yhteydessä. Se on vakava ongelma, koska aneurysma voi repeytyä aiheuttaen paineen laskun ja verenvuotosokin.

• Aivohalvaus: Aivohalvaus tapahtuu, kun jokin aivojen alue ei saa riittävästi verta. Tämä ongelma voi johtua valtimon repeämisestä tai jopa sen tukkeutumisesta. Kun aivokuoren alueen valtimo tukkeutuu ja estää veren virtauksen, kyseessä on niin sanottu iskeeminen aivohalvaus. Kun valtimo repeää, kyseessä on niin sanottu hemorraginen aivohalvaus. Kasvojen pistely, puheen ja näön muutokset, tasapainon muutokset, huimaus, heikkous ja äkillinen päänsärky ovat oireita, joita voi esiintyä aivohalvaustapauksissa. Riskitekijöitä ongelman kehittymiselle ovat verenpainetauti, korkea kolesteroli, tupakointi ja korkea ikä.