Videopelien pelaaminen auttaa aikuisia, joilla on laiska silmä

Tässä on sanoja, joita harva olisi uskonut yhdistävänsä: videopeliterapia. Silti Berkeleyn Kalifornian yliopiston näöntutkijoiden pilottitutkimuksessa on havaittu, että videopelien pelaaminen voi auttaa parantamaan amblyopiaa eli laiskasilmäisyyttä sairastavien aikuisten näköä.

Tutkimuksessa havaittiin, että osallistujien näöntarkkuus ja kolmiulotteinen syvyyshavainnointikyky paranivat selvästi, kun he olivat viettäneet vain 40 tuntia pelattuaan valmiita videopelejä.

”Tämä tutkimus on ensimmäinen, joka osoittaa, että videopelien pelaaminen on hyödyllistä amblyopiaa sairastavien aikuisten hämärtyneen näön parantamisessa”, sanoi tutkimuksen pääkirjoittaja tohtori Roger Li, UC Berkeleyn optometrian korkeakoulun ja Helen Willsin neurotieteen tutkimuslaitoksen tutkiva optometristi. ”Olin hyvin yllättynyt tästä havainnosta; en odottanut näkeväni tämäntyyppistä parannusta.”

Niille, jotka saattaisivat käyttää näitä löydöksiä puoltaakseen peliajan lisäämistä, on syytä huomata, että mikään tutkimus ei ole osoittanut vastaavia hyötyjä henkilöille, joilla on normaali näkö.

Tutkimus on julkaistu PLoS Biology -lehden elokuun 2011 numerossa, ja se on vapaasti saatavilla verkossa.

Amblyopia, aivojen toimintahäiriö, jossa toisen silmän näkökyky ei kehity kunnolla, on yleisin syy pysyvään näkövammaisuuteen lapsuudessa, ja se vaikuttaa National Eye Instituten (NEI) mukaan kahdesta kolmeen 100 lapsesta. Se on myös yleisin syy yhden silmän näkövammaisuuteen nuorilla ja keski-ikäisillä aikuisilla.

Vaikka lasten amblyopiaa voidaan hoitaa menestyksekkäästi okkluusiohoidolla – laastarin laittamisella ”hyvän silmän” päälle, jotta aivot pakotetaan käyttämään heikompaa ”laiskaa silmää” -, aikuisille, joilla on tämä sairaus, on tarjolla vain vähän vaihtoehtoja.

”Nämä uudet havainnot ovat hyvin rohkaisevia, koska tällä hetkellä ei ole olemassa hyväksyttyjä hoitomuotoja aikuisille, joilla on amblyopia”, sanoi tutkimuksen päätutkija, tohtori Dennis Levi, UC Berkeleyn optometrian professori ja dekaani sekä Helen Wills Neuroscience Instituten tutkija. ”Monet silmälääkärit alkavat luopua onnistuneesta hoidosta noin kahdeksan vuoden iän jälkeen, koska laajalle levinnyt uskomus on, että amblyopia voidaan korjata vain näköaivokuoren kriittisen kehitysvaiheen aikana. Jos häiriötä ei korjata lapsuudessa, vaurioiden ajateltiin olevan peruuttamattomia.”

Mutta viimeaikaiset tutkimukset havaintokyvyn oppimisesta, muun muassa Levin ja Lin tekemät tutkimukset, ovat hälventäneet käsityksen siitä, että aikuisten amblyooppien näkökyvyn paraneminen ei ole mahdollista. He havaitsivat, että intensiivinen harjoittelu havaintotehtävässä, kuten kahden vaakasuoran viivan kohdistaminen toisiinsa, voi johtaa 30-40 prosentin parannukseen näöntarkkuudessa.

”Meillä oli ihmisiä, jotka viettivät 50 tuntia harjoittelemassa kieltämättä tylsää tehtävää, joten koehenkilöiltä vaadittiin paljon, jotta he pysyivät sitoutuneina”, Levi sanoi. ”Kävi myös ilmi, että parannukset havaintokyvyn oppimisessa ovat usein tehtäväkohtaisia, joten koehenkilöt, jotka oppivat kohdistamaan vaakasuorat viivat, eivät pystyneet välittömästi kohdistamaan viivoja, kun ne käännettiin pystysuoraan.”

Tutkijat halusivat nähdä, voisiko videopelin pelaaminen ja sen sisältämien ärsykkeiden monipuolisempi kirjo johtaa amblyooppisten visuaalisten kykyjen parantumiseen, joka havaittiin arkipäiväisemmissä visuaalisissa tehtävissä.

Uudessa NEI:n rahoittamassa tutkimuksessa tutkijat käyttivät toimintavideopeliä, jossa koehenkilöiden piti ampua maaleja, sekä ei-toimintapeliä, jossa käyttäjien piti rakentaa jotain. Tutkimuksessa oli yhteensä 20 amblyopiaa sairastavaa koehenkilöä, jotka olivat iältään 15-61-vuotiaita.

Ensimmäisessä kokeessa 10 osallistujaa pelasi toimintavideopeliä yhteensä 40 tuntia, kaksi tuntia kerrallaan, kuukauden ajan. Toisessa kokeessa kolme muuta osallistujaa pelasi ei-toimintavideopeliä saman ajan. Videopelejä pelatessaan osallistujat pitivät laastaria hyvän silmänsä päällä.

Kummassakin kokeessa näöntarkkuus parani 30 prosenttia eli keskimäärin 1,5 riviä optikoiden käyttämässä tavallisessa kirjaintaulukossa. Vertailun vuoksi voi kestää 120 tuntia okkluusiohoitoa, ennen kuin amblyopiaa sairastavilla lapsilla nähdään yhden viivan parannus kirjaintaulukossa, kirjoittajat totesivat.

Tutkijat totesivat, että suorituskyky mitattiin joka 10. tunnin pelaamisen jälkeen, ja jotkut koehenkilöt alkoivat parantua aikaisemmin kuin 40 tuntia.

Varmistaakseen, että tulokset olivat spesifisiä videopelien pelaamiselle eivätkä johtuneet silmälapun käytöstä, tutkijat tekivät kolmannen kokeen, jossa seitsemän osallistujaa piti silmälappua hyvän silmänsä päällä 20 tuntia normaalien päivittäisten toimintojensa, kuten television katselun, kirjojen lukemisen ja internetissä surffaamisen, aikana. Näiden 20 tunnin jälkeen heidän näkökykynsä ei parantunut näöntutkimuksissa. Samoja koehenkilöitä pyydettiin sitten pitämään laastaria pelatessaan videopelejä 40 tunnin ajan, ja testeissä he osoittivat samanlaista parannusta kuin muutkin tutkimukseen osallistuneet.

Tutkimukseen osallistuneista 20:stä puolet kärsi strabismisesta amblyopiasta, jolle on tunnusomaista silmien vääränlainen suuntaus tai silmien ristikkäisyys. Kuudella oli anisometrooppinen amblyopia, jossa molemmilla silmillä on merkittävästi erilaiset reseptiot. Kolmella oli molemmat sairaudet, ja yhdellä tutkittavalla oli harmaakaihin aiheuttama amblyopia toisessa silmässä.

Tutkimuksessa ei havaittu merkittävää eroa näöntarkkuuden paranemisessa eri amblyopiatyyppien välillä. Anisometrooppisilla koehenkilöillä havaittiin kuitenkin myös 50 prosentin parannus kolmiulotteisessa syvyyshavainnossa sen jälkeen, kun he olivat pelanneet videopelejä 40 tuntia.

Li totesi, että koehenkilöt, jotka aloittivat pelaamalla ei-toiminnallista videopeliä, paransivat tilannettaan edelleen sen jälkeen, kun he olivat pelanneet toiminnallista videopeliä vielä 40 tuntia. ”Vielä ei ole selvää, milloin näkökyvyn paraneminen saattaa pysähtyä”, hän sanoi. ”Mutta on todennäköistä, että niillä, joilla on vaikea amblyopia, kestää kauemmin osoittaa parannusta, mutta näillä potilailla on myös eniten parantamisen varaa.”

Li varoitti myös, että amblyopian videopelihoitoa koskeva tutkimus on vielä alkuvaiheessa ja että potilaiden ei pitäisi yrittää ”itsehoitaa” amblyopiaa. ”Ihmisten on ehdottomasti tehtävä yhteistyötä silmälääkärinsä kanssa”, hän sanoi.

”Videopelin pelaaminen on paljon hauskempaa kuin pelkkä laastarin käyttäminen, joten toiveena on, että lapset todennäköisesti noudattaisivat sääntöjä paremmin”, Levi sanoi. ”Laastarin käyttäminen voi olla sosiaalisesti kiusallista joillekin lapsille, joten toivomme, että parannus olisi nopeampaa, jos he tekisivät intensiivisen tehtävän, kuten videopelin pelaamisen.”

Tämän pilottitutkimuksen tulokset ovat niin rohkaisevia, että Levi sai kolmivuotisen, 1,7 miljoonan dollarin NEI-apurahan, jonka avulla hän voi verrata videopelihoitoa laastareiden käyttöön amblyopian hoidossa lapsilla ja aikuisilla satunnaistetussa kliinisessä tutkimuksessa. Tässä tutkimuksessa, joka tehdään yhteistyössä Rochesterin yliopiston ja New Yorkissa sijaitsevan Rochester Institute of Technologyn tutkijoiden kanssa, tutkijat käyttävät räätälöityjä videopelejä, jotka eivät ole väkivaltaisia ja lapsiystävällisiä.

”Emme pitäneet hyvänä ideana sitä, että 5-vuotias räjäyttelisi asioita”, Levi sanoi.