Viimeinen paras länsi
”Viimeinen paras länsi” oli ilmaisu, jolla markkinoitiin Kanadan preerioita tuleville maahanmuuttajille. Fraasia käytettiin Kanadan lännen mainostamiseen ulkomailla ja Itä-Kanadassa länsiasutuksen kukoistuskaudella vuodesta 1896 ensimmäisen maailmansodan alkamiseen vuonna 1914 asti, jolloin vain harvat pääsivät lähtemään Euroopasta.
Yksi hallituksen tärkeimmistä näkökohdista tässä uudisasukkaiden rekrytoinnissa oli pelko siitä, että amerikkalaiset tulisivat virtaamaan pohjoiseen ja asuttamaan eteläisiä osia siitä, mistä tulivat myöhemmin Albertan ja Saskatchewanin provinssit. Tavoitteena oli rohkaista perheitä ja tehdä siten vieraanvaraiseksi naisille, jotka voisivat rakentaa ja puhdistaa rajaa.
Ohjelma onnistui niin hyvin, että vähän yli yhdeksän vuotta myöhemmin Kanadan valtavista Luoteis-Territoriineista muodostettiin Albertan ja Saskatchewanin provinssit.
Painettu Pohjois-Euroopassa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa jaettuihin pamfletteihin. Kampanjaa johti sisäministeri Clifford Sifton, jonka pääministeri Wilfrid Laurier oli nimittänyt valvomaan lännen asuttamista. ”The Last Best West” oli suora vertaus Yhdysvaltoihin. Vaikka Yhdysvalloissa oli vielä tarjolla maa-alueita, suurin osa parhaasta maasta oli jo viety, ja Yhdysvaltain rajaseutu oli julistettu suljetuksi vuonna 1890. Kanadan maa oli viimeinen alue, jota eurooppalaiset eivät vielä asuttaneet.
Lauseke oli suurimmaksi osaksi markkinointikikka. Vaikka pakkasvapaa kausi on Kanadassa lyhyempi, vähemmän kuiva ilmasto kuitenkin kompensoi tätä, ja Kanadan preeriat ovat jo pitkään olleet tuottavampia kuin Dakotan ja Wyomingin preeriat. Lisäksi toisin kuin Amerikan lännessä, Kanadan lännen asuttaminen oli hyvin järjestäytynyttä, ja luoteinen ratsupoliisi huolehti laista ja järjestyksestä.