Voittaako Kiina tekoälykilpailun?
Pandemia on tarjonnut paljastavan varhaisen testin kunkin maan kyvystä käyttää tekoälyä laajassa mittakaavassa vastauksena kansalliseen turvallisuusuhkaan.
Yhdysvallat väittää käyttäneensä huipputeknologiaa osana ”sotaansa” koronavirusta vastaan. Suurimmaksi osaksi tekoälyyn liittyvää teknologiaa on kuitenkin käytetty lähinnä muotisanoina.
Ei niin Kiinassa. Pysäyttääkseen viruksen leviämisen Kiina sulki koko Hubein maakunnan väestön – 60 miljoonaa ihmistä. Se on enemmän kuin Yhdysvaltain itärannikon jokaisessa osavaltiossa on asukkaita.
Kiina piti yllä tätä massiivista cordon sanitairea käyttämällä tekoälyä hyödyntäviä algoritmeja asukkaiden liikkumisen seuraamiseen ja testausvalmiuksien lisäämiseen samalla, kun rakennettiin massiivisia uusia terveydenhuoltolaitoksia.
COVID-19-epidemian puhkeaminen osui samaan aikaan kiinalaisen uudenvuoden kanssa, jolloin matkustetaan paljon. Kiinalaiset huipputeknologiayritykset reagoivat kuitenkin nopeasti luomalla sovelluksia, joissa oli ”terveydentilakoodit”, joiden avulla voitiin seurata kansalaisten liikkeitä ja määrittää, tarvitsivatko henkilöt karanteenia.
AI:lla oli sen jälkeen ratkaiseva rooli siinä, että se auttoi Kiinan viranomaisia valvomaan karanteenien noudattamista ja suorittamaan laajamittaista kontaktien jäljittämistä. Kiinan laajojen tietokokonaisuuksien ansiosta Pekingin viranomaiset onnistuivat siinä, missä Yhdysvaltain hallitus epäonnistui.
Kiina ei vain yritä hallita tekoälyä, vaan se hallitsee tekoälyä.
Viime vuosikymmenen aikana Kiinan koon, tiedonkeruun ja strategisen päättäväisyyden tuomat edut ovat antaneet sille mahdollisuuden kuroa umpeen kuilun Yhdysvaltain tekoälyteollisuuteen.
Kiinan etumatka alkaa sen väestömäärästä, joka on 1.4 miljardista, joka tarjoaa vertaansa vailla olevan lahjakkuusreservin – maailman suurimmat kotimarkkinat – ja valtavan määrän dataa, jota yritykset ja hallitus keräävät poliittisessa järjestelmässä, jossa turvallisuus asetetaan aina yksityisyyden edelle.
Koska tekoälyn soveltamisessa ensisijainen voimavara on laadukkaan datan määrä, Kiinasta on tullut 2000-luvun arvokkaimman hyödykkeen Saudi-Arabia.
Pandemian yhteydessä Kiinan kyky ja halukkuus käyttää näitä teknologioita strategiseen arvoonsa on vahvistanut sen kovaa valtaa.
Pystyipä se tai ei, todelliset sodat ovat tulevaisuudessa tekoälypohjaisia. Kuten Joseph Dunford, Yhdysvaltain yhteisen esikuntapäällikön silloinen puheenjohtaja, totesi vuonna 2018: ”
Onko Kiinan kohtalona voittaa tekoälykilpailu?”
Onko Kiinan kohtalona voittaa tekoälykilpailu? Koska Kiinan väkiluku on nelinkertainen Yhdysvaltoihin verrattuna, ei ole epäilystäkään siitä, että sillä on tekoälysovellusten suurimmat kotimarkkinat sekä moninkertaisesti enemmän dataa ja tietotekniikan tutkijoita.
Ja koska Kiinan hallitus on asettanut tekoälyn hallitsemisen etusijalle, on ymmärrettävää, miksi jotkut Yhdysvalloissa ovat pessimistisiä.
Me kuitenkin uskomme, että Yhdysvallat voi yhä kilpailla ja voittaa tällä kriittisellä alalla – mutta vain, jos amerikkalaiset heräävät haasteeseen.
Ensimmäisenä askeleena on tunnustaa, että Yhdysvalloilla on vastassaan vakavasti otettava kilpailija kilpailussa, joka auttaa päättämään tulevaisuudesta. Yhdysvallat ei voi toivoa olevansa suurin, mutta se voi olla älykkäin.
Kehittyneimpiä teknologioita tavoiteltaessa ratkaisevan eron tekevät luultavasti 0,0001 prosentin älykkäimmät yksilöt. Kiina voi mobilisoida 1,5 miljardia kiinankielistä, mutta Yhdysvallat voi toivottavasti rekrytoida ja hyödyntää lahjakkuuksia monista muista kansakunnista, koska se on avoin ja demokraattinen yhteiskunta.
Myös samalla kun kilpailemme tarmokkaasti Yhdysvaltojen johtoaseman säilyttämisestä tekoälyn alalla, meidän on tunnustettava yhteistyön välttämättömyys aloilla, joilla Yhdysvallat ja Kiina eivät voi turvata omia elintärkeitä kansallisia etunäkökohtiaan vähintäänkin ilman toistensa apua.
COVID-19-tietokoneteknologiajärjestelmä on tästä hyvä esimerkki. Pandemia uhkaa kaikkien maiden kansallisia etuja, eivätkä Yhdysvallat eivätkä Kiina voi ratkaista sitä yksin.
Rokotteen kehittämisessä ja laajamittaisessa käyttöönotossa jonkinasteinen yhteistyö on välttämätöntä, ja on syytä pohtia, päteekö samanlainen periaate myös tekoälyn rajoittamattomaan kehittämiseen.
Ajatus siitä, että maat voisivat samanaikaisesti kilpailla häikäilemättömästi ja tehdä tiivistä yhteistyötä, saattaa kuulostaa ristiriitaiselta. Mutta yritysmaailmassa tämä on tavallista.
Apple ja Samsung ovat kovia kilpailijoita maailmanlaajuisilla älypuhelinmarkkinoilla, ja silti Samsung on myös iPhonen osien suurin toimittaja.
Vaikka tekoäly ja muut huipputeknologiat viittaavat nollasummakilpailuun Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä, rinnakkaiselo on silti mahdollista. Se voi olla epämiellyttävää, mutta se on parempi kuin yhteistuho.
Project Syndicate