Yksi kirjoittajistamme noudatti viikon ajan pelkkää alkoholiruokavaliota

Vähän moni asia tässä maailmassa on yhtä tyydyttävää kuin kylmän oluen avaaminen tai cocktailin kaataminen töiden jälkeen. Siinä lyhyessä hetkessä ennen kuin viina osuu huulille, kaikki on mahdollista ja maailmankaikkeus on ääretön. Mutta entä jos sinulla ei olisi muuta kuin tuo hetki?

Jules, VICE:n toimittaja ja vakituinen ”kokeilen mitä tahansa kerran” -tyyppimme, teki typerän valinnan ryhtyä viiden päivän ajan noudattamaan pelkkää alkoholia sisältävää dieettiä. Hän laati yksityiskohtaisen ateriasuunnitelman (jonka voit katsoa alta), joka tyydytti kaikki hänen päivittäiset ravitsemukselliset tarpeensa – vähän niin kuin Soylent-dieetti, paitsi viinalla.

Julesin kertomuksen mukaan nuo viisi päivää olivat hänen koko elämänsä helvetillisin kokemus. Lopulta hän luopui ateriaohjelmasta ja alkoi ottaa satunnaisesti shotteja vapaa-ajan viettoon. Hän paskansi verta, menetti osan näkökyvystään ja vietti suurimman osan päivistään pimeässä, humalaisessa kiirastulessa.

VICE: Sinulla oli hyvin yksityiskohtainen ruokavaliosuunnitelma, jonka kävit läpi. Miten muutit normaaleja, jokapäiväisiä rutiinejasi?
Jules Suzdaltsev: On ehkä tärkeää huomata, että minulla ei oikeastaan ole jokapäiväisiä, normaaleja rutiineja. Syön vahvasti alimitoitetusti koko päivän, ja sitten olen vain pilvessä ja tapan 1 200-1 500 kaloria. Minulla on siis tapana syödä todella, todella huonosti, mutta en lihoa, koska en syö tarpeeksi. Tämä oli luultavasti ensimmäinen kerta, kun olen noudattanut johdonmukaista ateriasuunnitelmaa. Paras tapa kuvata sitä on kuin hyvin rajoitettu mehupaasto alkoholin kanssa. Periaatteessa yritin joka päivä saada 1 500-2 000 kaloria ja jollain pienellä tavalla tasapainottaa sitä niin, että se ei ollut pelkästään hiilihydraatteja tai puhdasta sokeria. Valitettavasti alkoholi itsessään on niinku vähäkalorista, joten kaikki oli todella riippuvaista erilaisista sekoitusjuomista: olutpohjaiset jutut, cheladat, Bloody Maryt… Luulen, että Bloody Maryt pitivät minut hengissä.

Millainen olo sinulla oli ensimmäisen päivän jälkeen? Kävitkö valtavasti paskalla? Pissasitko paljon?
Ensimmäisenä päivänä taisin alittaa sen, kuinka paljon minun olisi pitänyt juoda, koska se ei vaikuttanut minuun juuri lainkaan. Ensimmäisenä varsinaisena päivänä kakkaukseni oli aika normaalia ja kaikki tuntui aika raittiilta. Toisena päivänä ostin kokonaisen pullon samppanjaa ja jouduin juomaan sen loppuun, koska… avasin sen. Se sai minut ikään kuin känniin. Se ja tequila. Aina kun join tequilaa, olin heti humalassa, ja epämiellyttävän humalassa. En täysin humalassa, mutta tunsin sen ehdottomasti. Mikään muu ei tehnyt sitä yhtä nopeasti. Periaatteessa toisena päivänä, kun tein sitä, paskansin vain Bloody Mary -seosta ja kusin. Pelkkää kusemista ja paskomista perseestä.

Oliko paskasi väri erilainen? Tarkoitan, että paskoitko punaista?
Joo. Joo, se oli punaista. Se oli ihan vitun kamalaa. En vain paskantanut punaisena, vaan paskansin myös niin usein, että persereikäni alkoi vuotaa vähän verta, joten se oli sellaista painajaista: ”En tiedä, kuinka paljon tässä on verta tai kuinka paljon Bloody Marya tässä on”. Jälkikäteen ajateltuna olen kunnossa, ja se oli vain karhea persereikä siitä, että paskoin 15-20 kertaa päivässä. Kaikki tuo on enemmänkin sellaista mehupainotteista. En ole koskaan tehnyt mehupaastoa, mutta oletan ettei se ole super erilainen.

Muuttuiko mielialasi kun aloitit tämän? Tunsitko itsesi ärtyneemmäksi?
Oh man, joo. Vihasin todella paljon tämän tekemistä. Tuntui kuin minulta olisi viety kaksi lempiasiani, jotka ovat syöminen ja ruohon polttaminen. Se, että en voinut tehdä kumpaakaan, ja myös se, että jouduin olemaan tavallaan humalassa ja hyvin humalassa melkein koko ajan, oli todella masentavaa. Tiedän, että alkoholi on masennuslääke, mutta oli vain erittäin ärsyttävää, etten tuntenut oloani onnelliseksi, vaikka tein mitä, ja olin jatkuvasti nälkäinen. En voinut lakata ajattelemasta sitä, kuinka nälkäinen olin, vaikka kuinka raskasta juomaa olisin tehnyt itselleni. Kolmantena päivänä annoin itselleni munatotijuomaa, jonka tein väärin, joten siinä oli aivan liikaa kaloreita. Se taisi olla 1000 kalorin munatotti. Ja olin silti nälkäinen! Aivan ehdoton nälkä, koko ajan.

Oksensitko ollenkaan?
Olin todella lähellä. Kolmantena päivänä tein tämän jutun, joka oli mielestäni tavallaan huijaamista. Lupasin itselleni, että kaikki juomani olisi jotain sellaista, mitä voisin tilata baarista. Ihan vain siksi, etten alkaisi tehdä proteiinivodkapirtelöitä. Halusin tietää, millaista on tehdä cocktail-dieettiä. Kolmantena päivänä päivän viimeinen juomani oli zakuska, joka on vain venäläinen tapa ottaa vodkalaukaus ja juoda sen perään suolakurkku. Tarvitsin jotain. Otin vodkalaukauksen, enkä ollut valmistautunut siihen, ja minun oli tavallaan nieleskeltävä se alas, ja sitten olin hetken tai kaksi vessanpönttöä vasten. Mutta en päätynyt oksentamaan. En koskaan päässyt siihen pisteeseen, että olisin oksentanut. Oksensin melkein eilen, mutta se oli… Eilinen oli tavallaan kovaa juoksua. Se oli monta paukkua, ja sitten Bloody Mary, ja sitten vain nukahdin loppupäiväksi. Jos en olisi nukahtanut, olisin oksentanut.

Etkö juonut vettä ollenkaan? Oliko se vain alkoholia?
Ei, ei, join ehdottomasti vettä. Join varmaan vettä jokaisen paukun välissä.

Sinä olisit varmasti kuollut, jos et olisi juonut vettä, voisin kuvitella.
Joo, olisin varmaan voinut juoda paljon enemmän vettä kuin join, mutta en jättänyt vettä pois ruokavaliostani.

Minkä keltaista pissasi oli?
Yllättäen se näytti… Tiedäthän, miten kuntosaleilla sanotaan jotain sellaista kuin: ”Jos se on jääteetä, olet dehydratoitunut; jos se on limonadia, olet viileä”? Mä olin ihan sitruunamehua! Mun pissa oli ihan… se ei ollut kirkasta, mutta se oli ehdottomasti terveen näköistä.

Sanoithan aiemmin, että kaaduit perjantaina vessanpönttöön.
Tarkoitan, että menin vessaan ja istuin oli ylhäällä. Asun tyttöjen talossa, joten yleensä se ei ole, enkä ajatellut sitä. Istuin sen päälle ja putosin vessanpönttöön. Se oli varmaan pahin asia, mitä koko viikolla on tapahtunut. Lisäksi alaselkääni on sattunut jo jonkin aikaa. Luulin sen johtuvan siitä, että olen nukkunut oudosti, mutta tajusin, että munuaiseni ovat siellä. Toivottavasti se menee ohi. Se on luultavasti kunnossa. Tarkoitan, että missään ei ole kovaa kipua. Tunnen itseni suhteellisen terveeksi juuri nyt, eikä se ollut läheskään niin paha kuin se olisi voinut olla. Mainitsinko jo, että jouduin ostamaan peräpukamapyyhkeitä, koska paskoin niin paljon, etten voinut enää käyttää tavallista vessapaperia?

Oliko persereikänne liian raaka?
Joo, se oli aivan liian raaka. Ensimmäisen päivän jälkeen se oli ihan raaka kaupunki. Mulla on ollut vatsaflunssaa ennenkin, ja juuri niin käy kun paskantaa tonneittain. Joten sanoisin taas, että se on samanlaista kuin mehupaasto.

Katkesitko ollenkaan? Kuulostaa siltä, että joitain asioita et muista. Oliko jokin hetki, jolloin aivosi vain sammuivat, etkä muistanut asioita?
Sanoisin, että en rehellisesti sanottuna. Luulen, että saatoin pyörtyä eilen – tai pikemminkin pyörryin eilen, mutta se oli tavallaan tarkoituksellinen pyörtyminen, koska tiesin, että se tapahtuisi. Mutta yleisesti ottaen en… Muistan yhtä selvästi kuin normaalisti, mitä parin viime päivän aikana on tapahtunut. Todennäköisesti vähän huonommin, mutta minulla ei ole mitään isoja puuttuvia palasia, jotka eivät johtuisi vain siitä, että muistini ei ole kovin hyvä.

Mikä oli pahinta siinä – nälän lisäksi? Mikä oli kaikkein järkyttävintä?
Mulla oli eilen vitun silmämigreeni, jonka olen saanut varmaan alle kymmenen kertaa elämässäni. Periaatteessa koko näkökenttäni keskelle tulee sokea piste. Se on vähän kuin sokeutuisi, paitsi että näkee kaiken, mitä periferiassa tapahtuu. Mutta ei edestäsi. Se on todella kauhistuttavaa ja ärsyttävää, kun se tapahtuu. Joillekin se sattuu, mutta minulle se ei satu. Olen käynyt lääkärissä ja kaikkea. Se liittyy jotenkin silmien takana olevaan paineeseen ja siihen, miten nestehukkainen olin sinä aamuna, koska se on sen tunnistettavin osa. En ollut juonut vettä edellisenä yönä, joten heräsin tuollaisena. Se oli syvältä. En odottanut sitä. En koskaan odota niitä, ja ne ovat helvetin syvältä. Ne kestävät vain tunnin tai kaksi, mutta ne eivät ole hauskoja.”

Kontrasti ensimmäiseen päivään ja viimeiseen päivään. Kuulostaa siltä, että olit aika huonossa kunnossa. Mutta millainen oli nimenomaan viides ja viimeinen päiväsi?
Vieläköisesti oudointa oli se, että ensimmäisenä päivänä en humaltunut lainkaan. Ja neljännestä päivästä alkaen join aamulla Coco Chanelin, ja heti sen jälkeen tiesin olevani humalassa. Kännissä oleminen jatkui eilisen ajan, tähän aamuun asti. Juuri nyt olen varmasti juonut kahvia ja munia ja olen enemmän hereillä, joten en ole päissäni. Mutta eilen olin vain todella humalassa koko päivän, mikä on perseestä. Koko päivän humalassa oleminen verrattuna koko päivän pilvessä olemiseen on niin tylsää. Tunsin ajan kuluvan; tuskallisen, ärsyttävän nopeasti. Ei varmaan auttanut sekään, etten noudattanut ruokavaliota juuri ollenkaan. Annostelin tunnissa viskiä, rommia, vodkaa ja tequilaa, ja päätin kaiken Bloody Maryyn. Mikä oli varmaan virhe.

Miksi lopetit dieetin viimeisenä päivänä?
Se vain tuntui… Koska muina päivinä en ollut juonut niin paljon kuin luulin juovani. Toiseksi viimeisenä päivänä minusta tuntui, että olin tavallaan pääsemässä vauhtiin ja pystyin olemaan humalassa. Joten halusin vain käyttää sen hyväkseni nähdäkseni, kuinka humalassa voisin olla ja mitä tapahtuisi. Olin aika huolissani oksentamisesta. Ajattelin, että oksentaisin jokaisen paukun jälkeen, mutta niin ei käynyt. Tosin ne eivät olleet täysiä paukkuja. Ne olivat niitä pieniä muovisia juhlakuppeja, joten se oli kai puolikas paukku. Tuntui todella kamalalta juoda puolikkaan shotin ja miettiä toisen juoman sekoittamista, joten pitäydyin vain yhdessä shotissa tunnissa ja sen jälkeen jossakin, jotta en ikään kuin heräisi pyörtymisen jälkeen. Mutta neljänteen shottiin mennessä en ollut… Viimeinen oli myös tequilaa. Se oli siis ihan tarkoituksella niinku: ”Mä oon ihan kusessa.”

Oletko siis periaatteessa palannut normaaliin tilaan?
Joo. Aion luultavasti polttaa vähän myöhemmin, ja se luultavasti vain parantaa oloani; auttaa minua olemaan tuntematta krapulaa. Se kesti tosin oikeastaan vain päivän. Viime yönä, melko myöhään illalla, päädyin syömään salaatin, koska minusta tuntui, että olisi kamala ajatus yrittää tukehtua toiseen juomaan verrattuna siihen, että olisin vain syönyt vasta tänään. Mulla on paskaa tekemistä.

Salaatti oli sun ensimmäinen ateria?
Teknisesti kurkku oli mun ensimmäinen kiinteä ruoka kolmantena päivänä, ja salaatti oli mun ensimmäinen ateria. Se oli ihan mahtavaa. Vihaan salaattia, ja se oli kuin Crepevinen Caesar-salaatti, ja minusta tuntui, että minun pitäisi rukoilla etukäteen. Olin niin, niin vitun nälkäinen. En voi vähätellä sitä, kuinka nälkäinen olin koko ajan.

Oliko tässä kokemuksessa mitään etäisesti miellyttävää?
Oh, kyllä. Menin jossain vaiheessa ulos. Halusin, että poliisi hengittäisi minut, koska en tiennyt kuinka humalassa olin. Tämä oli varmaan muistaakseni kolmas yö. Joo, tämä oli perjantai-ilta. Tiesin, että poliisit olisivat ulkona, joten menin ulos etsimään poliisia, joka hengittäisi minua, ja kävelin baarin väkijoukossa monien muiden ihmisten kanssa, jotka olivat myös hyvin humalassa – vaikkakaan eivät niin kuin minä, joka humaltui surullisena ja yksin – mutta silti ymmärsin ehdottomasti tuon humalassa olemisen toveruuden tunteen. Ymmärsin sen sosiaalisen hyödyn, jota humalassa oleminen on. Ensimmäistä kertaa ikinä ymmärsin sen. Joten se oli luultavasti parasta. En tiedä – kaiken kaikkiaan, ei paljon hienoja hetkiä.

Silloin et varmaan suosittelisi tätä muille ihmisille?
Mm… Sanoisin näin: Ensinnäkin, Jumala ei. Mutta sanoisin myös, että se ei tappanut minua. Puhuin monien ihmisten kanssa ennen kuin tein tämän: Safewayn sommelier, kaikki ystäväni, kaikki, joille kerroin tekeväni tämän, sanoivat, etten missään nimessä saisi tehdä sitä ja että kuolisin varmasti, ja lopulta se ei ollut läheskään niin paha kuin luulin sen olevan. Luulin, että kompuroisin humalassa viisi päivää, mutta luultavasti siksi, että annostelin juomani tasaisesti enkä juonut liikaa, en tullut niin humalaan kuin kaikki luulivat. Mutta painonpudotuksen kannalta? Se on todella typerää. Punnitsin itseni ennen ja jälkeen, ja laihduin yhden kilon. Se ei ole mikään juttu.

Seuraa Davea ja Julesia Twitterissä.