Yli 200 amishia on opettanut Meksikossa vuodesta 2000

Oletko koskaan kuullut amishista Meksikossa? Se on aika merkittävä tarina. Ei, Meksikossa ei ole amisheja (ainakaan enää). Mutta hengellisen sukulaisryhmänsä ansiosta amishit ovat olleet säännöllisesti läsnä Meksikossa viimeisten kahden vuosikymmenen ajan.

Old Colony Mennoniitit ovat anabaptistinen ryhmä, jolla on joitakin kulttuurisia yhtäläisyyksiä amishien kanssa, mukaan lukien tasainen vaatetus ja saksalainen murre. He elävät pääasiassa Meksikossa ja muissa Latinalaisen Amerikan maissa.

Old Colony Mennoniitit tulivat alun perin Kanadaan Ukrainasta 1870-luvulla, mutta muuttivat 1920-luvulla Meksikoon julkisen koulunkäynnin vaatimusten vuoksi.

He ovat amishien ja mennoniittien läheisiä hengellisiä serkkuja, mutta toisin kuin useimmat heidän uskonnolliset sukulaisensa Pohjois-Amerikassa, he ovat kärsineet heikosta koulutusjärjestelmästä, jota on pahentanut heidän suhteellinen eristyneisyytensä ja ulkopuolisten vaikutteiden pelko.

Erityisesti heillä on ollut vakavia ongelmia lukutaidossa ja matematiikassa. Monet eivät ole ymmärtäneet koulutuksen merkitystä, ja jotkut vanhemmat ovat jopa laiminlyöneet lähettää lapsensa säännöllisesti kouluun.

Vanhan siirtokunnan piispoilla puolestaan on ollut pulaa pätevistä opettajista, koska heidän koulunsa ovat tuottaneet niin huonosti koulutettuja ihmisiä.

Vanhan siirtokunnan piispa Diedrich Peters selittää tätä itseään ruokkivaa ongelmaa kirjassaan Called To Mexico: Bringing hope and literacy to the Old Colony Mennonites:

Se aiheuttaa kirkossa huolta siitä, mihin koulumme lopulta päätyvät. Näyttää siltä, että lähestymme aikaa, jolloin omat siirtokuntamme eivät enää pysty tarjoamaan omia opettajia. Mikä ei ole yllättävää, sillä kukaan ei koe olevansa varustautunut tähän tehtävään. Totta puhuen näin heikkojen koulujen on vaikea tuottaa oikeita opettajia.

Jos sitten joku uskaltaa ottaa vastaan opettajanviran, se johtuu usein siitä, että kylän naapurit yrittävät jatkuvasti suostutella häntä ja hän on köyhä. Ilman kiinnostusta koulua kohtaan, ilman minkäänlaista taipumusta siihen, ilman tietoa tai koulutusta, ilman kokemusta opettamisesta, ilman itsekuria ja harjoittelua, moni opettaja johtaa koulua pelkästään rutiinin ja tavan mukaan. Siksi heikot koulut heikkenevät jatkuvasti. (s. 90-91)

Heikolla yleissivistyksellä on ollut kielteisiä vaikutuksia paitsi heidän taloudellisiin mahdollisuuksiinsa myös heidän yhteisöjensä hengelliseen elämään, koska he eivät pysty lukemaan ja ymmärtämään Raamattua.

Kuten Peters toteaa: ”Kuinka he voivat tutkia Raamattua, jotka eivät osaa lukea eivätkä ymmärtää sitä?”. He tuskin ymmärtävät edes silloin, kun Sana luetaan heille ääneen.” (s. 91)

Apua amisheilta

Mennoniittisen keskuskomitean avustuksella amisheille selvisi tämä tilanne 1990-luvun puolivälissä. Joidenkin motivoituneiden henkilöiden ponnistelujen ansiosta he alkoivat auttaa lähettämällä amish-opettajia etelään opettamaan vanhan siirtokunnan lapsia.

Vaikka kaikki eivät toivottaneet heitä tervetulleiksi, ohjelma on kasvanut ja nähnyt menestystä seuraavina vuosina. Amishit ainakin puolesta tusinasta osavaltiosta ovat osallistuneet opettajina tai tukitehtävissä kotivanhempina tai kotisisarina.

Tämä on ehkä paras esimerkki kansainvälisestä lähetysohjelmasta, jonka löydät amishien joukosta (jotka eivät yleensä tee paljon kansainvälistä lähetystyötä, ainakaan sellaista työtä, johon liittyy ulkomaanmatkailua, vaikka poikkeuksiakin on).

Rebecca Miller, Ohiossa sijaitsevan amish-kirkon jäsen, kirjoitti Old Colony -väestön taustoista ja tästä merkittävästä hankkeesta vuonna 2016 ilmestyneessä kirjoituksessaan (Rebecca lähti myöhemmin itse Meksikoon opettamaan).

Se on dokumentoitu myös muissa amishien tuottamissa kirjoituksissa, kuten edellä mainitussa kirjassa Called to Mexico (Kutsuttu Meksikoon).

Mennonite World Review kertoo ohjelmasta uudessa artikkelissaan:

Alkaen kahdeksan vanhan järjestyksen amishin vierailusta vuonna 1995 Meksikossa sijaitsevan vanhan siirtokunnan mennoniittien luona Mennoniittinen keskuskomitea auttoi näitä kahta ryhmää kartoittamaan, miten he voisivat tukea toisiaan.

”Aistimme, että aluksi Old Colony -väki suhtautui epäröivästi meidän tuloomme”, sanoi Leroy Stoltzfus, MCC:n pitkäaikainen työntekijä, muistellen tuota ensimmäistä matkaa. ”He miettivät, voivatko he luottaa meihin. Amish-ryhmämme näki heidän vahvuutensa ja tarpeensa, ja päätimme, että auttaisimme niin paljon kuin Jumala antaisi siihen mahdollisuuden.”

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin amish-koulunopettajat ovat vakaasti läsnä Old Colonyn kouluissa. Yli 200 on palvellut tällä tavoin.

Kolonian opiskelijat, jotka ovat oppineet amish-opettajilta, siirtyvät nyt itse opettajan tehtäviin ja ovat ottaneet käyttöön amish-opetuskäytäntöjä.

Amishit ovat osoittautuneet hyvin sopiviksi auttamaan Old Colonyn mennoniitteja nostamaan koulutustasoaan samalla, kun he pysyvät erillisenä kansana.

Vanhan siirtokunnan mennoniittien ja vanhan veljeskunnan amishien välisistä yhtäläisyyksistä tuli hedelmällinen maaperä, josta vanhan veljeskunnan amish-opettajaohjelma kukoisti.

Kaksi asiaa, jotka hyppäsivät mieleeni tässä yhteydessä, ovat osallistujien määrä – yli 200 opettajaa ohjelman noin 19:n vuoden aikana – ja se tosiasia, että opiskelijat ovat ryhtyneet opettamaan amish-opetuskäytäntöjä käyttäen. Tämä auttaa varmistamaan tämän ohjelman menestyksen pitkällä aikavälillä.

Amishit sopivat hyvin tähän tehtävään suurelta osin siksi, että he olivat hyvä esimerkki – ”erillinen kansa”, joka oli rakentanut menestyksekkään seurakuntaopetusrakenteen, jonka ansiosta heidän lapsistaan saattoi tulla sekä hyviä kirkon jäseniä että tuottavia yhteiskunnan jäseniä.

Amisseilla on historiallisia ja kulttuurisia yhtäläisyyksiä ja kunnioitusta vanhan siirtokunnan mennoniittien uskoa kohtaan, mutta siellä on selvästi luotettava siihen, että nämä eivät ole ”käännyttämistehtäviä”, vaan niitä tehdään veljesrakkauden hengessä. Epäilemättä on tarvittu jonkin verran rohkeutta mennoniiteilta avautua ulkopuoliselle avulle.”

Päätän puheenvuoroni jakamalla tämän otteen Rebeccan vuoden 2016 postauksen lopusta:

Vuonna 2015 amish-opettajia oli seitsemässä eri siirtokunnassa Meksikossa ja yhdessä Teksasissa.

Jotkut opettajista ovat omistautuneet tälle hankkeelle ja opettaneet siellä monta vuotta. Koulut toimivat sujuvasti ja lapset ovat innokkaita oppimaan.

Haasteena on nyt tarjota hyvää lukumateriaalia, sillä lapsilla on suuri lukunälkä. Siellä ei ole postilaatikoita, ei liikennemerkkejä eikä teiden nimiä tai numeroita, koska kukaan ei osaa lukea niitä. Heillä ei ole mottoja tai kalentereita seinillä, eikä reseptikirjoja. He opettelevat kaikki reseptinsä ulkoa.”

Mikä siunaus onkaan nähdä näiden viattomien lasten kasvavan aikuisiksi ja pystyvän nyt lukemaan ja ymmärtämään Raamatun opetusta. He voivat oppia oikean ja väärän eron ja elää puhdasta, Jumalaa pelkäävää elämää, koska he voivat lukea Jeesuksen sanoja ja noudattaa niitä.

Olen lukenut tarinoita, joissa lapset ovat voineet opettaa vanhempiaan lukemaan. Heillä on nyt myös iltakoulu aikuisille ja englannin kursseja kesällä. Tehkäämme velvollisuutemme ja rukoilkaamme kaikkien asianosaisten puolesta, jotta asiat edistyisivät valtakunnan hyväksi.