Ylipaino ja anoreksia – saman kolikon kaksi puolta?

Me kaikki emme voi näyttää catwalkilla patsastelevilta malleilta tai herra maailmankaikkeudelta, jolla on sixpack ja lihakset muistuttavat puhallettuja ilmapalloja, mutta ongelmana on se, että niin monet ihmiset haluavat nykyään näyttää näiltä esikuvilta.

3) Vääristynyt kehonkuva tai tyytymättömyys

Sekä ylipainoisilla että anorektikoilla on vääristynyt kehonkuva painospektrin molemmissa ääripäissä. Muutama vuosi sitten tehdyssä tutkimuksessa suurin osa ylipainosta tai lihavuudesta kärsivistä eteläafrikkalaisista oli ”tyytyväisiä ruumiinkuvaansa” tai koki, että ”laihuus liittyi aidsin kaltaisiin sairauksiin eikä siksi ollut toivottavaa”.

Lue: Ruumiinkuva – kuormittava aihe

Tyytymättömyys omaan ruumiinkuvaan henkilöityy siihen, että laihat ihmiset katsovat peiliinsä ja näkevät jonkun lihavan. Kehon dysmorfisesta häiriöstä (Body Dysmorphic Disorder, BDD) kärsivillä potilailla on äärimmäinen tyytymättömyys kehonkuvaan, mikä voi johtaa katastrofaaliseen käyttäytymiseen ja jopa itsemurhaan.

4) Painoon liittyvä kiusaaminen

On valitettava ilmiö, että ihmisillä, kuten eläimilläkin, on taipumus kiusaamaan yksilöitä, jotka poikkeavat normista. Paksut ihmiset joutuvat loputtomasti ikätovereidensa kiusattaviksi, solvattaviksi, kiusattaviksi ja halventaviksi. Nykyään jopa lentoyhtiöt ja työnantajat syrjivät lihavia matkustajia ja työntekijöitä. (Hyvin laihoja ihmisiä, erityisesti nuoria miehiä, jotka eivät välttämättä kärsi anoreksiasta, kiusataan ja kiusataan, kunnes he turvautuvat kehonrakennukseen ja lisäravinteisiin kasvattaakseen vatsalihaksensa ja lihaksensa, jotta he mahtuisivat muotopakkomielteiseen yhteiskuntaamme.

Edimmäisestä ääripäästä toiseen

Ylipainon ja syömishäiriöiden päällekkäisyyksien ja monien yhtäläisyyksien vuoksi on elintärkeää, että painospektrin molempia ääripäitä hoitavat terapeutit ymmärtävät, että nämä häiriöt eivät ole erillisiä ja ovat itse asiassa toistensa peilikuvia.

Ylipaino/anoreksia/bulimia/ortoreksia/bigoreksia/etc ovat kaikki syömishäiriöitä, ja niitä voi esiintyä jopa samanaikaisesti yhdellä henkilöllä. Aivan liian usein joku, joka on kerran ollut anorektikko, ”paranee” ja siirtyy toiseen sairauteen, kuten ahmimishäiriöön. Ylipainoiset ihmiset, jotka ovat karistaneet uskomattomia määriä rasvaa, voivat myös siirtyä anoreksiaan tai bulimiaan, koska he pelkäävät lihoa uudelleen.

Lue: Liha liittyy painonnousuun

On tärkeää, että lihavia potilaita ja/tai syömishäiriöpotilaita hoitavien ravitsemusterapeuttien, lääkäreiden ja psykologien olisi pidettävä tämä yhteys mielessä ja keskityttävä tunnistamaan tekijät, joita voidaan muuttaa, sekä kriittiset ajanjaksot, jolloin interventio voisi pelastaa potilaan jommaltakummalta tilalta.

Kriittiset interventiojaksot

Kassier määritteli seuraavat elämänkaaren jaksot, jotka ovat kriittisiä hetkiä, jolloin interventiot voivat estää yksilöä kehittämästä tulevaisuudessa lihavuutta tai syömishäiriöitä:

a) Synnytystä edeltävä aika

Synnytystä edeltävä aika – tutkijoiden kiinnittäessä huomiota hedelmöittymistä edeltävään ja välittömästi sen jälkeiseen aikaan sekä raskauteen he ovat tulleet tietoisiksi siitä, että jos sikiötä ruokitaan liikaa kohdunsisäisenä aikana, lapsi on altis lihavuudelle myöhemmällä iällä.

b) Sikiön yliravitsemus

Sikiön yliravitsemukseen johtava ensisijainen tekijä on äidin lihavuus. Toisin sanoen nykyaikaiset väestöt ovat joutuneet loputtomaan noidankehään, jossa lihavat äidit yliruokivat lapsiaan kohdussa ja synnyttävät sitten lapsia, joista puolestaan tulee lihavia ja/tai jotka kärsivät syömishäiriöistä. On yhä ilmeisempää, että on tärkeää varmistaa, etteivät äidit ole lihavia tai ylipainoisia ennen kuin he tulevat raskaaksi. Raskauden aikainen liiallinen ravinnonsaanti, erityisesti sellaisten elintarvikkeiden, joiden ravintoainetiheys on alhainen ja energiasisältö korkea, on yhtä haitallista lajimme tulevaisuudelle kuin äidin nälänhätä.

Lue: Äidin rasva vahingoittaa alkiota

c) Lihavuuden palautuminen

”Lihavuuden palautumisen” ilmiö, jossa normaalit lapset laihtuvat saavuttaen alhaisimman painonsa 5-6 vuoden ikään mennessä ja alkavat sitten vähitellen lihoa takaisin iän karttuessa, on todettu kriittiseksi tekijäksi tulevan lihavuuden kannalta.

Tutkijat ovat todenneet, että jos pikkulapset kokevat rasvoittumisen palautumisen varhaisemmassa iässä (esim. 3-vuotiaana), he ovat alttiimpia lihavoitumaan myöhemmässä elämässä. Tämä kiihtyneen kasvun malli, joka johtaa hyvin nopeaan ruumiinpainon laskuun, saattaa johtua siitä, että imeväiset kasvavat pidemmiksi varhaisemmassa iässä nykyaikaisten imeväisten proteiinipitoisen ja vähärasvaisen ruokavalion vuoksi. Äidinmaito sen sijaan on runsasrasvaista ja vähäproteiinista ruokaa, mikä osoittaa, kuinka tärkeää imetys on normaalin kasvun varmistamiseksi imeväisiässä, normaalin rasvoittumisen palautumisen varmistamiseksi ja lihavuuden kehittymisen vähentämiseksi myöhemmässä vaiheessa.

d) Aliravitsemus varhaiselämässä

Miljoonat pikkulapset kaikkialla maailmassa kärsivät aliravitsemuksesta köyhyyden ja imetyksen puutteen vuoksi. Rolland-Cachera ja työtoverit (2006) esittävät, että varhainen ravintoaineiden puute voi ohjelmoida lapsille säästäväisen aineenvaihdunnan, joka altistaa heidät lihavuudelle nuoruudessa ja aikuisuudessa.

Nämä uudet oivallukset monista eri tekijöistä, jotka ruokkivat lihavuutta ja syömishäiriöitä, voivat valottaa Etelä-Afrikan lihavuusepidemiaa, jossa niin monet raskaana olevat naiset ovat joko yli- tai aliravittuja ja niin monet lapset eivät saa rintaruokintaa ja jäävät kitukasvuisiksi tai kasvavat liian nopeasti varhaisessa iässä, mikä aiheuttaa heille varhaisen lihavuuden palautumisen. Näihin ruokavalioon liittyviin ongelmiin on puututtava kiireellisesti, jos aiomme voittaa sodan kaikenlaisia syömishäiriöitä vastaan.

Anoreksia, bigoreksia – samat juuret?

Syömishäiriöt yleistymässä

Syömishäiriöiden muuttuvat kasvot