Alfredin jalokivi: Yksi anglosaksisen Englannin kuuluisimmista ja salaperäisimmistä aarteista
Arkeologit ovat tehneet anglosaksista maailmaa tutkiessaan useita kaivauksia, jotka ovat antaneet hedelmällisen käsityksen tämän merkittävän historiallisen ajanjakson aarteista. Yksi merkittävimmistä, mutta salaperäisimmistä aarteista, joita tältä ajalta on löydetty, on Alfredin jalokivi – kuningas Alfredin tilaama 900-luvun esine, jota oletettavasti käytettiin osoittimena, joka auttoi lukemaan Raamattuja ja muita uskonnollisia tekstejä, jotka kopioitiin käsityönä ja jaettiin Alfredin käskystä ympäri kuningaskuntaa.
Historiallisten merkintöjen mukaan tämän kultaseppien ihmeen valmisti käsityöläinen, joka toimi länsisaksien hovin suojeluksessa. Jalokiven pohja on lohikäärmeenmuotoisen pään muotoinen, jonka suussa on pistorasia, jonka sisällä oleva osoitin olisi pidetty niitillä tietyssä paikassa. Runko kuvaa emaloitua istuvan hahmon kuvaa, joka on suojattu pisaranmuotoisen korkeakiillotetun kvartsikiteen alla ja asetettu kultakehykseen.
Hahmo tulkittiin aluksi Pyhäksi Cuthbertiksi, englantilaiseksi pyhimykseksi, joka eli ennen Alfredia. Nykyään hahmon katsotaan kuitenkin joko edustavan Näkemystä tai olevan kuvaus Kristuksesta viisautena. Reunaa reunustaa kultainen kehys, johon on kaiverrettu kirjaimet, joissa lukee vanhan englannin kielellä AELFRED MEC HEHT GEWYRCAN, mikä tarkoittaa ”Alfred määräsi minut valmistettavaksi”.
Jalokivi edestä katsottuna, yläosa varjossa. Kirjoittaja: Mkooiman CC BY-SA 4.0
Anglosaksisen ajan teknologiset saavutukset sekä kalliiden materiaalien valinta viittaavat vahvaan yhteyteen kuningas Alfredin, Wessexin kuningas Æthelwulfin pojan, kanssa. Historia muistaa Alfredin yhtenä Englannin suurimmista kuninkaallisista sotureista sekä oikeudenmukaisuuden, oppineisuuden ja sivistyksen puolestapuhujana.
Kuningas Alfredin hallituskausi Wessexin kuninkaana alkoi vuonna 871, jolloin hän seurasi veljeään Æthelrediä. Viikinkien toistuvat hyökkäykset Wessexiin asettivat Alfredin pätevyyden hallitsijana kyseenalaiseksi, mutta hän osoittautui pian suureksi johtajaksi. Vuoteen 886 mennessä hän oli virallistanut rajat ja vakiinnuttanut rajan etelä- ja länsipuolella sijaitsevien alueiden hallinnan ja yhdistänyt Etelä-Englannin. Hänen hallitsemisstrategiansa olivat tarpeeksi diplomaattisia, jotta hän sai aikaan vahvan liiton naapurikuningaskunnan Mercian kanssa sen jälkeen, kun hän antoi tyttärensä Æthelflaedin käden mercialaiselle johtajalle.
Alfredin jalokivi esillä Ashmolean-museossa Oxfordissa Minster Lovellin jalokiven vieressä. Author: Richard M Buck CC BY-SA 3.0
Hyvin hoidetun johtajuutensa lisäksi Alfred uskoi koulutuksen voimaan ja merkitykseen tietäen, että viisaus ja lukutaito ovat erottamattomia. Hän kuoli vuonna 899 tuhoisan taistelun jälkeen skandinaavisia sotureita vastaan.
Kuningas Alfred oppi lukemaan vanhaa englantia nuorena miehenä ja eteni latinaan kolmekymppisenä. Hänen sitoutumisensa opetustyöhön sai hänet järjestämään ja osallistumaan aktiivisesti latinankielisten uskonnollisten tekstien kääntämiseen vanhan englannin kielelle tavoitteenaan levittää viisautta edelleen.
19. vuosisadan kuvitus
Kertomusten mukaan kuningas Alfrid lähetti jokaiselle valtakuntansa ”piispanistuimelle” (joka vastasi hiippakuntaa) jäljennöksen paavi Gregorius Suuren kirjoittamasta Pastoral Care -teoksesta sekä aestelin – käsikirjoitusten lukemiseen suunnitellun erittäin arvokkaan osoittimen -, joka oli säilytettävä kirjan ohessa ja jota oli käytettävä lukemisen apuna. Oletettavasti Alfredin jalokivi oli yksi näistä aesteleistä.
Alfredin jalokivi löydettiin 1600-luvun lopulla, kun se kynnettiin pellolta North Pethertonissa, Somersetin kreivikunnassa. Löytöpaikka tekee esineestä entistäkin mielenkiintoisemman, sillä North Petherton on melko lähellä Athelney Abbeyta, turvapaikkaa, josta Alfred aloitti vastahyökkäyksensä tanskalaisten suurta armeijaa vastaan. Se lahjoitettiin Oxfordin Ashmolean-museolle vuonna 1718, ja se on siellä esillä vielä nykyäänkin.
Etukuva; kehys irrotettu; takakuva
Joissain varhaisissa teorioissa sen käytöstä väitettiin, että se olisi ollut kuninkaallisen kruununjalokivikorun keskipiste tai riipuksen riipus, mutta näistä käsityksistä luovuttiin nopeasti. Sen tunnistaminen esteliksi tapahtui vasta hiljattain, sillä se muistutti paljon juutalaista Yadia, jota käytetään synagogissa Tooran lukemiseen. Vuonna 1901 kuningas Alfredin kuoleman tuhatvuotisjuhlavuoden kunniaksi Alfredin jalokivestä tehtiin jäljennöksiä, joista osan valmisti Elliot Stocks Lontoosta ja osan Payne’s Oxfordista.
Lue toinen tarina meiltä: Sutton Hoo: Yksi Englannin upeimmista arkeologisista löydöistä
Myöhemmin Ashmoleanin konservointiosasto loi myös muutamia jäljennöksiä tästä anglosaksisesta aarteesta. Siitä huolimatta Alfredin jalokiven salattu mysteeri on todiste luojansa saavutuksista, jotka olivat yhtä lailla kulttuurisia kuin sotilaallisia, sillä ne valistivat ja vahvistivat anglosaksista identiteettiä sen kansankielen avulla.