Anne Boleyn:

Anne Boleynin viimeisistä sanoista on vain vähän selontekoja, mutta tiedämmekö, mitä hän todella sanoi?

Toukokuun 19. päivä on Anne Boleynin teloituksen vuosipäivä. Se on tapahtuma, jota historia ei pian unohda. Vaikka Henrik VIII yritti kuinka kovasti pyyhkiä Anne Boleynin alamaistensa mielestä, hänen tarinansa on edelleen yksi tunnetuimmista Englannin historiassa.

Alhaalla on esimerkkejä siitä, mitä ihmiset ovat dokumentoineet Anne Boleynin sanoneen juuri ennen kuolemaansa. Kuten huomaatte, useimmat ovat melko samanlaisia, mutta yksi erottuu muista. Tiedätte heti, mihin niistä viittaan. Kun alun perin luin sen, kauhistuin, koska uskon vahvasti, ettei Anne olisi koskaan lausunut noita sanoja elämänsä viimeisinä hetkinä. Ei ainakaan se Anne, jonka tunnen tuntevani.

Ehkä olette ehkä nähneet nämä kaikki ennenkin, ja jos olette, pyydän teitä katsomaan niitä tänään tarkkaan ja kuvittelemaan Annen sanovan ne. Kuvitelkaa olevanne hänen paikallaan sinä kohtalokkaana päivänä. Hän oli tytär, sisko, täti… äiti. Luulen, että meidän on helppo joskus unohtaa, että hän oli todellinen, eikä hahmo elokuvassa tai televisio-ohjelmassa.

Sitaatti nro 1:

”Ystävät ja hyvät kristityt ihmiset, olen täällä teidän läsnäollessanne kärsimässä kuolemaa, johon tunnustan itseni tuomituksi lain mukaan; kuinka oikeudenmukaisesti, sitä en sano, sillä en aio ketään syyttää. Pyydän Kaikkivaltiasta, että hänen majesteettinsa hallitsisi teitä pitkään; lempeämpi ja lempeämpi ruhtinas ei ole koskaan heiluttanut valtikkaa: hänen armonsa ja laupeutensa minua kohtaan on varmasti ollut erityistä. Jos joku aikoo uteliaasti tutkia tekojani, pyydän häntä arvostelemaan minua suopeasti, eikä hätiköidysti myöntämään mitään sensuroivaa omahyväisyyttä. Näin jätän jäähyväiset maailmalle ja pyydän teitä suosittelemaan minua rukouksissanne Jumalalle. Luovutan sieluni Herralle. Kristus armahda sieluani, Herra Jeesus ota sieluni vastaan…” Henrik VII:n, Henrik VIII:n, Edvard VI:n ja kuningatar Marian hallituskausien historia, Francis Bacon, s. 80-82

Quote #2:

Hyvät kristityt ihmiset, olen tullut tänne kuolemaan, sillä lain mukaan ja lain mukaan minut on tuomittu kuolemaan, enkä siksi puhu mitään sitä vastaan. En ole tullut tänne syyttämään ketään enkä puhumaan mitään siitä, mistä minua syytetään ja mistä minut on tuomittu kuolemaan, vaan rukoilen, että Jumala pelastaisi kuninkaan ja lähettäisi hänet pitkäksi aikaa hallitsemaan teitä, sillä lempeämpää eikä armollisempaa ruhtinasta ei ole koskaan ollut, ja minulle hän on aina ollut hyvä, lempeä ja suvereeni herra. Ja jos joku haluaa sekaantua asioihini, vaadin, että hän arvioi parhaansa mukaan. Ja näin jätän jäähyväiset maailmalle ja teille kaikille, ja toivon sydämestäni, että te kaikki rukoilette puolestani: Oi Herra armahda, Jumalalle annan sieluni, Jesu ota sieluni vastaan; (toista) -BÂ HolinshedÂ’s Chronicle, s. 796-797

Sitaatti #3:

Älkää ajatelko, hyvät ihmiset, että olen pahoillani kuollakseni tai että olen tehnyt jotakin ansaitakseni tämän kuoleman. Minun vikani on ollut suuri ylpeyteni ja se suuri rikos, jonka tein saadessani kuninkaan jättämään rakastajattareni kuningatar Katariinan minun vuokseni, ja rukoilen Jumalaa antamaan minulle sen anteeksi. Sanon teille kaikille, että kaikki syytökset, joista minua on syytetty, ovat valheellisia, ja suurin syy kuolemaani on Jane Seymour, sillä minä olin syypää emäntäni sairauteen. -Â The Spanish Chronicle, s. 70-71

Â

Quote #4:

Hyvät kristityt ihmiset, minä olen tullut tänne kuolemaan, sillä lain ja lain mukaan minut on tuomittu kuolemaan, enkä siksi puhu mitään sitä vastaan. En ole tullut tänne syyttämään ketään enkä puhumaan mitään siitä, mistä minua syytetään ja mistä minut on tuomittu kuolemaan, vaan rukoilen, että Jumala pelastaisi kuninkaan ja lähettäisi hänet pitkäksi aikaa hallitsemaan teitä, sillä lempeämpää eikä armollisempaa ruhtinasta ei ole koskaan ollut, ja minulle hän on aina ollut hyvä, lempeä ja suvereeni herra. Ja jos joku haluaa sekaantua asioihini, pyydän, että hän arvioi parhaansa mukaan. Ja näin jätän hyvästit maailmalle ja teille kaikille, ja toivon sydämestäni, että te kaikki rukoilette puolestani. Herra, armahda minua, Jumalalle annan sieluni. Kristukselle annan sieluni, Jeesus ota sieluni vastaan…” – Hall’s Chronicle, s. 819

Todistajan kertomus:

”Päällikkö vei hänet mainitulle telineelle, ja neljä nuorta naista seurasi häntä. Hän katseli usein taakseen, ja kun hän pääsi telineelle, oli hän hyvin uupunut ja hämmästynyt. Hän pyysi lupaa puhua kansalle ja lupasi sanoa vain hyvää. Päällikkö antoi hänelle luvan, ja hän alkoi nostaa katseensa taivaaseen ja huutaa Jumalalle ja kuninkaalle armoa tekemistään loukkauksista ja toivoi, että kansa aina rukoilisi Jumalaa kuninkaan puolesta, sillä hän oli hyvä, lempeä, armollinen ja ystävällinen ruhtinas.” Wienin arkisto, Kirjeet ja asiakirjat, ulkomaiset ja kotimaiset, Henrik VIII, osa 10, tammi-kesäkuu 1536. Julkaisija: Her Majesty’s Stationery Office, Lontoo, 1887.

Niin päättyi Annen elämä maan päällä, mutta hänen tarinansa jatkuu meidän kaikkien kautta.