Antagonistinen vaikutus kahdella Trichoderma harzianum -isolaatilla tomaatin (Lycopersicon esculentum) sadonkorjuun jälkeisiä patogeenejä vastaan
Kaikkien sienien (14 erilaista isolaattia), jotka oli eristetty sekä tartunnan saaneista tomaattihedelmistä että muiden terveiden hedelmien pintahuuhtelusta, patogeenisuusasteet olivat erilaiset. Rhizopus sp. -suku oli patogeenisin ja seuraavaksi patogeenisin oli Fusarium sp. Trichoderma harzianum -isolaateilla (T3 ja T4) oli erilainen antagonismimalli testattuja patogeenejä vastaan. Kaksoislevykokeessa T3:n ja T24:n antagonistisesta vaikutuksesta sadonkorjuun jälkeisiä patogeenejä vastaan T3:n ja T24:n selkeän vyöhykkeen koko vaihteli 1-4 ja 3-6 mm välillä. Antagonistit (T3 ja T24) eivät osoittaneet estovyöhykettä Rhizopus sp. -bakteeria vastaan, mutta ne pystyivät kasvattamaan sitä 100-prosenttisesti 9 päivän inkuboinnin jälkeen. Useimmiten kaikki muut sadonkorjuun jälkeiset isolaatit osoittivat, että T3:lla oli suurempi kasvuaste kuin T24:llä. Molemmat antagonistit eivät kasvattaneet Aspergillus-lajeja lukuun ottamatta A. niger -lajia (3), jota T3 kasvatti liikaa. Haihtuvien ja haihtumattomien aineenvaihduntatuotteiden testit osoittivat, että T3 ja T24 estivät Penicillium stekii -bakteerin mykelikasvua merkittävästi enemmän kuin muut testatut patogeenit. T24:n haihtumattomat aineenvaihduntatuotteet estivät A. nigerin (1) kasvua 12-prosenttisesti yhden vuorokauden inkubaation jälkeen ja saavuttivat 97-prosenttisen eston kolmen vuorokauden aineenvaihduntatuotteiden vaikutuksesta. Mielenkiintoista on, että T3:n ja T24:n haihtuvien yhdisteiden aiheuttama Aspergillus sp. -taudinaiheuttajan inhibitio oli 2 % ja 20 %, kun taas haihtumattomien yhdisteiden aiheuttama saman patogeenin inhibitio oli 75 % ja 87 %. Viipalemäärityksen tulokset osoittavat selvästi, että T. harzianum (T3 ja T24) voi antaa tomaattiviipaleille täydellisen suojan testattujen patogeenien tartunnalta. Kolmen päivän inkubaation jälkeen Trichoderma tukahdutti näiden patogeenien lineaarisen kasvun tomaattiviipaleissa, ja tukahduttamisprosentti oli merkittävä ja vaihteli 80-100 %:n välillä, paitsi Rhizopus sp. -taudinaiheuttajan kohdalla tukahduttamisprosentti oli vain 33 %.