Atatsanaviiri (Reyataz)

Atatsanaviiri (Reyataz) on proteaasinestäjiksi kutsuttuun luokkaan kuuluva antiretroviraalinen lääke. Proteaasinestäjät estävät HIV:n proteaasi- (tai proteinaasi-) entsyymin toimintaa, jota HIV käyttää hajottaakseen suuria virusproteiineja, jotta uudet HIV-hiukkaset voivat muodostua. Tämän toiminnan estäminen hidastaa HIV:n lisääntymistä ja viivästyttää immuunijärjestelmän vaurioitumista. Lisätietoja proteaasinestäjien vaikutuksesta on kohdassa Proteaasinestäjät kohdassa Tapoja hyökätä HIV:n kimppuun.

Atazanaviirin kehitti Bristol-Myers Squibb, joka on stavudiinin (d4T, Zerit) ja didanosiinin (ddI, Videx/VidexEC) valmistaja. Aiemmin se tunnettiin nimellä BM-232632.

Euroopan unionissa atatsanaviiri hyväksyttiin käytettäväksi hoidossa kokeneille henkilöille vuonna 2004 annoksena 300 mg, jota täydennetään 100 mg:lla ritonaviiria (Norvir) kerran päivässä. Se hyväksyttiin käytettäväksi hoitoa tarvitseville samassa annoksessa vuonna 2008.

Yhdysvalloissa atatsanaviiri hyväksyttiin HIV-hoitona vuonna 2003 ilman käyttörajoituksia. Hyväksytty annostus on 400 mg kerran vuorokaudessa hoitoa saaneille ja 300 mg sekä 100 mg ritonaviiria kerran vuorokaudessa hoitoa kokeneille. Tämä lääke suositellaan otettavaksi ruoan kanssa. Se on hyväksytty käytettäväksi myös kuuden vuoden ikäisille ja sitä vanhemmille lapsille.

Atsanaviiri yhdessä kobitsistaatin (150 mg) kanssa tehosteaineena on hyväksytty käytettäväksi Euroopan unionissa tuotenimellä Evotaz. Katso lisätietoja annostelusta ja kobitsistaatin käytöstä johtuvista erityisistä lääkeaineinteraktioista kohdasta Evotaz.

Atsanaviirin geneeriset versiot tulevat saataville Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuoden 2018 aikana, ja on todennäköistä, että suurin osa atatsanaviiria käyttävistä henkilöistä siirtyy näihin valmisteisiin.

Tehokkuus

Atsanaviiri (Reyataz) on tehokas antiretroviraalinen aine, jonka teho on verrattavissa muihin proteaasinestäjiin ja ei-nukleosidisiin käänteistranskriptaasin estäjiin (NNRTI). Sitä tulisi antaa yhdessä muiden antiretroviraalisten lääkkeiden kanssa, paitsi tietyissä rajoitetuissa olosuhteissa.

Vuonna 2007 tehdyn AI424-089-tutkimuksen 96 viikkoa kestäneen tutkimuksen tulokset osoittivat, että atatsanaviiri yksinään tai tehostettuna ritonaviirin kanssa (atatsanaviiri/r) kerran vuorokaudessa osana antiretroviraalista hoitoa on turvallista ja tehokasta hoitoa saavilla HIV-positiivisilla yksilöillä, mukaan lukien pitkälle edennyttä HIV-tautia sairastavat. (Malen)

Tutkimuksessa verrattiin atatsanaviiri/ritonaviiri 300/100 mg kerran vuorokaudessa ja atatsanaviiri 400 mg kerran vuorokaudessa hoitoa saavilla osallistujilla. Molemmissa tutkimushaaroissa annettiin myös kerran vuorokaudessa lamivudiinia (3TC) ja pitkävaikutteista stavudiinia. Lähtötilanteessa noin puolella osallistujista keskimääräinen CD4-solujen määrä oli noin 200 solua/mm3 ja viruskuorma yli 100 000 kopiota/ml.

96 viikon kohdalla tehostetulla atatsanaviirilla oli havaittavissa suuntaus korkeampaan virussuppressioasteeseen, harvempiin virologisiin reboundeihin ja vähäisempään proteaasinestäjä- tai nukleosidianalogiresistenssiin. Niiden tutkimukseen osallistuneiden määrässä, joiden viruskuorma oli alle 50 kopiota/ml, ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa intent-to-treat-analyysissä. Tehostettua atatsanaviiria saaneilla oli vähemmän virologisia epäonnistumisia.

Atsanaviiri/ritonaviirin on osoitettu olevan aiemmin hoitamattomilla henkilöillä ja hoidossa kokeneilla henkilöillä lopinaviiria/ritonaviiria teholtaan ei huonompi kuin lopinaviiri/ritonaviiri, mutta kolesterolipitoisuuden kohoamisen ja ruuansulatuskanavan haittatapahtumien, kuten ripulin ja pahoinvoinnin, esiintyvyys on pienempi. (Molina) (Nieto-Cisneros)

Atsanaviiria/ritonaviiria suositellaan kolmantena aineena käytettäväksi yhdistelmänä tenofoviirin/emtrisitabiinin kanssa ensilinjan antiretroviraalihoidossa Britannian HIV-yhdistyksen ohjeissa, ja sitä suositellaan vaihtoehtona ensisijaisille ensilinjan vaihtoehdoille, jotka ovat integraasin estäjä tai tehosteena annettava daruanviiri (Prezista), yhdysvaltalaisissa hoito-ohjeissa.

Ritonaviirilla tehostettu atatsanaviiripohjainen hoito on turvallista ja hyvin siedettyä henkilöillä, joilla on B- tai C-hepatiittivirusinfektio. Maksaentsyymien kohoamista havaittiin samansuuruisia määriä ryhmässä, johon kuului 180 henkilöä, joilla oli samanaikainen hepatiitti-infektio, ja 124 henkilöä, joilla ei ollut samanaikaista infektiota, ja vieroitusmäärät olivat samansuuruisia molemmissa ryhmissä. (Perez-Elias)

Atsanaviiri on turvallinen ja tehokas myös HIV-positiivisilla henkilöillä, joilla on maksakirroosi, vuonna 2006 esitellyn retrospektiivisen espanjalaisen tutkimuksen mukaan. Tutkijat havaitsivat, että kirroosia sairastavilla henkilöillä, jotka saivat atatsanaviiria, oli sekä immunologinen että virologinen vaste lääkkeelle, mutta heillä ei ollut kliinisesti merkittäviä maksaan liittyviä sivuvaikutuksia. (Hermida)

Saaminen

Euroopan unionissa tehostettua atatsanaviiria (Reyataz) otetaan kerran päivässä yhtenä 300 mg:n kapselina 100 mg:n ritonaviiriannoksen kanssa. Se voidaan annostella myös kahdella 150 mg:n kapselilla ja yhdellä 100 mg:n ritonaviirikapselilla (norviiri) kerran vuorokaudessa. Atatsanaviiri on hyväksytty hoitoon sitoutumattomien ja hoidossa kokeneiden käyttöön Yhdysvalloissa ja Euroopan unionissa.

Atatsanaviiri voidaan ottaa kerran vuorokaudessa myös yhtenä kiinteäannoksisena yhdistelmävalmisteena tehosteaineen kobitsistaatin kanssa. Tämä valmiste on hyväksytty Euroopan unionissa nimellä Evotaz. Katso lisätietoja kohdasta Evotaz.

Yhdysvalloissa hyväksytty annostus hoitoa saamattomille on 300 mg atatsanaviiria/100 mg ritonaviiria kerran vuorokaudessa ruoan kanssa tai atatsanaviiri 400 mg kerran vuorokaudessa ruoan kanssa. Jos niitä käytetään yhdessä efavirentsin tai tenofoviirin kanssa, nämä molemmat lääkkeet annostellaan normaalisti, mutta suositus on käyttää tehostettua atatsanaviiria (300mg/r 100mg kerran vuorokaudessa).

Jos käytetään tehostamatonta atatsanaviiria, hoitoa saavien henkilöiden on vältettävä enteropäällysteisen didanosiinin ja tenofoviirin yhdistelmää. (NIAID)

Hoitoa kokeneiden tulisi ottaa 300 mg atatsanaviiria/100 mg ritonaviiria päivittäin ruoan kanssa. Tehostamatonta atatsanaviiria ei suositella.

Kokeellisten annosten 300 tai 400 mg atatsanaviiria plus 200 mg ritonaviiria on osoitettu parantavan atatsanaviirialtistusta henkilöillä, joiden atatsanaviiripitoisuudet ovat suboptimaaliset tavallisella tehostetulla annoksella. (Harris)

Hiv-negatiivisilla vapaaehtoisilla tehdyssä annostelututkimuksessa todettiin, että 400 mg:n atatsanaviirin ottaminen ruuan kanssa nosti lääkepitoisuuksia 35-70 %, joten lääkkeen ottaminen ilman ruokaa voi johtaa siihen, että tehon kannalta välttämättömiä farmakokineettisiä tavoitteita ei saavuteta. Atatsanaviiria ei saa myöskään ottaa yhdessä protonipumpun estäjien tai antasidien kanssa, koska atatsanaviirin AUC pienenee samanaikaisessa käytössä.

Atatsanaviiria ei saa käyttää henkilöille, joilla on vaikea maksavaurio. Annosta on pienennettävä 300 mg:aan kerran vuorokaudessa, jos henkilöllä on kohtalainen maksavaurio (Child-Pugh-luokka B). Lievää maksavauriota sairastaville sitä on käytettävä varoen.

Hoitoa saamattomien henkilöiden, joilla on loppuvaiheen munuaissairaus ja joita hoidetaan hemodialyysillä, tulee saada 300 mg atatsanaviiria 100 mg:n ritonaviirin kanssa. Atatsanaviiria ei pidä antaa hoitoa kokeneille henkilöille, joilla on loppuvaiheen munuaistauti ja joita hoidetaan hemodialyysillä. (Bristol Myers-Squibb)

Haittavaikutukset

Atsanaviirin (Reyataz) yleisimmät haittavaikutukset ovat päänsärky, pahoinvointi, ihottuma, ripuli ja oksentelu. Tutkimuksessa 045 todettiin kuitenkin, että ruuansulatuskanavan haittavaikutukset ovat harvinaisempia ritonaviirilla (norviiri) tehostettua atatsanaviiria käyttävillä kuin ritonaviirilla tehostettua lopinaviiria (Kaletra) käyttävillä. (Johnson)

Hyperbilirubinaemia

Tärkein atatsanaviirihoitoon liittyvä haittavaikutus on hyperbilirubinaemia, veren bilirubiinipitoisuuden nousu. Bilirubiini on punasolujen hajoamisesta syntyvä jätetuote. Vaikka se ei ole kliinisesti haitallista, tutkimukset ovat osoittaneet, että jopa 45 prosentille atatsanaviiria käyttävistä henkilöistä voi kehittyä hyperbilirubinemia. Kohonneet bilirubiinipitoisuudet voivat aiheuttaa keltaisuutta, ihon ja silmänvalkuaisten kellastumista.

Hyperbilirubinaemia ilmaantuu yleensä ensimmäisen viikon kuluessa atatsanaviirihoidon aloittamisesta, mutta ei aina aiheuta keltaisuutta. Eräässä laajassa tutkimuksessa, johon osallistui antiretroviraalisen hoidon aloittaneita henkilöitä, 33 %:lle lähes 400 henkilöstä kehittyi vaikea hyperbilirubinaemia, mutta alle 1 % keskeytti hoidon bilirubiinin nousun vuoksi, ja vain 5 %:lle kehittyi keltaisuutta. (Squires)

On osoitettu, että henkilöillä, joilla on tietty versio bilirubiiniaineenvaihduntaan osallistuvan entsyymin geenistä, on kohonnut riski sairastua hyperbilirubinemiaan atatsanaviirin käytön yhteydessä. (O’Mara) Myös monilääkeresistenssigeeni 1:n muunnos on yhteydessä atatsanaviiripitoisuuksiin ja hyperbilirubinaemian riskiin. (Rodríguez-Nóvoa) MDR1-3435:n polymorfismit vaikuttavat merkittävästi atatsanaviirin plasmapitoisuuksiin, samoin kuin muut tekijät. Vaikean hyperbilirubinaemian riski kasvaa entisestään UGT1A1-TA7-alleelin esiintyessä.

Lipodystrofia

Monissa vertailevissa tutkimuksissa on esitetty, että atatsanaviiri ei ehkä häiritse lipidejä samassa määrin kuin muut proteaasinestäjät. Tutkimuksessa, jossa verrattiin atatsanaviiria ja nelfinaviiria (Viracept), atatsanaviiriin ei liittynyt merkittäviä kolesteroli- tai triglyseridipitoisuuksien nousuja. Sen sijaan nelfinaviirihaarassa esiintyi merkittäviä rasva-arvojen nousuja. (Murphy) Tämä vahvistettiin samanlaisessa, toisessa tutkimuksessa, jossa verrattiin näitä kahta lääkettä. (Sanne) Tutkimukset 043 ja 045 osoittivat myös, että atatsanaviirin lipidiprofiili oli lopinaviiria parempi, vaikka kumpikin lääke olisi yhdistetty ritonaviirin kanssa. (Nieto-Cisneros)

On myös jonkin verran näyttöä siitä, että atatsanaviiri voi kumota muiden proteaasinestäjien aiheuttaman lipidien nousun. Eräässä tutkimuksessa siirtyminen nelfinaviirista atatsanaviiripohjaiseen hoitoon palautti lipidit hoitoa edeltävälle tasolle kolmen kuukauden kuluttua, samalla kun virussuppressio säilyi vähintään 36 viikkoa vaihdon jälkeen. (Wood) Nämä havainnot on vahvistettu ainakin kolmessa muussa tutkimuksessa (Markowitz) (Martinez) (Gatell)

Atazanaviirilla on myös vähemmän vaikutuksia veren rasva-arvoihin kuin ei-nukleosidisella käänteistranskriptaasin estäjällä (NNRTI) efavirentsillä (Sustiva). Esimerkiksi eräässä laajassa tutkimuksessa, jossa verrattiin efavirentsia ja atatsanaviiria, todettiin, että efavirentsia saaneilla efavirentsia saaneilla oli huomattavasti todennäköisemmin matalan tiheyden lipoproteiinien (LDL eli ”paha”) kolesterolin ja triglyseridien nousua. Tutkimuksen keskeyttämisprosentti oli kuitenkin samanlainen molemmissa tutkimusosioissa. (Squires)

Kahdessa osallistujaryhmässä myös ihon alla ja elinten ympärillä olevan rasvan määrä lisääntyi samankaltaisesti, mikä viittaa siihen, että sekä atatsanaviiri että efavirentsi saattavat vähentää nukleosidisten käänteistranskriptaasin estäjien (NRTI) hoidosta johtuvaa rasvan menetyksen riskiä. (Jemsek)

Muut haittavaikutukset

Pienelle määrälle atatsanaviirilla hoidetuista henkilöistä on kehittynyt sydänhäiriöitä. Elektrokardiogrammiseurantaa suositellaan henkilöille, joilla on olemassa olevia sydänsairauksia tai jotka käyttävät lääkkeitä, joiden tiedetään vaikuttavan sydämen toimintaan. Asiantuntijaryhmä, joka arvioi atatsanaviirin hyväksyntää varten, totesi kuitenkin, että se ei anna suurempaa aihetta huoleen kuin muut proteaasinestäjät.

Noin 6 %:lle atatsanaviiria käyttävistä henkilöistä kehittyy myös ihottumaa, joka voi muutamissa tapauksissa edellyttää hoidon keskeyttämistä. (Ouagari)

Resistenssi

Kuten kaikkien muidenkin HIV-lääkkeiden kohdalla, myös atatsanaviirille (Reyataz) resistenttejä HIV-kantoja voi ilmaantua jonkin aikaa kestäneen hoidon jälkeen. Lääkkeelle resistenttien kantojen ilmaantuminen osuu samaan aikaan lääkkeen tehon laskun kanssa.

Virusisolaatteja koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että vain nelfinaviirille ja ritonaviirille resistentit virukset olivat todennäköisemmin alttiita atatsanaviirille kuin kolmelle tai useammalle proteaasinestäjälle resistentit virukset. (Colonno, 2002) (Naeger) (Pellegrin) (Colonno, 2003)

Lääkeaineiden yhteisvaikutukset

Kuten muutkin proteaasinestäjät, atatsanaviiri (Reyataz) metaboloituu sytokromi P450-järjestelmän kautta, ja se on CYP3A4-entsyymin spesifinen estäjä. Tämä tarkoittaa, että sillä voi olla yhteisvaikutuksia monien eri lääkkeiden kanssa, jotka myös metaboloituvat tämän reitin kautta.

Monia muita CYP3A4-entsyymiä käyttäviä lääkkeitä ei pidä antaa yhdessä atatsanaviirin kanssa, koska niiden pitoisuudet elimistössä voivat nousta. Näitä ovat mm:

• Alfutsosiini
• Astemitsoli
• Bepridiili
• Cisapridi
• Kolkisiini henkilöille, joilla on munuaisten tai maksan vajaatoiminta

.

• Ergotamiinitartraatti (Cafergot / Migril)
• Flekainidiasetaatti (Tambocor)
• Flutikasonipropionaatti (Flixotide)
• Halofantriini
• Hyperisiini (St. John’s wort)
• Lovastatin
• Lumefantrine
• Midazolam (Hypnovel)
• Pimozide (Orap)
• Propafenone (Arythmol)
• Quinidine (Kinidin Durules)
• Rifampisiini (Rifadin / Rimactane)
• Simvastatiini (Zocor)
• Terfenadiini
• Triatsolaami
• Vorikonatsoli (Vfend).

Atsanaviiri estää myös P-glykoproteiinia ja monilääkeresistenssiin assosioitunutta proteiinia, jotka pumppaavat vieraat aineet, mukaan lukien jotkin lääkkeet, ulos soluista. Tämä voisi selittää sen havainnon, että monien kemoterapialääkkeiden aiheuttamat verihäiriöt ovat vaikeampia proteaasinestäjiä käyttävillä henkilöillä.

Kun atatsanaviiria käytetään yhdessä happaman refluksitaudin ja siihen liittyvien oireiden hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden kanssa, atatsanaviirin AUC-arvo pienenee merkittävästi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että atatsanaviirin ottaminen yhdessä protonipumpun estäjien, kuten omepratsolin (Losec) ja esomepratsolin (Nexium), tai H2-reseptorin salpaajien (esim. ranitidiini/Zantac ja simetidiini/Dyspamet, Tagamet) kanssa johtaa alentuneisiin atatsanaviiripitoisuuksiin veressä HIV-negatiivisilla henkilöillä.

Protonipumpun estäjiä ei pidä käyttää hoitoa kokeneille atatsanaviiria saaville. Hoitoa saavilla henkilöillä protonipumpun estäjän annos ei saa ylittää omepratsolin 20 mg:n annosta vastaavaa annosta, ja se on otettava noin 12 tuntia ennen atatsanaviiri/ritonaviiri 300/100 mg:n annosta.

Bristol-Myers Squibbin pakkausselosteen mukaan omepratsolia (tai muita protonipumpun estäjiä) atatsanaviiria sisältävän hoito-ohjelman ohella käyttävien hoitoa saamattomien henkilöiden altistuminen atatsanaviirille pienenee 30-65 %. Jos näiden kahden lääkkeen käyttö on väistämätöntä, lääkkeet on otettava 12 tunnin välein, suositellaan tiivistä kliinistä seurantaa ja suositellaan atatsanaviiriannoksen nostamista 400 mg:aan lisättynä 100 mg:lla ritonaviiria.

Hoitokokemattomilla henkilöillä, jotka saavat atatsanaviiria sisältävää hoitoa, H2-reseptoriantagonistin annos ei saa ylittää kahdesti vuorokaudessa otetun 20 mg:n annosta vastaavaa annosta 20 mg:n famotidiinia. Atatsanaviiri ja ritonaviiri on annettava samanaikaisesti H2-reseptoriantagonistin kanssa tai vähintään 10 tuntia sen jälkeen.

Tämä suositus annettiin huolimatta aiemmasta HIV-positiivisilla henkilöillä tehdystä tutkimuksesta, joka ei osoittanut atatsanaviiripitoisuuksien pienentymistä yhdistettynä pienen annoksen ritonaviiriin. (Guiard-Schmid, 2005) Kyseisessä tutkimuksessa protonipumpun estäjillä ei ollut merkittävää vaikutusta ritonaviirilla tehostettua atatsanaviiria sisältävän antiretroviraalisen hoidon tuloksiin (Furtek) Tutkimuksen tutkijat väittävät, että omepratsolin vaikutukset voivat olla vähemmän merkittäviä HIV-positiivisilla henkilöillä mahdollisen pienentyneen mahahappotason vuoksi. Erot tutkimusasetelmassa ja vaihtelevuus lääkepitoisuuksissa ovat myös saattaneet aiheuttaa epäselvyyttä näiden lääkkeiden välisestä suhteesta. (Guiard-Schmid, 2006)

Kun atatsanaviiria annostellaan yhdessä efavirentsin (Sustiva) kanssa, atatsanaviiripitoisuudet pienenevät noin 70 %. Pieniannoksisen ritonaviirin lisääminen kumoaa tämän vaikutuksen HIV-negatiivisilla vapaaehtoisilla, mutta pienessä tutkimuksessa on havaittu, että näin ei välttämättä ole HIV:tä sairastavilla. (Tackett) (Poirier) (Dailly) Vastaava nevirapiinin vaikutus on havaittu myös pienessä tutkimuksessa. Molemmat lääkkeet ovat CYP3A4:n induktoreita, mikä tarkoittaa, että ne nopeuttavat muiden samaa reittiä metaboloituvien lääkkeiden aineenvaihduntaa. (Kaul)

Atsanaviirin ja tenofoviirin (Viread) yhdistäminen saattaa asettaa yksilön hoidon epäonnistumisen vaaraan, koska tenofoviiri voi alentaa atatsanaviiripitoisuuksia jopa 40 %. (Agarwala, 2005) (Taburet) Atatsanaviiri voi myös lisätä tenofoviiriin liittyvien haittavaikutusten, kuten munuaishäiriöiden, todennäköisyyttä. Lääkäreiden tulisi harkita atatsanaviiripitoisuuksien nostamista ritonaviirilla, jos atatsanaviiria ja tenofoviiria on käytettävä yhdessä, vaikka tutkimukset ovatkin osoittaneet, että tämä ei aina onnistu palauttamaan atatsanaviiripitoisuuksia (NIAID)

Sildenafiili on vasta-aiheinen, kun sitä käytetään keuhkovaltimon hypertension hoitoon.

Atazanaviiri on vasta-aiheinen käytettäväksi C-hepatiitin suoran viruslääkkeen elbasviiri/gratsopreviiri (Zepatier) yhdistelmän kanssa. Simepreviirin (Olysio) käyttöä yhdessä atatsanaviirin kanssa ei suositella. Daklatasviirin (Daklinza) vuorokausiannosta on pienennettävä 30 mg:aan, kun sitä käytetään yhdessä atatsanaviirin kanssa.

Joidenkin lääkkeiden annosta on muutettava, kun niitä käytetään yhdessä atatsanaviirin kanssa. Seuraavia lääkkeitä on otettava pienemmillä annoksilla:

• Klaritromysiini (Klaricid / Klaricid EC): annos on puolitettava.
• Diltiatseemi (Tildiem / Angiozem / Optil): annos on puolitettava.
• Rifabutiini (Mycobutin): annosta on pienennettävä enintään 75 % (150 mg joka päivä tai kolme kertaa viikossa), kun atatsanaviiria annostellaan 400 mg kerran päivässä. (Agarwala, 2002)

Atatsanaviirin on havaittu nostavan hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden etinyyliestradioli- ja noretindronipitoisuuksia. Sopivista annosvähennyksistä tai yhteisvaikutuksista muiden ehkäisyvalmisteiden kanssa ei ole tällä hetkellä saatavilla ohjeita. Ainakin kolmessa tapauksessa on raportoitu myös opiaattiriippuvuuden hoitoon käytettävän buprenorfiinin kohonneista pitoisuuksista atatsanaviiria käyttävillä henkilöillä. (Bruce) Annoksen pienentäminen voi olla tarpeen. Sen sijaan metadonin (Methadose) annoksen säätämistä ei tarvita. (Friedland)

Lapset

Atazanaviiri tehostettuna ritonaviirilla yhdistettynä kahteen nukleosidiseen käänteistranskriptaasin estäjään (NRTI) on ensisijainen ensilinjan hoito-ohjelma 6-18-vuotiaille lapsille yhdysvaltalaisissa ja eurooppalaisissa (PENTA) hoito-ohjeissa.

Atazanaviirin annostelu lapsille 18 ikävuoden ikään asti perustuu ruumiinpainoon, mutta sen ei pitäisi koskaan ylittää aikuisten suositusannosta. Atatsanaviiria ritonaviiria lisäämällä voidaan käyttää kaikille 6-18-vuotiaille lapsille antiretroviraalisesta kokemuksesta riippumatta.

Yhdysvalloissa, jos vähintään 13-vuotias ja vähintään 39 kg painava hoitoa saamaton henkilö ei siedä ritonaviiria, suositeltu annos on atatsanaviiri 400 mg kerran vuorokaudessa ruoan kanssa.

Atsanaviirin käyttöä ei suositella alle 6-vuotiaille lapsille; ilman ritonaviiria 6-12-vuotiaille lapsille tai lapsille, joiden paino on alle 25 kg.

Atsanaviiria ei voida käyttää imeväisille kernikteruksen riskin vuoksi, joka on eräänlainen aivovaurio, joka johtuu liiallisesta bilirubiinipitoisuudesta.

Raskaus

Raskauden aikaisten huomattavien lääkeainepitoisuuksien vaihtelujen vuoksi atatsanaviiria saa käyttää vain tehostetun ritonaviiriannoksen kanssa.