Atlantin ruijanpallas

Latinankielinen nimi

Hippoglossus hippoglossus

ryhmä Nimi

Pohjakala

Taksonomian tiedot

Elinympäristö

Atlantin ruijanpallasta esiintyy laajalti koko Pohjois-Atlantilla. Luoteis-Atlantilla populaatioita esiintyy Virginian rannikolta aina pohjoiseen Napapiirille asti. Merkittäviä määriä ui Grönlannin, Newfoundlandin ja Labradorin, Pyhän Laurentuksenlahden ja Nova Scotian rannikoilla. Koillisessa Atlantin ruijanpallasta esiintyy Biskajanlahdelta Piikkiön ja Barentsinmerelle asti. Atlantin ruijanpallasta kalastetaan kaupallisesti.

Lajin kuvaus

Atlantin ruijanpallaksen vartalo on kokoonpuristunut, ovaalinmuotoinen, ja sillä on yleensä molemmat silmät oikealla puolella vartaloa, ja vasen puoli on täysin sokea. Ne ovat vihreänruskeita tai lähes mustia silmäpuoleltaan. Nuoret kalat voivat olla lievästi täplikäs tai pilkullinen, ja niiden alapinta on valkoinen, mutta kypsyessään ne muuttuvat harmailla tai punertavilla pilkuilla pilkullisiksi. Niiden suu on hyvin suuri, ja niissä on lukuisia teräviä kaarevia hampaita. Atlantin ruijanpallas voi kasvaa yli kahden metrin pituiseksi, vaikka se painaa tyypillisesti alle 100 kiloa.

Pituudeltaan yli 2,5 metrin pituiseksi ja painoltaan yli 300 kilon painoiseksi kasvava Atlantin ruijanpallas (Hippoglossus hippoglossus) on Atlantin valtameren suurin, laajimmalle levinnyt ja kaupallisesti arvokkain pohjakala. Sen maantieteellinen levinneisyysalue Luoteis-Atlantilla ulottuu Virginian rannikolta etelässä Disko Bayn vesille Grönlannissa pohjoisessa, mutta se on nykyään kaupallisesti hävinnyt Yhdysvaltojen vesiltä ja on harvinainen Grand Banksin eteläpuolella. Pyhäpallakset ovat pohjaeläimiä, jotka elävät pohjalla tai pohjan läheisyydessä ja suosivat 3-5 °C:n lämpötilaa. Skotlannin mannerjalustalla ja eteläisillä Grand Banks -alueilla ruijanpallasta esiintyy eniten 200-500 metrin syvyydessä syvänmeren kanavissa, jotka kulkevat rantojen välissä ja mannerjalustan reunalla. Suurempia ruijanpallaksia tavataan laajemmalla syvyysalueella, ja niitä tavataan talvella myös syvemmässä vedessä.

Pallakset kuuluvat Pleuronectidae-heimoon, jonka jäsenillä on yleensä molemmat silmät oikealla puolella kehoa, ja vasen puoli on täysin sokea. Ne ovat sivultaan litteitä ja uivat siten, että vasen puoli on pohjaan päin ja oikea eli silmäpuoli pintaan päin. Piikkikampelan väritys, jota esiintyy vain ruumiin silmäpuolella, vaihtelee vihertävän ruskeasta hyvin tumman kastanjanruskeaan. Nuorilla kaloilla sokea puoli on yleensä valkoinen, mutta se muuttuu harmaan tai jopa kirsikanpunaisen kirjavaksi vanhemmilla ja suuremmilla kaloilla. Suussa on erittäin suuri aukko, joka ulottuu silmien keskiviivaan asti, ja siinä on lukuisia teräviä kaarevia hampaita. Kokonsa lisäksi ruijanpallaksen voi erottaa useimmista muista kampelakalalajeista koveran pyrstön perusteella.

Ruoansulatuskanavan sisällön perusteella tärkeimmät saaliskalat ovat luonteeltaan pohjaeläimiä tai pohjakaloja. Kun ruijanpallaksen koko kasvaa, saaliin valinta siirtyy selkärangattomista kaloihin. Pienet ruijanpallakset (<30 cm) käyttävät ravinnokseen erakkorapuja, katkarapuja, pieniä rapuja ja mysidejä, kun taas yli 70 cm:n pituiset ruijanpallakset syövät kampelakaloja (Hippoglossoides platessoides), punasimppuja (Sebastes spp.) ja koljaa (Pollachius virens).

Scotian Shelfin ja eteläisen Grand Banksin urosten ja naaraiden kasvu on samankaltaista noin 7 tai 8 ikävuoteen (~100 cm) asti, jonka jälkeen urosten kasvu hidastuu, kun taas naaraiden kasvu jatkuu samaa tahtia 20 vuoteen asti. Naaraiden maksimikoko (200 cm) on paljon suurempi kuin urosten (140 cm). Sukukypsyysikä on epävarma, mutta sukukypsyyspituuden on arvioitu olevan noin 115 cm naarailla ja noin 75 cm uroksilla. Kutupaikkaa ja -aikaa ei tiedetä, mutta pulikan kalastajien kertomat anekdootit viittaavat siihen, että meripallaksen kutu tapahtuu todennäköisesti syvissä vesissä (300-700 m) talvikuukausina joulukuun ja maaliskuun välisenä aikana.

Kalastus

Hallintayksikössä 3NOPs4VWX5Zc, joka käsittää Skotlannin mannerjalustan ja eteläiset Grand Banksin rantatörmät, ruijanpallasta kalastetaan enimmäkseen mannerjalustan reuna-alueilla pääasiassa pitkäsiima-aluksilla, jotka käyttävät koukkupyydyksiä.

Vuoteen 1988 asti ruijanpallaksen kalastus oli sääntelemätöntä. Vuonna 1988 vahvistettiin 3NOPs4VWX5Zc:lle 3 200 tonnin suuruinen suurin sallittu saalis (TAC). TACia alennettiin 1500 tonniin vuonna 1994 ja edelleen 850 tonniin vuonna 1995. Vuonna 1999 kalavarojen säilyttämisneuvoston (FRCC) suositusten perusteella TACia nostettiin 850 tonnista 1000 tonniin. Vuotuisia TACeja on korotettu useita kertoja vuoden 2000 jälkeen. Vuodesta 1994 lähtien hoitosuunnitelmissa ja lupaehdoissa on edellytetty alle 81 cm:n pituisen ruijanpallaksen vapauttamista. Alueen keskimääräiset puretut saaliit vuosina 1960-2007 ovat olleet noin 1800 tonnia vuodessa, ja vaihteluväli on ollut hieman alle 1000 tonnista noin 4200 tonniin.

Tutkimukset ja arviointi

DFO:n Scotian Shelfin pohjakalaa koskeva vuosittainen tutkimusalusten troolikalastustutkimus on tehty joka vuosi vuodesta 1970 lähtien. RV-troolikalastuksen saalismahdollisuus yli 81 cm:n pituisen ruijanpallaksen osalta on heikko, ja saalismäärä vaihtelee suuresti vuodesta toiseen (40-70 yksilöä), joten sitä pidetään epäluotettavana aikuisten yksilöiden runsauden indeksinä. Kalastukseen rekrytoitumista voidaan kuitenkin arvioida, koska troolitutkimuksessa pyydetyn ruijanpallaksen keskikoko on 58 ± 7 cm.

Pallaksen pitkäsiimatutkimus kehitettiin yhteistyössä teollisuuden ja DFO Science -tiedelaitoksen (DFO Science) kanssa vuonna 1998 tarkkailemaan Atlantin ruijanpallaksen laajaa kokoluokka-aluetta (50-230 cm) Skotlannin mannerjalustan ja eteläisen Grand Banksin alueella (3NOPs4VWX5Zc). Tutkimus suunniteltiin tuottamaan hyödyntämiskelpoisen populaation (≥ 81 cm) runsausindeksi, seuraamaan muutoksia populaation kehityssuuntauksissa ja levinneisyydessä sekä antamaan viitteitä tulokkaista.

Tutkimus koostuu noin 300 kiinteästä asemasta, joiden ositusjärjestelmä perustuu purettuja saaliita koskeviin tietoihin, ja se suoritetaan vuosittain toukokuusta heinäkuuhun. Vuosittain tehdään keskimäärin 200 tutkimusta. Kalastajat noudattavat kalastusprotokollia, mukaan lukien säännöt, jotka koskevat vähimmäisetäisyyttä asemalta (3 meripeninkulmaa), koukun kokoa (14 ympyränmuotoinen koukku), koukkujen lukumäärää (1 000) ja suositeltua liotusaikaa (10 tuntia). Samaan aikaan tutkimuksen kanssa tehdään kaupallinen indeksitutkimus, joka toimii kaupallisen kalastuksen vertailuarvona. Kaupallisessa indeksitutkimuksessa kalastajat kalastavat samankaltaisilla pöytäkirjoilla kuin kiinteillä asemilla, mutta valitsemillaan paikoilla.

Sekä halibuttitutkimuksessa että kaupallisessa indeksitutkimuksessa halibuttisaaliit jakautuvat samankaltaisesti vuosikymmenen näytteenoton aikana. Pallastutkimuksen runsausindeksi viittaa saalismäärien mahdolliseen kasvuun 4VWX-alueella viime vuosina ja suhteellisen vakaaseen saaliiseen ennen vuotta 2003. Kaupallisen indeksin saalismäärät ovat kuitenkin vaihtelevampia, eikä ole viitteitä saalismäärien kasvusta viime vuosina. Tuorein 3NOPs4VWX5Zc:n kannanarviointi on saatavilla osoitteessa Assessment of Atlantic Halibut on the Scotian Shelf and Southern Grand Banks (NAFO-alueet 3NOPs4VWX5Zc) (CSAS SAR – 2009/036).

Halibut Research

Ikääntyminen

Skotlannin mannerjalustan (Scotian Shelf) ja eteläisten suurten rantojen (Grand Banks) merialueilta pyydetyn grönlanninpallaksen ikääntymistutkimus suoritettiin vuodesta 2005 vuoteen 2008. Iät arvioitiin laskemalla noin 2 500:sta ohueksi leikatusta Atlantin ruijanpallaksen sagittal otoliitista kasvun lisäykset. Ikäarviot validoitiin käyttämällä radiohiilipommitekniikoita, jotka osoittavat, että kasvunlisäykset tapahtuvat vuosittain. Kahdeksan vuoden kasvun jälkeen rengasreunuksen leveys kapeni huomattavasti, mikä saattaa liittyä sukukypsymiseen. Urosten ja naaraiden kasvuvauhti oli samankaltainen noin 7-8 vuoden ikään asti (~100 cm), minkä jälkeen urosten kasvu hidastui, kun taas naaraiden kasvu jatkui jopa 20 vuoden ajan saavuttaen suuremman maksimikoon (200 cm) kuin urosten (140 cm). Atlantin ruijanpallas on pitkäikäinen kala, joka elää vähintään 50 vuotta, mikä on tärkeä seikka kalastuksen hoidon kannalta. Lisätietoja tästä tutkimuksesta on BIO:n verkkosivujen Otolith Research Laboratory -alasivustolla.

Merkkien talteenotto

Skotlanninhyllyllä ja eteläisillä Grand Banksin rantakivillä toteutettiin vuosina 2006-2008 merkintäohjelma, jossa käytettiin t-ankkurimerkkejä (joita kutsutaan myös spagettimerkinnöiksi), ja sitä jatketaan vuodesta 2010 alkaen vuorovuosina. Takaisinpyyntitulokset osoittavat, että grönlanninpallasta liikkuu laajalti koko Kanadan Pohjois-Atlantilla, myös selvästi Kanadan talousvyöhykkeen ulkopuolella. On mahdollista, että Kanadan hallinnointialueiden ulkopuolella sijaitsevat ruijanpallakset, mukaan lukien Yhdysvaltojen vedet, Flemish Cap ja Newfoundlandin pohjoispuoliset vedet (NAFO 3KLM), saattavat kuulua samaan kantaan. Mainen merivaroista vastaava ministeriö raportoi hiljattain samankaltaisista suurista liikkeistä ja havaitsi erityisesti, että 28 prosenttia Mainen rannikon läheisillä vesillä käytetyistä merkeistä pyydettiin uudelleen Kanadan vesillä. Yhtään Kanadan vesillä merkittyä ruijanpallasta ei kuitenkaan ole pyydetty Yhdysvaltain vesillä.

Helmikuuhun 2009 mennessä 2 076 merkittyyn ruijanpallakseen oli saatu takaisin 224 yksilöä. Eniten merkittyjä ruijanpallaksia pyydettiin intensiivisen ruijanpallaksen kalastuksen aikana, kuten tutkimusten aikana ja kevätkalastuksen aikana. Merkityt kalat siirtyivät 1-2 698 kilometrin päähän vapautuspaikoistaan. Erityisesti kaksi ruijanpallasta kulki noin 2 600 kilometriä Grand Banksista Islannin vesille noin kahdessa vuodessa.

Vapaallaolopäivien ja kuljetun matkan välillä ei ollut yhteyttä, mutta liikkuminen suuntautui pääasiassa itään ja länteen, ja itään suuntautuvat liikkeet olivat pitempiä kuin länteen suuntautuvat liikkeet.

Liikkumistottumusten lisäksi tämä merkintähanke tuottaa hyödyntämisaste-arvioita, joiden avulla voidaan arvioida, pyydetäänkö kalakantaa tarkoituksenmukaisella tasolla. Hyödyntämisasteeksi määritettiin 17,7 prosenttia vuonna 2006 ja 20,1 prosenttia vuonna 2007.

Pop-up-satelliittiarkistomerkinnät

Pop-up-satelliittiarkistomerkkejä on kiinnitetty ruijanpallakseen ja vapautettu eri paikoissa Skotlannin mannerjalustalla ja eteläisillä Grand Banksin rantamilla. Nämä elektroniset laitteet tallentavat syvyyttä, lämpötilaa ja likimääräistä sijaintia jopa 12 kuukauden ajan. Irrotettuaan isäntäorganismista tunniste nousee meren pintaan ja lähettää tiedot Argos-satelliitteihin. Odotamme jännittäviä tietoja näistä huipputekniikan laitteista.

Publications

• Proceedings of the Maritimes Region Science Advisory Process on the Assessment of Atlantic Halibut on the Scotian Shelf and Grand Banks; 16.-17. marraskuuta 2010 (CSAS Pro – 2012/008).
• Proceedings of the Quebec Regional Peer Review on the Assessment of the Gulf of St. Lawrencenlahden (4RST) ruijanpallaskannan arviointia koskeva alueellinen tieteellinen neuvoa-antava prosessi; 27. helmikuuta 2013 (CSAS Pro – 2013/010).
• Regional Science Advisory Process on the Assessment of the Gulf of St. Lawrence (4RST) Atlantic Halibut Stock; 16. helmikuuta 2011 (CSAS Pro – 2011/008).
• Proceedings of the Maritimes Region Science Advisory Process on the Assessment Framework for 3NOPs4VWX+5Zc Atlantic Halibut; 30.-31. lokakuuta 2007, 8.-9. tammikuuta 2008, 16.-17. kesäkuuta 2009. (CSAS pro – 2009/036)
• Pyhän Laurentuksenlahden kannanarviointi (4RST); 18. helmikuuta 2009 (CSAS pro – 2009/012).
• Atlantin ruijanpallaksen tutkimus: Raportti suunnittelukokouksesta; 24.-25. elokuuta 2004. Maritimes. 2004/027
• Pyhän Laurentuksenlahden (4RST) grönlanninpallaksen tutkimus vuonna 2004. Quebec. 2005/013
• Atlantic Halibut on the Scotian Shelf and Southern Grand Banks (Div. 3NOPs4VWX). Maritimes. 2006/038
• Pyhän Laurentuksenlahden (alueet 4RST) grönlanninpallaskannan arviointi vuonna 2008 (CSAS SAR – 2009/023).
• Scotian Shelfin ja Southern Grand Banksin (NAFO-alueet 3NOPs4VWX5Zc) grönlanninpallaksen kannanarviointi (CSAS SAR – 2010/006).
• Scotian Shelfin ja Southern Grand Banksin (NAFO-alueet 3NOPs4VWX5Zc) grönlanninpallaksen kannanarviointi (CSAS SAR – 2011/001). Maritimes. 2011/001
• St. Lawrencenlahden (NAFO-alue 4RST) grönlanninpallaskannan arviointi vuosiksi 2009 ja 2010 (CSAS SAR – 2011/012).
• Projections of the Atlantic Halibut Population on the Scotian Shelf and Southern Grand Banks (NAFO Divisions 3NOPs4VWX5Zc) (CSAS SAR – 2012/027).
• St. Lawrencenlahden grönlanninpallaksen kannanarviointi (NAFO-alue 4RST) vuosiksi 2011 ja 2012 (CSAS SAR – 2013/033).
• Vuoden 2014 grönlanninpallaksen kannanarviointi Skotlannin mannerjalustalla ja eteläisillä Grand Banksin rantakivillä (NAFO-alueet 3NOPs4VWX5ZC) (CSAS SAR – 2015/012).
• Pyhän Laurentuksenlahden (NAFO-alueet 4RST) grönlanninpallaksen kannanarviointi vuosiksi 2013 ja 2014 (CSAS SAR – 2015/023).
• Skotlannin mannerjalustan ja eteläisten Grand Banksin grönlanninpallaksen kannanarviointi (alue 3NOPs4VWX5Zc). Maritimes. 2007/021
• Pyhän Laurentuksenlahden (4RST) grönlanninpallaksen kannan tilaa kuvaavien pääindikaattoreiden päivitys vuonna 2013 (CSAS ScR – 2014/002).
• Scotian Shelfin ja Southern Grand Banksin grönlanninpallaksen kannan tilan päivitys (NAFO Divs. 3NOPs4VWX5Zc) (CSAS ScR – 2014/016).
• Pyhän Laurentuksenlahden (4RST) grönlanninpallaksen kannan tilan pääindikaattorit vuonna 2013. Lawrencenlahden (4RST) ruijanpallaskannan indikaattoreiden päivitys vuonna 2015 (CSAS ScR – 2016/008).
• Skotlannin mannerjalustan ja eteläisten Grand Banksin ruijanpallaskannan tilan päivitys (NAFO Divs. 3NOPs4VWX5Zc) (CSAS ScR – 2016/010).
• Stock Status Update of Atlantic Halibut on the Scotian Shelf and Southern Grand Banks (NAFO Divs. 3NOPs4VWX5Zc) (CSAS ScR – 2017/021) (CSAS ScR – 2017/021).
• Safe Release of Atlantic Halibut Maritimes. 2009-1580
• Atlantic Halibut in the Gulf of St. Lawrence. Quebec. 1996/057
• Pyhän Laurentuksenlahden grönlanninpallaksen (alueet 4RST). Quebec. 1999/A4-02
• Pyhän Laurentuksenlahden Atlantin ruijanpallas (alueet 4RST). Quebec. 2000/A4-02
• Atlantin ruijanpallas Skotlannin mannerjalustalla ja eteläisellä Grand Bankilla (div. 4VWX 3NOPs). Maritimes. 2001/A3-23
• Pyhän Laurentuksenlahden Atlantin ruijanpallas (alueet 4RST) – Päivitys (2000). Quebec. 2001/A4-02
• Pyhän Laurentuksenlahden Atlantin ruijanpallas (alueet 4RST) – Päivitys (2001). Quebec. 2002/A4-02
• Pyhän Laurentuksenlahden Atlantin ruijanpallas (4RST) – Päivitys 2002. Quebec. 2003/006
• Pyhän Laurentuksenlahden piikkikampela (4RST) – Päivitys 2003. Quebec. 2004/013