Awakening effects of church bell noise: 1

Perustuen aiemmin julkaistuun altistumisvaikutusmalliin, joka koskee yöllisten kirkonkellojen melutapahtumien aiheuttamia sähköenkefalografian (EEG) heräämisreaktioita (AWR), sekä geokoodattuihin rakennus- ja väestötietoihin, arvioimme kirkonkellojen melun aiheuttamien heräämisreaktioiden kokonaismäärän Zürichin kantonin väestössä, Sveitsissä. Kirkonkellojen soiton aiheuttamien EEG-herätysten laskennallinen keskiarvo henkeä kohti tutkitulla alueella vaihteli 0:n ja noin 5,5:n välillä yötä kohti. Tulokset viittaavat siihen, että enintään 120-150 metrin etäisyydellä kirkosta tapahtuu keskimäärin yli yksi ylimääräinen EEG-herätys yötä kohden henkilöä kohden. Arviolta 2,5-3,5 prosenttia Zürichin kantonin väestöstä kokee vähintään yhden ylimääräisen heräämisen yössä kirkonkellojen melun vuoksi. Tarjotaksemme yksinkertaisen päätöksenteon tukivälineen viranomaisille, jotka harkitsevat yöllisen kellonsoiton rajoittamista jossakin muodossa, simuloimme erilaisia skenaarioita arvioidaksemme erilaisten äänenvaimennustoimenpiteiden vaikutuksia kellotapulissa sekä eri pituisten ja eri paikoissa sijaitsevien yöllisten kellonsoiton keskeytysjaksojen vaikutuksia. Herätysten määrää voitaisiin vähentää yli 99 prosenttia esimerkiksi keskeyttämällä kirkonkellojen soitto keskiyön ja aamukuuden välillä. Noin 75 prosentin vähennys herätysten määrässä voitaisiin saavuttaa alentamalla kellojen äänenpainetasoa 5 dB:llä.