Biblical Commentary

EXEGESIS:

KONTEKSTI:

Saul ja Daavid ovat olleet riidoissa siitä lähtien, kun Daavid tappoi Goljatin ja kansa huusi: ”Saul on surmannut tuhansia, Daavid kymmeniätuhansia” (1. Samuel 18:7). Saul yritti mustasukkaisuudessaan tappaa Daavidin (1. Samuel 18:10-16). Koko ensimmäisen Samuelin kirjan loppuosan ajan Saul on pitänyt Daavidia uhkana ja juonitellut häntä vastaan.

Tilanne on aivan erilainen Joonatanin, Saulin pojan, ja Miikalin, Saulin tyttären, kohdalla. Jo varhain ”Joonatanin sielu oli kietoutunut yhteen Daavidin sielun kanssa, ja Joonatan rakasti häntä kuin omaa sieluaan” (1. Samuel 18:1). Myös Michal rakasti Daavidia, ja Saul antoi hänet naimisiin Daavidille (1. Samuel 18:17-29). Joonatan rukoili Daavidin puolesta (1. Sam. 19:1-17), ja heistä tuli läheisiä ystäviä. He jopa keksivät salaisen koodin, jolla Joonatan saattoi viestittää Daavidille, kun Saul oli murhanhimoisella tuulella (1Sam. 20).

Daavidilla oli tilaisuus tappaa Saul, mutta hän säästi tämän hengen kahdesti (1Sam. 24, 26). Mutta Herra päätti Saulin tottelemattomuuden vuoksi ottaa Saulilta valtaistuimen ja antaa sen Daavidille (1. Sam. 28:16-19).

Kliimallisessa taistelussa filistealaisia vastaan Saulin pojat saivat surmansa ja Saul haavoittui vakavasti. Saul teki itsemurhan kaatumalla miekkaan estääkseen filistealaisia tekemästä hänestä pilaa (1. Sam. 31:1-7) – tosin tässä kertomuksessa ei mainita amalekilaisia, jotka vaativat itselleen kunniaa teon loppuunsaattamisesta (2. Sam. 1:2-10).

Sillä välin kun filistealaiset voittivat Saulin ja hänen poikansa, Daavid kukisti amalekilaiset. Kun hän palasi tuosta taistelusta, häntä kohtasi amalekilainen, joka kertoi uutisia taistelusta, jossa Saul ja hänen poikansa olivat saaneet surmansa. Hän kertoi Daavidille, että Saul oli yrittänyt tehdä itsemurhan, mutta oli epäonnistunut. Tämän amalekilaisen mukaan Saul pyysi häntä tappamaan hänet, minkä amalekilainen tekikin. Amalekilainen kertoi tästä Daavidille, oletettavasti odottaen palkkiota Saulin tappamisesta ja Daavidin tien avaamisesta valtaistuimelle. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt Daavidin sydäntä, joka oli surullinen Saulin kuolemasta. Daavid teloitutti amalekilaisen, koska amalekilainen oli ”surmannut Herran voidellun” (2Sam. 1:1-16).

2Sam. 1:1. SAULIN KUOLEMAN JÄLKEEN DAVID OLI ZIKLAGISSA

1 Tapahtui Saulin kuoleman jälkeen, kun Daavid oli palannut amalekilaisten teurastuksesta, ja Daavid oli viipynyt kaksi päivää Ziklagissa;

Kun Saul taisteli filistealaisia vastaan pohjoisessa, Daavid taisteli amalekilaisia vastaan etelässä. Matkaa Ziklagista Gilboan vuorelle on yli 160 kilometriä (160 mailia). Tällä huomautuksella kertoja tekee selväksi, että Daavid oli kaukana Saulin kuolinpaikasta eikä hänellä ollut mitään tekemistä Saulin kuoleman kanssa.

2SAMUEL 1:17-18. DAVID VALITTI TÄMÄN VALITUSLAULUN

17David valitti tällä valituslaululla Saulia ja hänen poikaansa Joonatania 18(ja hän käski opettaa Juudan lapsille jousilaulun (heprea: qa-set-jousi); katso, se on kirjoitettu Jasharin kirjassa):

”Daavid valitti tällä valituslaululla Saulia ja hänen poikaansa Joonatania” (jakeessa 17). Jakeet 17-18 ovat johdanto varsinaiseen valituslauluun, joka löytyy jakeista 19-27. Daavidin valituksen ensimmäinen osa (jakeet 19-24) koskee sekä Saulia että Joonatania. Toinen osa (jakeet 25-27) on yksin Joonatanille.

”ja hän käski heitä opettamaan Juudan lapsille jousilaulun” (jae 18a). Alkuperäisessä hepreankielisessä tekstissä ei ole sanaa ”jousen laulu” – vain qa-set-jousen laulu. Jousi olisi ase, jolla ammuttiin nuolia -ase, josta Joonatan tunnetaan (v. 22b).

David valittaa Saulin ja Joonatanin kuolemaa ja johtaa myös kansaa suruun. Hän kirjoittaa tämän valituslaulun ja vaatii Juudan kansaa oppimaan sen – vähän niin kuin nykyajan presidentti määräisi kaikki liput liehumaan puolittain – kansallisen surun merkkinä.

”Katso, se on kirjoitettu Jasharin kirjassa” (v. 18b). Jasharin kirja mainitaan myös Joosua 10:13:ssa, jossa puhutaan siitä, että Israelin voitto amorilaisista on kirjattu Jasharin kirjaan. Oletamme, että Jasharin kirja oli kertomus Israelin suurista teoista. Muuta tietoa siitä meillä ei ole.

2. SAMUEL 1:19-21.SINUN KUNNIAISUUTESI, ISRAEL, ON TAPETTU

19 ”Sinun kunniasi (heprea: has-sebi, Israel,
on tapettu korkeilla paikoillasi!
Kuinka väkevät ovat langenneet!”

20Ei sitä kerrota Gatissa.
Älkää julkistako sitä Askelonin kaduilla,
etteivät filistealaisten tyttäret riemuitse,
etteivät ympärileikkaamattomien tyttäret riemuitse.

21Sinä Gilboan vuoret,
älkää antako kastetta eikä sadetta, älkääkä uhrilahjapeltoja,
sillä sinne heitettiin häpeällisesti väkevän kilpi,
Saulin kilpi ei ollut voideltu öljyllä.

”Sinun kunniasi (has-sebi), Israel” (v. 19a). has-sebi voidaan kääntää ”loistoksi” tai ”kauneudeksi” tai ”loistoksi” tai ”gaselliksi”, ja vaikka tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että se viittaa Sauliin ja Joonataniin, he kiistelevät sen merkityksestä tässä yhteydessä. Se voisi tarkoittaa, että Saul ja Joonatan olivat Herran kirkkaus, kuten NRSV kääntää sen. Bergen kuitenkin kääntäisi sen gaselliksi. Hän sanoo: ”Kuva majesteettisesta hirvestä, Israelin jylhien kukkuloiden herrasta, joka makaa kuolleena näkyvällä ja näennäisesti suojassa olevalla paikalla, kuvastaa elävästi Saulin kuoleman traagista todellisuutta.” (Bergen, 290)

”on tapettu korkeilla paikoillanne” (v. 19a). Ilmaisua ”korkeat paikat” käytetään Vanhassa testamentissa usein viittaamaan pakanallisiin palvontapaikkoihin (3. Moos. 26:30; 4. Moos. 33:52; 1. Kun. 3:2-5; 11:4-8; 14:23; 15:14; 22:43; Jes. 16:12; Jer. 48:35). Tässä se näyttää kuitenkin viittaavan vain Gilboan vuoreen, 1700 jalan (520 metrin) vuoreen, jossa Saul ja Joonatan kuolivat. .

”Kuinka mahtavat ovat kaatuneet” (v. 19c). Monet israelilaiset kuolivat Gilboan vuorella, mutta Daavidilla on tässä mielessä Saul ja Joonatan. Hän valittaa erityisesti heidän kuolemaansa.

Tämä lause toistuu tässä valituksessa vielä kaksi kertaa (jakeet 25, 27).

”Älä kerro sitä Gatissa. Älä julkaise sitä Askelonin kaduilla” (v. 20a). Kirjallista muotoa tässä kutsutaan kaksoispisteeksi – yleinen muoto heprealaisessa runoudessa, jossa ajatus (”Älä kerro sitä Gatissa”) toistetaan eri sanoilla (”Älä julkaise sitä Ashkelonin kaduilla”). Tämä bikolon-muoto (joskus trikolon-kolmiosainen), eikä niinkään englantilaisen runouden riimi ja metri, on tyypillinen heprealaiselle runoudelle.

Gath ja Ashkelon ovat kaksi viidestä suuresta filistealaisesta kaupungista. Ne sijaitsevat Jerusalemista länteen ja hieman etelään. Gat oli Goljatin kotikaupunki (1. Sam. 17:4).

David pyytää, ettei uutisia Saulin ja Joonatanin kuolemasta ilmoitettaisi Gatissa tai Askelonissa. Tämä on kuitenkin toivoton suruhuuto, sillä filistealaiset olivat jo tunnistaneet Saulin ja hänen poikiensa ruumiit. He ovat ”katkaisseet hänen (Saulin) päänsä ja riisuneet hänen haarniskansa ja lähettäneet filistealaisten maahan ympäriinsä viemään sanomaa heidän epäjumaliensa temppeliin ja kansalle” (1. Sam. 31:8-9).

”etteivät filistealaisten tyttäret iloitsisi, etteivät ympärileikkaamattomien tyttäret riemuitsisi” (jae 20b). Toinen kaksoispiste. Tämä on syy siihen, että Daavid salaisi uutisen Saulin ja Joonatanin kuolemasta filistealaisilta. Hän ei halua, että he iloitsisivat näistä kuolemista.

”Te Gilboan vuoret, älkää antako kastetta ettekä sadetta, älkääkä uhrikenttiä” (v. 21a). Daavid lausuu kirouksen Gilboan vuorelle, jossa Saul ja Joonatan kuolivat. Hän pyytää, ettei sinne sataisi kastetta eikä sadetta. Hän haluaa, että vuorelta häviää kaikki elämä rangaistukseksi siitä, että se on isännöinyt Saulin ja Joonatanin kuolemaa.

”Sillä sinne heitettiin häpeällisesti pois väkevien kilpi” (v. 21b). Miten Saulin kilpi häpäistiin? Se saattoi olla Saulin veri, joka saastutti sen – tai filistealaisen käden kosketus – kuninkaallinen kilpi oli arvokas saalis.

”Saulin kilpeä ei ollut voideltu öljyllä” (v. 21c). Kilpi oli luultavasti tehty nahasta, joka olisi pitänyt öljytä säännöllisesti kuivumisen estämiseksi. Nyt, kun Saul on kuollut, kilpeä ei tarvitse enää voidella öljyllä.

Sanan ”voideltu” käyttö tässä muistuttaa meitä siitä, että Saul oli Herran voideltu, mikä tarkoittaa, että Herra oli asettanut hänet kuninkaan tehtäväänsä. Mutta hän oli tottelematon, joten ”Herra on repinyt valtakunnan sinun (Saulin) kädestäsi ja antanut sen lähimmäisellesi, Daavidille” (1. Sam. 28:17). Nyt voitelu on siirtynyt Daavidille, jonka varsinainen voitelu tapahtui kauan sitten (1. Sam. 16:13).”

2. Samuel 1:22-24. SAUL JA JONATAN OLIVAT RAKASTAJAT

22Surmatun verestä,
Väkevien rasvasta,
Jonatanin jousi ei kääntynyt takaisin.
Saulin miekka ei palannut tyhjänä.

23Saulin ja Joonatanin elämä oli ihanaa ja miellyttävää.
Kuolemassaan he eivät eronneet toisistaan.
He olivat nopeampia kuin kotkat.
He olivat vahvempia kuin leijonat.

24Te Israelin tyttäret, itkekää Saulia,
joka puki teidät hienosti tulipunaisiin vaatteisiin,
joka laittoi vaatteisiinne kultaisia koristeita.

”Tapettujen verestä, väkevien rasvasta, Joonatanin jousi ei kääntynyt takaisin”. Saulin miekka ei palannut tyhjänä” (jakeessa 22). Joonatan ja Saul eivät epäröineet vuodattaa verta tai lävistää mahtavien rasvaa. ”Koska veri ja rasva ovat usein parina uhriterminologiassa, Daavid saattoi kuvitella sankareiden urhoolliset teot uhriksi Jumalalle.” (Cartledge, 357)

”Saul ja Joonatan olivat elämässään ihania ja miellyttäviä. Kuolemassaan he eivät eronneet toisistaan” (v. 23a). Tässä kaunistellaan Saulin temperamenttia ja sitä, että Saulin ja Joonatanin välillä ei ollut täydellistä yksimielisyyttä.

– Saul oli toki suuri ja komea mies, mutta hän oli myös mustasukkainen, pikkumainen, täynnä murhanhimoisia raivoja ja hieman hullu.

– Vaikka Joonatan oli lojaali isälleen, hän yritti myös pelastaa Daavidin Saulin vihalta. Hän yritti puhua Saulin puolesta Daavidin puolesta (1. Sam. 19:1-17) ja lähetti Daavidille viestejä varoittaakseen häntä Saulin raivosta (1. Sam. 20).

Mutta Joonatan teki myös kaiken voitavansa tukeakseen isäänsä, ja he olivat yhdessä kuollessaan.

”He olivat nopeampia kuin kotkat. He olivat vahvempia kuin leijonat” (jae 23b). Kotkien nopeus on sananlasku, samoin kuin leijonien voima. Kotka lentää korkealla veden yläpuolella etsien kalaa juuri pinnan alla. Sen lento vaikuttaa hitaalta – kunnes se huomaa kalan. Sitten se syöksyy äkkiä ja hämmästyttävällä nopeudella saaliinsa kimppuun. Myös leijonat ovat varsin nopeita, vaikkakin lyhyitä matkoja. Ne tarttuvat voimakkailla leuoillaan suuria saaliita kurkusta ja tappavat ne tukehtumalla. Pienemmän saaliin kohdalla riittää yksi isku niiden voimakkaalla kynsillä.

Se, että Saulin ja Joonatanin sanotaan olleen kotkia nopeampia ja leijonia vahvempia, sisältää tiettyä runollista vapautta, joka sopii hautajaisvalitukseen.

”Te Israelin tyttäret, itkekää Saulia, joka puki teidät hienosti tulipunaisiin vaatteisiin, joka laittoi vaatteisiinne kultaisia koristeita” (jae 24). Daavid halusi varmistaa, etteivät filistealaisten tyttäret iloitsisi Saulin ja Joonatanin kuolemasta (v. 20). Nyt hän pyytää Israelin tyttäriä suremaan heidän kuolemaansa.

Saul ei olisi vaatettanut monia israelilaisia naisia karmiininpunaisella ja kultaisella. Hänen sotilaallinen menestyksensä kuitenkin tasoitti tietä yleiselle taloudelliselle vauraudelle, joka teki kaikkien elämästä parempaa.

2SAMUEL 1:25-27. JONATHAN ON KAATUNUT SINUN KORKEILLASI

25Kuinka mahtavat ovat kaatuneet keskellä taistelua!
Joonatan on surmattu teidän korkeilla paikoillanne.

26 Minä olen huolissani sinusta, veljeni Joonatan.
Olet ollut minulle hyvin mieluinen.
Sinun rakkautesi minua kohtaan oli ihmeellistä,
ylittäen naisten rakkauden.

27Kuinka mahtavat ovat kaatuneet,
ja sota-aseet menehtyneet!

”Kuin mahtavat ovat kaatuneet keskellä taistelua” (v. 25a). Tämä on toinen kerta, kun kuulemme ”Kuinka mahtavat ovat kaatuneet”! (v. 19c). Tällä kertaa Daavid laajentaa sen koskemaan myös taistelukontekstia.

”Joonatan on surmattu teidän korkeillanne” (v. 25b). Jakeissa 19-24 ilmaistaan surua sekä Saulin että Joonatanin puolesta. Nyt Daavid rajaa huomion hänen ystäväänsä Joonataniin. Tässä yhteydessä ”korkeat paikat” viittaa Gilboan vuoreen, jossa Saul ja Joonatan kuolivat.

”Minä olen murheissani sinun takiasi, veljeni Joonatan” (v. 26a). Luimme aiemmin Daavidin ja Joonatanin ystävyydestä (1. Sam. 18-20). Heidän ystävyytensä oli merkittävä siinä mielessä, että Joonatan oli Saulin esikoisena oletettu kruununperijä. Joonatan kuitenkin tunnusti, että Herra oli valinnut Daavidin Saulin seuraajaksi, ja vakuutti tukevansa Daavidia ja tarjoutui jopa Daavidin oikeaksi kädeksi (1. Sam. 23:16-18).

Joonatan ja Daavid vetäytyivät yhteen suojellakseen Daavidia Saulin raivouksilta. He tekivät ystävyyssopimuksen (1Sam. 18:1-4), ja Joonatan auttoi useampaan otteeseen Daavidia välttämään kuoleman Saulin käsissä (1Sam. 19:1-7; 20:1-34, 41-42).

”Olen ahdistunut puolestasi, veljeni Joonatan. Olet ollut minulle hyvin miellyttävä. Sinun rakkautesi minua kohtaan oli ihmeellistä, ohitti naisten rakkauden” (v. 26). Kuten edellä todettiin, Daavid ja Joonatan olivat hyviä ystäviä, ja Daavid tuntee Joonatanin menetyksen kauheasti.

Jotkut tulkitsijat ovat esittäneet, että Daavidilla ja Joonatanilla oli homoseksuaalinen suhde, mutta se on ”eisegesis” (tekstiin luetaan jotakin sellaista, mitä siinä ei esiinny) ”exegesis” (tekstistä vedetään esiin se, mitä siinä on) sijaan. Ymmärtääkseen Daavidin ja Joonatanin välisen rakkauden tarvitsee vain lukea syvistä ystävyyssuhteista, joita vallitsee sellaisten miesten välillä, jotka ovat jakaneet intensiivisen taistelun pitkän aikaa. Stephen Ambrose kuvasi tätä tunnetta täsmällisesti kirjansa Band of Brothers (Veljeskunta) otsikossa. Daavidista ja Joonatanista tuli hyviä ystäviä ennen kuin Saul muuttui murhanhimoiseksi Daavidia kohtaan, mutta vaarat ja juonittelut, jotka he jakoivat myöhemmin, palvelivat heidän ystävyytensä tiivistämistä.

”ohi naisten rakkauden” (jae 26c). Tähän ”voi sisältyä myös äidin rakkaus lapsiaan kohtaan ja vaimon rakkaus miestään kohtaan” (Anderson).

”Kuinka mahtavat ovat kaatuneet” (v. 27a). Tämä on kolmas kerta, kun kuulemme: ”Kuinka mahtavat ovat kaatuneet” (jakeet 20, 25). Tällä kertaa Daavid laajentaa sitä: ”ja sota-aseet menehtyivät.”

Joonatan oli todellakin mahtava soturi. Hän johti tuhannen israelilaisen joukon filistealaisten varuskuntaan Gebassa ja voitti siellä filistealaiset (1. Samuel 13:3). Myöhemmin hän livahti filistealaisten leiriin Michmashissa vain haarniskankantajansa saattelemana. He ilmoittivat läsnäolostaan filistealaisille ja tappoivat sitten kaksikymmentä filistealaista, mikä aiheutti suuren paniikin. Saul, joka ei ollut ollut tietoinen Joonatanin tunkeutumisesta filistealaisten alueelle, näki filistealaisten paniikin, liittyi taisteluun ja otti suuren voiton (1. Sam. 14:1-23).

”ja sota-aseet hävisivät” (jae 27b). Daavid ei puhu miekoista ja keihäistä, vaan Daavidista ja Joonatanista.

SELITYSSELITYKSET ovat World English Bible (WEB) -julkaisusta, joka on julkisesti saatavilla oleva (ei tekijänoikeuksia) nykyaikainen englanninkielinen käännös Pyhästä Raamatusta. Maailman englanninkielinen Raamattu perustuu Raamatun amerikkalaiseen standardiversioon (ASV), Biblia Hebraica Stutgartensa Vanhaan testamenttiin ja kreikkalaiseen enemmistötekstin Uuteen testamenttiin. ASV, joka on myös julkisessa käytössä vanhentuneiden tekijänoikeuksien vuoksi, oli erittäin hyvä käännös, mutta sisälsi monia arkaaisia sanoja (hast, shineth jne.), jotka WEB on päivittänyt.

BIBLIOGRAFIA:

Anderson, A.A., Word Biblical Commentary: 2 Samuel, Vol. 11 (Dallas, Word Books, 1989)

Baldwin, Joyce G., Tyndale Old Testament Commentaries:1 & 2 Samuel, Vol. 8 (Downers Grove, Illinois: Inter-Varsity Press, 1988)

Bergin, Robert D., The New American Commentary: 1, 2 Samuel, Vol. 7 (Broadman & Holman Publishers, 1996)

Birch, Bruce C., The New Interpreter’s Bible: Numbers- Samuel, Vol. II (Nashville: Abingdon Press, 1998)

Brueggemann, Walter, Interpretation Commentary: I ja II Samuel (Louisville: John Knox Press, 1973)

Cartledge, Tony W., Smyth & Helwys Bible Commentary: 1 & 2 Samuel (Macon, Georgia: Smyth & Helwys, 2001)

Craddock, Fred B.; Hayes, John H.; Holladay, Carl R.; Tucker, Gene M., Preaching Through the Christian Year, B (Valley Forge: Trinity Press International, 1993)

Dutcher-Walls, Patricia, teoksessa Van Harn, Roger (toim.)

The Lectionary Commentary: Theological Exegesis for Sunday’s Text. The First Readings: The Old Testament and Acts (Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Co., 2001)

Evans, Mary J., New International Biblical Commentary: 1 and 2 Samuel (Peabody, Massachusetts: Hendrickson Publishers, Inc., 2000)

Gehrke, Ralph David, Concordia Commentary: 1 and 2 Samuel (St. Louis: Concordia Publishing House, 1968)

Newsome, James D., teoksessa Brueggemann, Walter; Cousar, Charles B.; Cousar, Charles B.; Gaventa, Beverly R.; ja Newsome, James D., Texts for Preaching: A Lectionary Commentary Based on the NRSV-Year B (Louisville: Westminster John Knox Press, 1993)

Peterson, Eugene H., Westminster Bible Companion: First and Second Samuel (Louisville: Westminster John Knox Press, 1999)