Buckethead

VarhaisvuodetEdit

Buckethead syntyi 13. toukokuuta 1970 Tom ja Nancy Carrollille ja on yksi viidestä sisaruksesta yhdessä Lynnin, Lisan, Lorin ja Johnin kanssa. Hän kasvoi Etelä-Kalifornian esikaupungissa, lähellä Disneylandia. Nuoruudessaan hän oli ujo lapsi ja vietti suurimman osan ajastaan huoneessaan, joka oli täynnä sarjakuvia, videopelejä, kamppailulajielokuvien muistoesineitä ja leluja. Hän vietti myös paljon aikaa Disneylandissa.

Buckethead aloitti soittamisen kaksitoistavuotiaana ja osoitti jo varhain kitaransoittotaitonsa. Hänen soittonsa tuli kuitenkin tunnetuksi vasta vuotta myöhemmin, kun hän muutti Kalifornian Huntington Beachilta Kalifornian Claremontiin (jossa hän nykyään asuu kotisivujensa mukaan). Hänen soittonsa alkoi parantua eri opettajien, kuten Johnny Fortunen ja Max McGuiren, oppitunneilla. Pian, vuosien opiskelun jälkeen, hän alkoi oppia mestari Pebber Brownilta. Carrollin tekniikan tarkempi tarkastelu paljastaa, että Brownin alaisuudessa vietetyllä vuodella näytti olleen pysyvin vaikutus. Myöhemmin häntä opetti myös toinen virtuoosi Paul Gilbert, joka vaikutti suuresti hänen nopeaan fraseeraukseensa hänen silpputekniikassaan. Carroll alkoi esitellä improvisaatioitaan sekä kirjoitustyylejään.

Yhteistyöt, Praxis ja hänen soolouransa alkuvuodetEdit

Vuonna 1988, jätettyään ”Class-X” -yhtyeen, Buckethead lähetti kappaleen nimeltä Brazos Guitar Player Magazinen kilpailuun, josta hänen kappaleensa vastaanottanut päätoimittaja antoi lausuntonsa sanomalla:

Hän on uskomattoman lahjakas kitaristi ja basisti, hän osoitti Paul Gilbertin nopeuden ja tarkkuuden, joka on suodatettu hyvin harmonisiin ja herkkiin sävyihin. Hänen liikkeensä ja mestaruutensa olivat metallin ja rockin kliseiden yläpuolella, on vaikea uskoa, että hän on vasta teini-ikäinen, mutta hän on erittäin lahjakas. Hän on alkanut kutsua itseään Bucketheadiksi.

Siten Guitar Player -lehden toimittaja Jas Obrecht tapasi Bucketheadin. Demo teki häneen vaikutuksen ja hän sai sopimuksen Bucketheadin kanssa, ja heistä tuli pian ystäviä. Vuonna 1989 Bucketheadin kappale ”Soowee” sai kunniamaininnan toisessa laulukilpailussa. Vuonna 1991 Buckethead muutti Obrechtin kellariin, jossa kuvattiin DVD nuoren Bucketheadin elämästä. Kappale Brazos julkaistiin lopulta hänen yhtyeensä Deli Creepsin demonauhalla nimellä ”Tribal Rites”.

Kahden ensimmäisen demonsa, Giant Robot (demo) ja Bucketheadland Blueprints, jälkeen Buckethead julkaisi Bucketheadlandin John Zornin japanilaisella levy-yhtiöllä vuonna 1992. Se ei menestynyt kovin hyvin, mutta se sai hyviä arvosteluja ja sen myötä huomiota. Tuolloin Buckethead työskenteli jo tuottaja/kitaristi ja basisti Bill Laswellin kanssa (joka teki yhteistyötä joissakin Bucketheadin kappaleissa ja Buckethead puolestaan joissakin Laswellin kappaleissa).

Vuonna 1992 Buckethead perusti yhdessä Bill Laswellin, Bernie Worrellin, Bootsy Collinsin ja Bryan ”Brain” Mantian kanssa superryhmän Praxis.

Anthony Kiedisin omaelämäkerran Scar Tissue mukaan Buckethead koe-esiintyi Red Hot Chili Peppersin kitaristiksi pian sen jälkeen, kun John Frusciante oli jättänyt bändin vuonna 1993, kuulematta yhtään bändin kappaletta etukäteen. Bändin basisti Flea totesi:

Kun hän lopetti soittamisensa, bändi taputti äänekkäästi. Hän oli ”herttainen ja normaali”, mutta he halusivat jonkun ”…joka pääsisi grooveen…”.

Bändi päätyi lopulta kitaristi Dave Navarroon.

Vuonna 1994 Buckethead julkaisi albumin nimeltä Dreamatorium nimellä Death Cube K (anagrammi sanoista ”Buckethead”). Nimen loi Tom ”Doc” Darter välttääkseen oikeudellisia ongelmia Sony Music Entertainmentin kanssa.

Myöhemmin tieteiskirjailija William Gibson käytti nimeä ”Death Cube K” baarin nimenä romaanissaan ”Idoru” (1996).

Samana vuonna 1994 Buckethead julkaisi toisen studioalbuminsa Giant Robot, jolla on lukuisia vierailevia esiintymisiä muun muassa Iggy Popin ja Bill Moseleyn kanssa. Hän julkaisi myös pari albumia Praxisin kanssa.

Vuonna 1995 hän ei julkaissut yhtään sooloalbumia, mutta teki yhteistyötä monien artistien kanssa ja osallistui useiden elokuvien, kuten Mortal Kombat ja Power Rangers: The Movie, soundtrackeihin.

Vuonna 1996 Buckethead julkaisi kolmannen sooloalbuminsa The Day of the Robot. Samana vuonna äänitetään toinen Deli Creeps -demonauha.

Vuonna 1997 Buckethead jatkoi musiikin tekemistä elokuviin kuten Mortal Kombat: Annihilation ja Beverly Hills Ninja. Hän julkaisi myös toisen albumin nimellä Death Cube K nimellä Disembodied.

Vuonna 1998 Buckethead julkaisi neljännen studioalbuminsa Colma, joka oli omistettu hänen äidilleen, joka joutui tuona aikana sairaalaan. Samana vuonna julkaistiin myös Praxis-kokoelma-albumi.

Yhteistyössä Primus-yhtyeen Les Claypoolin kanssa Buckethead julkaisi vuonna 1999 viidennen albuminsa Monsters and Robots, joka on tällä hetkellä hänen uransa myydyin albumi. Tämä albumi sisältää kappaleen ”The Ballad of Buckethead”, jota varten hän äänitti ensimmäisen musiikkivideonsa. Tänä vuonna hän aloittaa myös kolme uutta projektia, bändit Cornbugs ja Cobra Strike sekä levytykset näyttelijä Viggo Mortensenin kanssa. Tunnelissa julkaistaan myös kolmas Death Cube K -albumi.

Guns N’ Roses ja julkinen tunnettuusEdit

Buckethead onnistui saamaan suurimman yleisönsä ja suosionsa ollessaan Guns and Rosesin jäsenenä soolokitaristina (korvatessaan Slashin) vuodesta 2000 vuoteen 2004. Buckethead osallistui Chinese Democracy -levyn äänityksiin ja esiintyi yhtyeen kanssa livenä kolmannella Rock in Rio -festivaalilla, MTV Video Music Awards -gaalassa ja Chinese Democracy World Tour -kiertueella vuosina 2001 ja 2002. Axl Rose reagoi Bucketheadin lähtöön sanomalla:

Buckethead oli bändissä ollessaan hyvin epäjohdonmukainen sekä ailahtelevainen käytökseltään ja sitoutumiseltaan, ja vaikka hänellä oli sopimus, kirjoittaminen hänen kanssaan oli monimutkaisempaa kuin alunperin ajateltiin, mikä vaikeutti hyvin paljon albumin etenemistä, sekä valmisteilla olleita harjoitus- ja livenä esiintymissuunnitelmia. Hänen elämäntyylinsä ei ole sallinut edes parhaille ja läheisimmille ystäville minkäänlaista kommunikatiivista yhteydenpitoa.

Toinen syy hajoamiseen oli se, että albumin eteneminen oli liian hidasta, joten Buckethead väsyi ja lähti. Kun bändi valmistautui palaamaan lavalle vuonna 2006, Axl Rose toivoi Bucketheadin palaavan myös takaisin, mutta kun häneltä ei tullut vastausta, hänet korvattiin Ron ”Bumblefoot” Thalilla Joe Satrianin suositeltua häntä.

Tästä huolimatta vuonna 2008 yli neljä vuotta Guns N’ Rosesista maaliskuussa 2004 tapahtuneen lähdön jälkeen julkaistiin vihdoin albumi Chinese Democracy. Buckethead esiintyy kaikissa paitsi kaksi kappaletta ja edistää yksitoista kitarasooloja, hänen virtuoosimainen tyyli löytyy helposti kappaleita kuten ”I.R.S.”, ”There Was A Time”, ”Better”, ”Madagascar” ja ”Shackler’s Revenge” (joka näkyy suosittu videopeli Rock Band 2) ; hän sai myös luottoa kappaleita ”Scraped”, ”Anteeksi” ja ”Shackler’s Revenge”, jonka hän kirjoitti yhdessä Axl Rose.

Sen jälkeen Buckethead on esiintynyt festivaaleilla ja klubeilla eri puolilla Yhdysvaltoja saaden yhä enemmän yleisöä sekä faneja.

Guns N’ Roses -yhtyeen kanssa viettämänsä ajan Buckethead jatkoi soolouraa ja työskenteli useiden muiden projektien parissa. Vuonna 2001 hän julkaisi kuudennen studioalbuminsa Somewhere over the Slaughterhouse ja myös ainoan EP:nsä nimeltä KFC Skin Piles. Hän julkaisi myös kaksi albumia Cornbugs-yhtyeensä kanssa ja liittyi kahteen uuteen projektiin, Thanatopsis-yhtyeeseen ja toiseen Laswellin ja japanilaisen tuottajan Shin Terain kanssa.Samana vuonna 2001 hän teki yhteistyötä Guns N’ Rosesin kollegan Robin Finckin, virtuoosikollegansa Steve Vain ja thrash metal -yhtye Anthraxin kanssa nauhoittaessaan elokuvan Ghosts of Mars soundtrackia, sillä ohjaaja John Carpenter halusi teknistä, energistä ja pätevää heavy metal -soundia.

Vuonna 2002 Buckethead julkaisi kolme studioalbumia: Funnel Weaver, 49 lyhyen kappaleen kokoelma, Bermuda Triangle ja lopulta Electric Tears, joka on rauhoittava albumi, joka muistuttaa hänen aiempaa Colma-teostaan. Hän perusti myös superyhtyeen Colonel Claypool’s Bucket of Bernie Brains.

Vuonna 2003 Buckethead julkaisi kymmenennen studioalbuminsa, jatko-osan debyyttialbumilleen Bucketheadland, jonka nimi oli yksinkertaisesti Bucketheadland 2. Hän julkaisi toisen albumin Viggo Mortensenin kanssa ja vielä yhden, toisen, Thanatopsis-yhtyeen kanssa.

Vuonna 2004 julkaistiin kolme uutta studioalbumia: Island of Lost Minds, Population Override ja The Cuckoo Clocks of Hell albumi, jossa Buckethead yhdisti avantgardemetallisoundin ja death metalia lähellä olevan speed metalin, tätä pidetään hänen raskaimpana työnään. Kappaleeseen ”Spokes for the Wheel of Torment” oli tehty verinen musiikkivideo, joka perustui Hieronymus Boschin teoksiin.Buckethead levytti myös kaksi viimeistä Cornbugs-albumia, toisen albumin Mortensenin kanssa, toisen Shin Terain kanssa ja Colonel Claypoolin ainoan albumin Bucket of Bernie Brains: The Big Eyeball in the Sky.

Revolver-lehden haastattelussa Ozzy Osbourne kertoo, kuinka hän tarjosi Bucketheadille mahdollisuutta soittaa kitaraa bändinsä kanssa Ozzfest-festivaaleilla, mutta Ozzy muutti nopeasti mieltään puhuessaan Bucketheadin kanssa, ja tämä kieltäytyi menemästä lavalle ilman pukuaan, mihin Osbourne vastasi:

Minä olen kyllästynyt tuohon Bucketheadiin. Tapasin hänet ja pyysin häntä leikkimään kanssani sillä ehdolla, että hän hankkiutuu eroon siitä vitun ämpäristä ja minä lähden.

Sitten tulin takaisin hetkeä myöhemmin, ja hänellä oli yhä se vitun vihreä marsilaishattu päässään, ja sanoin: ”Kuule, ole vain oma itsesi!” Hän sanoi, että hänen nimensä oli Brian, ja sanoin, että kutsuisin häntä siksi.

Hän vastasi: ”Kukaan muu ei kutsu minua Brianiksi kuin äitini.” Vastasin: ”Sinun täytyy sitten kuvitella, että olen äitisi.” En ollut edes lähtenyt huoneesta, ja kävin jo mielikuvitusleikkejä miehen kanssa.

Mitä jos eräänä päivänä hän päättää lähteä pois ja jättää viestin, että hän on lähtenyt. Älkää käsittäkö minua väärin, hän on erinomainen kitaristi, hän soittaa äärimmäisen hyvin, mutta vihaan hänen käytöstään.

Ozzy Osbourne, Revolver

Buckethead & Ystävät, uudet projektit ja soolouran jatkaminenEdit

Vuonna 2005 Buckethead julkaisi albumin nimeltä Enter the Chicken Serj Tankianin levy-yhtiön Serjical Striken kautta. Albumilla kuullaan muun muassa Serj Tankian kappaleessa ”We Are One”, joka julkaistiin singlenä ja musiikkivideona; Maximum Bob, Death By Stereon laulaja Efrem Shulz. Kappaletta ”Three Fingers” käytettiin Saw II -kauhuelokuvan soundtrackilla. Albumi on merkitty perinteisemmäksi biisirakenteeltaan, samalla kun Buckethead esittelee kitarataitojaan.

Vuonna 2005 Buckethead julkaisi vihdoin ensimmäisen DVD:nsä nimeltä Secret Recipe, jota myytiin vain siellä, missä Buckethead oli kiertueella, ja niille, jotka eivät päässeet sitä katsomaan, se laitettiin huutokaupattavaksi eBayssä. Jonkin ajan kuluttua eri versioita julkaistiin eBayssä, ja sitten järjestettiin arvonta, jossa 200 ihmistä voitti mahdollisuuden ostaa sen ensimmäisenä. Lopulta se julkaistiin virallisesti maaliskuussa 2006.

Marraskuussa 2006 julkaistiin videopeli Guitar Hero II, joka sisälsi Bucketheadin kappaleen ”Jordan” avattavana bonusraitana. Vaikka Buckethead kirjoitti ”Jordanin” peliä varten, hän on pelannut sitä jo vuosia (hän pelasi sitä vuonna 2004, mutta helpommassa ja hyvin erilaisessa versiossa). Guitar Hero -videopelin julkaisun jälkeen vuonna 2005 ”Jordan” oli ensimmäinen studiossa äänitetty kappale. Guitar Hero II -videopelissä esiintyvä versio ”Jordanista” on kuitenkin hyvin erilainen kuin Bucketheadin säännöllisesti soittama versio.

Vuoden 2006 lopulla Buckethead julkaisi kaksiosaisen DVD:n nimeltä Young Buckethead, joka sisältää harvinaista ja julkaisematonta kuvamateriaalia 1990- ja 1991-luvuilta. DVD sisältää myös kolme täydellistä Deli Creepsin (hänen entisen yhtyeensä) keikkaa. DVD:n kannen on piirtänyt Buckethead itse.

Helmikuussa 2007 tdrsmusic.com ilmoitti julkaisevansa uuden Buckethead-cd:n nimeltä Pepper’s Ghost. Albumi julkaistiin 1. toukokuuta 2007.

Helmikuussa 2007 tdrsmusic.com alkoi julkaista In Search of The -boksia, joka on 13 CD:n boksi itsetehtyä musiikkia.

Toukokuussa 2007 julkaistiin albumi Acoustic Shards, joka koostuu puhtaasti akustisista kappaleista, jotka nauhoitettiin vuonna 1991 Bucketheadin soittaessa akustista kitaraansa hänen olohuoneessaan.

IMDb:n mukaan Buckethead näyttelee itseään elokuvassa American Music: Off The Record, jonka on tarkoitus ilmestyä pian.

30.10.2007 Buckethead julkaisi samanaikaisesti kolme albumia Kevin’s Noodle House (rumpali Bryan ”Brain” Mantian kanssa), Decoding the Tomb of Bansheebot ja Cyborg Slunks.

Buckethead esiintyi Bootsy Collinsin kanssa Cincinnatissa, Ohiossa, mainostaakseen äänestämistä Yhdysvalloissa vuoden 2008 presidentinvaaleissa Rock the Vote -tapahtumassa. Hän liittyi Collinsin kanssa myös Fallen Soldiers Memorial -albumiin, jonka tuotot menevät National Fallen Heroes Foundationille.

30. joulukuuta 2008 Buckethead julkaisi verkkosivuillaan kaksi uutta kappaletta koripalloilija LeBron Jamesin 24-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Nämä kappaleet julkaistiin albumilla Slaughterhouse, joka julkaistiin kuukautta myöhemmin TDRS Musicin kautta.

Toukokuussa 2009 hän julkaisi albumin A Real Diamond in the Rough ja toisen albumin nimeltä Forensic Follies.

Kuukautta myöhemmin Buckethead julkaisi nettisivuillaan kappaleen nimeltä ”The Landing Beacon” sekä piirroksen Michael Jacksonista kunnianosoituksena laulajalle.

24. syyskuuta 2009 julkaistiin Needle in a Slunk Stack. Nimi on leikki suositusta sanonnasta ”neula heinäsuovassa”.

Muutamaa kuukautta myöhemmin hän levytti albumin Slunk Stack, joka noudattelee samanlaista soundia kuin Forensic Follies. Lokakuussa hän julkaisi myös kauan odotetun albumin nimeltä Death Cube K.

Saman vuoden marraskuun 13. päivänä Gibson otti tuotantoon Gibson Buckethead Signature Les Paulin. Bucketheadin ”uudistetun” kitaran hinta 4311 dollaria, noin 3110 euroa.

Vuoden 2009 lopulla Buckethead tekee yhteistyötä Travis Dickersonin (TDRS Musicin perustaja) debyyttialbumilla nimeltä Iconography.

2010: Tauko sairastumisen vuoksi, paluu ja Pikesin aloitus.Edit

5.2.2010 Buckethead julkaisee albumin nimeltä Shadows Between the Sky, ja myöhemmin samassa kuussa Gibson julkaisee Buckethead Signature Les Paul -erikoispainoksen.

Toukokuussa 2010 funk-basisti Bootsy Collins, Bucketheadin ystävä, ilmoittaa Twitterissä, että Buckethead pitää taukoa vakavien selkäkipujen takia, mutta että hän on paranemaan päin ja palaa pian.

Heinäkuussa Buckethead tekee yhteistyötä Brian Brainin ja Mellisa Reesen kanssa ja julkaisee ”Best Regardsin” ensimmäisen osan 5-CD-boksina.

16.9.2010 ilmestyy Bucketheadin 28. studioalbumi Spinal Clock, jossa Buckethead improvisoi ja esittelee banjotaitojaan.

Toukokuussa 2010 Buckethead alkoi julkaista albumeja Pikes-sarjassa, joille on ominaista sarjakuvatyylinen kansi, jossa on Bucketheadin kuva ja albumin numero, toisin kuin hänen aiemmat teoksensa Pikes ovat lyhyempiä, yleensä kolmekymmentä minuuttia pitkiä. Electric Sea -levyä vuonna 2012 lukuun ottamatta kaikki soolojulkaisut vuodesta 2011 lähtien on tehty osana tätä sarjaa.

Vuoden 2013 ensimmäiset kaksitoista Pikes-levyä julkaistiin alun perin rajoitettuna painoksena, nimettöminä ja Bucketheadin itsensä signeeraamilla käsin piirretyillä kansilla. Levyt olivat tunnistettavissa ainoastaan niiden ilmoittamisajankohdan Pikes-kronologiassa olevasta nimestä. Pike 13:n kannessa on valokuva Bucketheadista ilman naamiota, ja se on ensimmäinen julkisuuteen julkaistu kuva hänestä, mutta tämän albumin kannesta puuttuvat sarjan yhteiset elementit, ja siinä on vain valokuva nuoresta Bucketheadista, jolla on akustinen kitara mukanaan ja joka syleilee miestä, jonka oletetaan olevan hänen isänsä. Kuvan julkaisu osui aikaan, jolloin Bucketheadin isä oli sairaana. Buckethead jatkoi albumien julkaisemista vuoden mittaan rikkoen aika ajoin numerojärjestystä. Erityisesti Pike 34 julkaistiin noin kolme viikkoa Pike 35:n jälkeen. Vuoden viimeinen albumi julkaistiin 24. joulukuuta, rajoitetun ajan ilmaiseksi.

Vuoden 2014 aikana Buckethead jatkoi albumien julkaisua entistäkin nopeammalla tahdilla. Vuoden aikana julkaistiin kuusikymmentä albumia (keskimäärin noin yksi joka kuudes päivä). 26. kesäkuuta julkaistaan Pike 65 nimellä ”Hold Me Forever” (In memory of my mom Nancy Carroll York) Bucketheadin äidin kuoleman kunniaksi. Vuoden viimeinen albumi oli Pike 101 nimeltään ”In the Hollow Hills”, joka julkaistiin 31. joulukuuta.

Vuonna 2015 Buckethead kiihdyttää albumijulkaisujen tahtia. Vuoden aikana julkaistiin 18 albumia (keskimäärin noin yksi joka kolmas päivä). Hänen 180. ja 150. albuminsa ”Heaven is your Home (for my father, Thomas Manley Carroll)” julkaistiin ilmaiseksi isänpäivänä, ja se on omistettu hänen edesmenneelle isälleen.

2016: Paluu lavalleEdit

Helmikuun lopussa julkistetaan sarja Yhdysvaltain-konsertteja, joilla hän palaa lavalle sitten vuoden 2012.