Estrada, Erik: 1949-: Näyttelijä

Erik Estrada, amerikkalaisen television suurimpiin hitteihin 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa kuulunut tähti, vaihtoi Hollywood-tähteyden 1990-luvun alussa aivan uuteen uraan Latinalaisen TV:n katsotuimman telenovelan (saippuaoopperan) pääroolissa. New Yorkin espanjalaisesta Harlemista kotoisin oleva Estrada teki ammattilaiselokuvadebyyttinsä jengin jäsenenä vuonna 1970 ilmestyneessä elokuvassa The Cross and the Switchblade. Tätä seurasi kourallinen televisio- ja elokuvarooleja, jotka johtivat lopulta hänen läpimurtorooliinsa Kalifornian moottoripyöräpoliisin moottoripyöräkyttä Frank ”Ponch” Poncherellona NBC:n menestyssarjassa CHiPs. Sarja, joka keskittyi Ponchin ja hänen parinsa Jon Bakerin, jota Larry Wilcox näytteli, urotöihin, sai ensi-iltansa 15. syyskuuta 1977 ja pyöri NBC:llä 17. heinäkuuta 1983 asti. Ponchin roolia, jonka käsikirjoittajat olivat alun perin suunnitelleet eräänlaiseksi kakkoseksi Wilcoxin Jon Bakerin pääroolin rinnalle, jouduttiin pian laajentamaan vastauksena Estradan valtavaan suosioon sarjan katsojien keskuudessa. Suurimman osan yhteisestä ajastaan Estradan ja hänen toisen tähtensä välinen suhde oli lievästi sanottuna kireä.

NBC:n peruttua CHiPs:n vuonna 1983 Estrada palasi näyttelijäntyönsä juurille New Yorkiin ja näytteli menestyksekkäästi rajoitetun ajan True West -elokuvan off-Broadway-tuotannossa Greenwich Villagen Cherry Lane Theaterissa. Vaikka hän pysyi kiireisenä koko 1980-luvun ja 1990-luvun alkupuolella, yksikään niistä lukuisista rooleista, joita hän esitti televisiossa ja elokuvissa tänä aikana, ei onnistunut saamaan yleisöä yhtä hyvin kuin Ponchin rooli CHiPs-sarjassa. Seuraavaksi hän löi itsensä läpi rajan eteläpuolella, kun vuonna 1993 hän otti vastaan pääroolin Meksikon television menestyneessä saippuaoopperassa Dos Mujeres, Un Camino. Vaikka sarjan tuotti Meksikon televisio, se oli valtava hitti latinoyleisön keskuudessa kaikkialla Amerikassa, ja se toi Estradalle uuden suosion espanjankielisten tv-katsojien keskuudessa. Estrada, joka on puertoricolaista syntyperää ja varttui espanjalaisessa Harlemissa, ei puhunut espanjaa tarpeeksi hyvin rooliin, joten hän otti oppitunteja lisätäkseen kielitaitoaan.

Varttui espanjalaisessa Harlemissa

Estrada syntyi Henry Enrique Estradana 16. maaliskuuta 1949 New Yorkissa Renildo ja Carmen Estradan poikana. Estradan vanhemmat erosivat, kun hän oli vain kaksivuotias, ja suurimman osan elämänsä ensimmäisestä vuosikymmenestä hän, hänen äitinsä ja sisaruksensa asuivat isoisänsä kanssa Itä-Harlemin espanjankielisessä ghetossa. Vaikka hän näki biologista isäänsä vain satunnaisesti, Estrada huomasi poikasena sattumalta, että vanhempi Estrada oli koukussa huumeisiin. Kuten hän kirjoitti omaelämäkerrassaan My Road from Harlem to Hollywood: ”Avasin vahingossa kylpyhuoneen oven ja näin hänen istuvan vessassa. Hänellä oli vyö käsivartensa ympärillä ja lusikka tiskipöydällä. Voin yhä haistaa palaneen tulitikun hajun ja nähdä hänen silmissään häpeään sekoittuneen vihan.” Hän kiitti äitiään siitä, että hän piti hänet poissa ongelmista ja opetti hänelle tärkeitä läksyjä itsekunnioituksesta, uskosta Jumalaan, moraalista ja sinnikkyydestä. Yksinhuoltajaäitinä hänen oli pakko tanssia strippiklubeilla ansaitakseen rahaa, jota hän tarvitsi pitääkseen perheensä kasassa. Äidin poissaollessa nuori Erik vietti paljon aikaa isoisänsä kanssa, ja kymmenvuotiaana hän tunsi syvää menetyksen tunnetta, kun tämä tärkeä isähahmo kuoli.

At a Glance . . . .

Syntynyt Henry Enrique Estrada 16.3.1949 New Yorkissa, NY; Renildo ja Carmen Estradan poika; naimisissa Joyce Millerin kanssa (eronnut); naimisissa Peggy Rowen kanssa (eronnut); naimisissa Nanette Mirkovichin kanssa; lapsia: (toisesta avioliitosta), Anthony Eric, Brandon Michael-Paul, (kolmannesta avioliitosta) Francesca Natalia. Uskonto:

Työura: Näyttelijä, 1972-; kirjailija, 1997-.

Asoitteet: 11288 Ventura Blvd., Studio City, CA 91604. Viralliset nettisivut- www.erikestrada.com.

Esi-ikäisenä Estrada harkitsi vakavasti poliisin uraa, mutta kääntyi sen sijaan näyttelemisen puoleen liityttyään näytelmäkerhoon Brandeis High Schoolin näytelmäkerhoon Manhattanin Upper East Sidella. Vaikka hän oli liittynyt ryhmään lähinnä tehdäkseen vaikutuksen naispuoliseen luokkatoveriin, josta hän oli kiinnostunut, Estrada huomasi pian näyttelevänsä pääroolia näytelmässä, jonka kerho oli lavastamassa. Elämäkerrassaan hän kirjoitti sitä seuranneesta muutoksesta: ”Siitä lähtien olin koukussa näyttelemiseen. Koin tunteita, joita en ollut koskaan aiemmin tuntenut. En vieläkään ymmärrä kaikkea – tiedän vain, että minun täytyy esiintyä. Sen täytyy olla tapani antaa muille ja antaa samalla itselleni.”

Lukion jälkeen Estrada työskenteli erilaisissa töissä jatkaen samalla kiinnostustaan näyttelemiseen. Jonkin aikaa hän teki ylitöitä naapuruston pesulassa ansaitakseen lukukausimaksuja opintojaan varten New Yorkin American Musical and Dramatic Academyssa (AMDA). Hän työskenteli myös hetken aikaa vartijana ja liittyi vuonna 1968 AMDA:n tanssiryhmään, joka maksoi hänelle vain 38 dollaria viikossa, mutta tarjosi hänelle ilmaiset lounaat ja, mikä tärkeintä, ilmaisen lukukausimaksun. Estrada etsi itsekseen töitä espanjalaisen Harlemin kaupunginosassaan toimivien elokuvayhtiöiden apumiehenä ja tulkkina. Estradan ensimmäinen suuri läpimurto tuli, kun hän onnistui saamaan Nickyn keskeisen roolin The Cross and the Switchblade -elokuvassa. Pyrkivä näyttelijä onnistui vakuuttamaan ohjaaja/käsikirjoittaja Don Murrayn ja pääosanäyttelijä Pat Boonen siitä, että hän oli oikea rooliin ad-libbaamalla koe-esiintymisensä samalla kun hän käytti vakuuttavasti rekvisiittaa veitsen kanssa.

Voitti pääroolin CHiPs-sarjassa

Seuraavaksi Estrada sai keskeisen roolin Joseph Wambaugh’n ohjaamassa elokuvantuotannossa Uudet sadanpäämiehet vuonna 1972, jossa hän esitti aloittelevaa poliisia Sergio Durania. Avainroolit elokuvissa Airport 1975, Midway ja Trackdown seurasivat, mutta Estradan suurin läpimurto tuli vuonna 1977, kun hänet valittiin Kalifornian valtatiepoliisin moottoripyöräkyttä Frank ”Ponch” Poncherelloksi NBC:n viikoittaiseen poliisidraamaan CHiPs. Vaikka rooli oli alusta alkaen keskeinen, yleisön reaktio Estradaan oli niin myönteinen, että hänen rooliaan laajennettiin merkittävästi pian sarjan ensi-illan jälkeen 15. syyskuuta 1977. Lyhyessä ajassa Estradan suosio oli jättänyt varjoonsa Larry Wilcoxin, joka esitti moottoripyöräpoliisi Jon Bakeria ja jota alun perin pidettiin sarjan tähtenä. Ei ole yllättävää, että tämä lisäsi Estradan ja Wilcoxin välisiä jännitteitä ja muutti sarjan kuvauspaikan eräänlaiseksi taistelukentäksi. Estrada muisteli omaelämäkerrassaan: ”Lavasteet jakautuivat kahteen leiriin, Larryn väkeen ja minun väkeeni. Ryhmät yrittivät saada parhaansa toisistaan. Heti kun ohjaaja sanoi ’cut’, lähdimme eri suuntiin sanomatta sanaakaan toisillemme.”

Vaikka Estrada oli nyt kaukana Spanish Harlemin kaduilta, hän säilytti kovan ulkomuodon, jonka hän oli joutunut kehittämään selviytyäkseen poikana. Määrätietoisesti huolehti siitä, että hänen etujaan puolustettiin jämäkästi sekä agenttien että studiopäälliköiden saalistusta vastaan, ja Estrada sai maineen vaikeana näyttelijänä ja itsepäisenä neuvottelijana. Katkeraan palkkakiistaan sekaantunut näyttelijä puuttui useista CHiPs-jaksoista syksyllä 1981, ja tilalle tuli tilapäisesti kultamitalin voittanut olympiavoittaja ja näyttelijäksi pyrkivä Bruce Jenner. Kun palkkakiista lopulta ratkesi, Estrada palasi sarjaan ja Jenner katosi. Hänen kireät suhteensa näyttelijäkollegoihin jatkuivat kuitenkin koko sarjan ajan. Larry Wilcox koki lopulta työskentelyn Estradan kanssa liian vaikeaksi, ja hän jätti sarjan ennen sen viimeistä kautta. Wilcoxin tilalle tuli näyttelijä Tom Reilly, joka esitti Ponchin uutta kumppania Bobby Nelsonia. Ennen viimeisen kauden päättymistä myös Reilly oli kuitenkin menettänyt Estradan suosion, ja hänet korvattiin sarjan viimeisissä jaksoissa Bruce Penhallilla.

People-lehti kutsui häntä marraskuussa 1979 yhdeksi ”maailman 10 seksikkäimmän poikamiehen” joukosta, mutta Estrada myönsi omaelämäkerrassaan rehellisesti, ettei naisten houkutteleminen ollut koskaan ollut ongelma. ”Vein yhden tytön treffeille ja päädyin toisen kanssa ennen kuin ilta oli ohi”, hän kirjoitti. Hän myönsi kuitenkin myös rehellisesti, että kokemus oli osoittanut hänelle, ettei hän aina ollut paras arvioimaan tapailemiensa naisten luonnetta. Hänen kaksi ensimmäistä avioliittoaan Joyce Millerin ja Peggy Rowen kanssa päättyivät onnettomasti, vaikka avioliitosta Rowen kanssa syntyi kaksi poikaa, Anthony Eric ja Brandon Michael-Paul. Estrada on nykyisin naimisissa Hollywoodin ääniteknikko Nanette Mirkovichin kanssa, jonka kanssa hänellä on tytär Francesca Natalia. Pariskunta ja heidän lapsensa asuvat kukkulalla sijaitsevassa talossa San Fernando Valleyssa, lähellä Universal Studiosia ja Burbankin lentokenttää.

Voitti uutta suosiota latinoiden keskuudessa

Kuuden tuotantokauden jälkeen yleisön ruokahalu CHiPsia ja sen tähtiä kohtaan oli ilmeisesti tyydytetty. Laskevien katsojalukujen vuoksi NBC lopetti sarjan kauden 1982-1983 lopussa. CHiPs-tauon aikana Estrada oli pitänyt elokuvauraansa yllä esiintymällä muun muassa elokuvissa I Love Liberty ja The Line. Hän oli myös saanut kriitikoilta kiitosta nuoren nyrkkeilijän roolistaan tv-elokuvassa Honey Boy, jonka hän myös tuotti. Kun hänen menestyssarjansa peruttiin, Estrada palasi New Yorkiin, jossa hän näytteli True West -elokuvan off-Broadway-tuotannossa. Hän onnistui myös saamaan oman osuutensa rooleista elokuva- ja televisiotuotannoissa – joista suurin osa oli pitkälti unohdettavia – 1980-luvun loppupuolella ja 1990-luvun alussa.

Estradan tilanne muuttui vuonna 1993, kun hänet valittiin tähdeksi telenovelaan, jonka tuotti Televisa, meksikolainen tuottaja, joka tuottaa lukuisia espanjankieliselle televisioyleisölle suunnattuja saippuaoopperoita. Dos Mujeres, Un Camino -elokuvassa Estrada esitti nelikymppistä, leppoisaa tijuanalaista rekkakuskia Juan Daniel Villegasia, joka tunnetaan paremmin nimellä Johnny. Onnellisesti naimisissa Ana Marian kanssa, Johnny tapaa ja rakastuu Taniaan, pikkukaupungin tyttöön, joka on päättänyt tulla kuuluisaksi laulajaksi. Johnnyn elämää mutkistaa entisestään se, että hänen vaimonsa ja Tania tapaavat myöhemmin ja ystävystyvät läheisesti. Näytelmästä tuli nopeasti suuri hitti latinoyleisön keskuudessa, ja Estrada nousi tähteyteen aivan uuden yleisön parissa. Vaikka Estrada oli kasvanut espanjalaisessa Harlemissa ja puhui jonkin verran espanjaa, sarjan tuottajat päättivät, että hänen oli parannettava kielitaitoaan, ja kirjasivat hänet kursseille ennen kuvausten alkua.

Estradan rooli Dos Mujeresissa toi hänelle uutta suosiota mittakaavassa, josta hän ei ollut nauttinut sitten CHiPsin, ja antoi hänelle myös uudenlaista arvostusta latinalaisperinnölleen, josta hän kirjoitti laajasti omaelämäkerrassaan. ”Kunpa voisin sanoa, että olin tietoinen perinnöstäni, ylpeä kansastani ja valmis toimimaan esimerkkinä kaikille, jotka näkivät minut yhtenä heistä. Totuus on kuitenkin se, etten pitkään aikaan ajatellut itseäni kulttuuristen ominaisuuksieni kannalta. Paras osoitus siitä taitaa olla se, että vielä muutama vuosi sitten en puhunut muuta kuin pientä espanjaa. En koskaan hakenut tiedottajan asemaa latinoihin liittyvissä asioissa. En koskaan edes ajatellut rikkovani rotuerotteluja Hollywoodissa. Olin vain onnellinen saadessani töitä, sainpa työn sitten lahjakkuuteni tai ihonvärini vuoksi.”

Voitti uuden sukupolven

Latinoyleisön parissa saamansa uuden suosion turvin Estrada ryhtyi 1990-luvun loppupuolella yrittämään amerikkalaisyleisön sydämen valloittamista uudelleen. Vuosikymmenen loppupuoliskolla hän sai rooleja lukuisissa elokuvissa ja tv-elokuvissa, vieraili vierailevana tähtenä lukuisissa televisiosarjoissa ja teki kierroksia talk show’issa. Hänellä oli avainrooleja vuonna 1996 ilmestyneissä näytelmäelokuvissa Visions ja Panic in the Skies! sekä vuonna 1998 ilmestyneessä Tom Sawyerissa. Hän esiintyi myös vieraana sellaisissa suosituissa televisiosarjoissa kuin Baywatch, Martin, Pauly, Diagnosis Murder ja Sabrina, teininoita.

1990-luvun loppupuolella nähtiin CHiPsin jälleennäkeminen, joka toi yhteen suurimman osan sarjan alkuperäisestä näyttelijäkaartista, mukaan lukien Estradan, Larry Wilcoxin ja Bruce Pen-hallin. CHiPs ’99, kaksituntinen tv-elokuva, esitettiin ensimmäisen kerran TNT-kaapelitelevisiokanavalla 27. lokakuuta 1998. Se herätti myös kiinnostuksen alkuperäistä CHiPs-sarjaa kohtaan, josta monet nuoret katsojat 1990-luvun lopulla eivät tienneet mitään. TNT:n sisarkanava TBS alkoi lähettää alkuperäisen sarjan jaksoja uudelleen varhaisaamun ohjelmassaan tyydyttääkseen lisähuutoja. Estrada kertoo virallisilla verkkosivuillaan roolistaan, joka teki hänet tunnetuksi: ”Olen aina rakastanut Ponchia. Minulle oli niin hauskaa olla hän, pukeutua hänen vaatteisiinsa, nousta pyörän selkään ja napata pahiksia, auttaa lapsia ja saada tyttöjä.”

Valitut teokset

Filmi

Risti ja vaihtoterä, 1972.

Airport 1975, 1974.

Trackdown, 1976.

Demon ja muumio, 1976.

The Line, 1980.

I Love Liberty, 1982.

Il Pentito, 1985.

Salamurhaajan tunti, 1987.

Häkkivimma, 1989.

Kieroutunut oikeus, 1990.

Viimeiset ratsastajat, 1991.

Alaston totuus, 1992.

The Final Goal, 1995.

Visions, 1996.

King Cobra, 1999.

Oliver Twisted, 2000.

Van Wilder, 2002.

Televisio

Tulipalo, 1977.

CHiPs, 1977-1983.

Honeyboy, 1982.

Dirty Dozen: The Fatal Mission, 1988.

She Knows Too Much, 1989.

Earth Angel, 1991.

Dos Mujeres, Un Camino, 1993.

Noi Siamo Angeli, 1996.

CHiPs ’99, 1998.

The Bold and the Beautiful, 2001.

Kirjoituksia

My Road From Harlem to Hollywood, William Morrow & Co, 1997.

Lähteet

Kirjat

Complete Marquis Who’s Who, Marquis Who’s Who, 2001.

Estrada, Erik, My Road from Harlem to Hollywood, William Morrow & Co.., 1997.

Periodicals

Entertainment Weekly, 4. lokakuuta 1996; 25. huhtikuuta 1997.

Publishers Weekly, 10. maaliskuuta 1997.

On-line

”CHiPs”, TV Tome, www.tvtome.com/tvtome/servlet/ShowMainServlet/showid-83 (21. toukokuuta 2003).

”CHiPs Online”, Adequate, www.adequate.com/CHiPs (21. toukokuuta 2003).

”Erik Estrada,” Internet Movie Database, ww.imdb.com (11. kesäkuuta 2003).

”Erik Estrada,” Yahoo! Movies, http://movies.yahoo.com/shop?d=hc&id=1800015234&cf=biog&intl=us (21.5.2003).

Erik Estradan viralliset verkkosivut, www.erikestrada.com (21.5.2003).

-Don Amerman

.