Inlyta

VAROITUKSET

Sisältyy osana VAROITUKSET-osiota.

VAROITUKSET

Hypertensio ja hypertensiivinen kriisi

Kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa, jossa INLYTAa käytettiin RCC-potilaiden hoitoon, raportoitiin hypertensiota 145/359 potilaalla (40 %), jotka saivat INLYTAa, ja 103/355 potilaalla (29 %), jotka saivat sorafenibia. Asteen 3/4 verenpainetautia havaittiin 56/359 potilaalla (16 %), jotka saivat INLYTAa, ja 39/355 potilaalla (11 %), jotka saivat sorafenibia. Hypertensiivistä kriisiä raportoitiin 2/359 potilaalla (<1 %), jotka saivat INLYTAa, eikä yhdelläkään sorafenibia saaneista potilaista. Hypertension (systolinen verenpaine >150 mmHg tai diastolinen verenpaine >100 mmHg) mediaani alkamisajankohta oli ensimmäisen kuukauden aikana INLYTA-hoidon aloittamisesta, ja verenpaineen nousua on havaittu jo 4 päivän kuluttua INLYTA-hoidon aloittamisesta. Hypertensiota hoidettiin tavanomaisella verenpainelääkityksellä. INLYTA-hoidon keskeyttämistä verenpainetaudin vuoksi esiintyi 1/359 potilaalla (<1 %), jotka saivat INLYTAa, eikä yhdelläkään sorafenibia saaneista potilaista .

Verenpaineen on oltava hyvin hallinnassa ennen INLYTA-hoidon aloittamista. Potilaita on seurattava verenpainetaudin varalta ja hoidettava tarvittaessa tavanomaisella verenpainelääkityksellä. Jos verenpainetauti jatkuu verenpainelääkityksestä huolimatta, INLYTA-annosta on pienennettävä. INLYTA-hoito on lopetettava, jos hypertensio on vaikea ja jatkuva verenpainelääkityksestä ja INLYTA-annoksen pienentämisestä huolimatta, ja lopettamista on harkittava, jos on näyttöä hypertensiivisestä kriisistä. Jos INLYTA-hoito keskeytetään, verenpainelääkitystä saavia potilaita on seurattava hypotension varalta.

Arteriaaliset tromboemboliset tapahtumat

Kliinisissä tutkimuksissa on raportoitu arteriaalisia tromboembolisia tapahtumia, myös kuolemantapauksia. Kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa, jossa INLYTAa käytettiin RCC-potilaiden hoitoon, raportoitiin asteen 3/4 arteriaalisia tromboembolisia tapahtumia 4/359 potilaalla (1 %), jotka saivat INLYTAa, ja 4/355 potilaalla (1 %), jotka saivat sorafenibia. Kuolemaan johtaneita aivoverenkiertohäiriöitä raportoitiin 1/359 potilaalla (<1 %), jotka saivat INLYTAa, ja yhdelläkään sorafenibia saaneista potilaista .

Kliinisissä tutkimuksissa INLYTA:lla raportoitiin valtimotromboembolisia tapahtumia (mukaan lukien ohimenevä iskeeminen kohtaus, aivoverisuonitapaturma, sydäninfarkti ja verkkokalvon valtimotukos) 17/715 potilaalla (2 %), ja kaksi kuolemantapausta johtui aivoverisuonitapaturmasta.

Käytä INLYTA:aa varovaisuutta noudattaen potilailla, jotka ovat vaarassa sairastua tällaisiin tapaturmiin, tai joilla näitä tapaturmia on aiemmin ollut. INLYTAa ei ole tutkittu potilailla, joilla on ollut valtimotromboembolinen tapahtuma edeltävien 12 kuukauden aikana.

Venoositromboemboliset tapahtumat

Kliinisissä tutkimuksissa on raportoitu laskimotromboembolisia tapahtumia, myös kuolemantapauksia. Kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa, jossa INLYTAa käytettiin RCC-potilaiden hoitoon, laskimotromboembolisia tapahtumia raportoitiin 11/359 potilaalla (3 %), jotka saivat INLYTAa, ja 2/355 potilaalla (1 %), jotka saivat sorafenibia. Luokan 3/4 laskimotromboembolisia tapahtumia raportoitiin 9/359 potilaalla (3 %), jotka saivat INLYTAa (mukaan lukien keuhkoembolia, syvä laskimotromboosi, verkkokalvon laskimotukos ja verkkokalvon laskimotromboosi) ja 2/355 potilaalla (1 %), jotka saivat sorafenibia. Kuolemaan johtanutta keuhkoemboliaa raportoitiin 1/359 potilaalla (<1 %), jotka saivat INLYTAa, eikä yhdelläkään sorafenibia saaneista potilaista. INLYTAlla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa laskimotromboembolisia tapahtumia raportoitiin 22/715 potilaalla (3 %), joista kaksi kuoli keuhkoembolian seurauksena.

Käyttäkää INLYTAa varoen potilailla, joilla on näiden tapahtumien riski tai joilla on aiemmin ollut tällaisia tapahtumia. INLYTAa ei ole tutkittu potilailla, joilla on ollut laskimotromboembolinen tapahtuma edeltävien 6 kuukauden aikana.

Verenvuoto

Kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa, jossa INLYTAa käytettiin RCC:tä sairastavien potilaiden hoitoon, verenvuototapahtumia raportoitiin 58/359 potilaalla (16 %), jotka saivat INLYTAa, ja 64/355 potilaalla (18 %), jotka saivat sorafenibia. Asteen 3/4 verenvuototapahtumia raportoitiin 5/359 (1 %) INLYTAa saaneella potilaalla (mukaan lukien aivoverenvuoto, hematuria, hemoptyysi, alemman ruoansulatuskanavan verenvuoto ja melena) ja 11/355 (3 %) sorafenibia saaneella potilaalla. Kuolemaan johtanutta verenvuotoa raportoitiin 1/359 potilaalla (<1 %), jotka saivat INLYTAa (mahalaukun verenvuoto), ja 3/355 potilaalla (1 %), jotka saivat sorafenibia.

INLYTAa ei ole tutkittu potilailla, joilla on viitteitä hoitamattomasta aivometastaasista tai äskettäisestä aktiivisesta ruoansulatuskanavan verenvuodosta, ja sitä ei pidä käyttää näille potilaille. Jos verenvuoto vaatii lääketieteellistä toimenpidettä, INLYTA-annos on keskeytettävä tilapäisesti.

Sydämen vajaatoiminta

Kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa, jossa INLYTAa käytettiin RCC-potilaiden hoitoon, sydämen vajaatoimintaa raportoitiin 6/359 potilaalla (2 %), jotka saivat INLYTAa, ja 3/355 potilaalla (1 %), jotka saivat sorafenibia. Asteen 3/4 sydämen vajaatoimintaa havaittiin 2/359 potilaalla (1 %), jotka saivat INLYTAa, ja 1/355 potilaalla (<1 %), jotka saivat sorafenibia. Kuolemaan johtanutta sydämen vajaatoimintaa raportoitiin 2/359 potilaalla (1 %), jotka saivat INLYTAa, ja 1/355 potilaalla (<1 %), jotka saivat sorafenibia. Seuraa sydämen vajaatoiminnan merkkejä tai oireita koko INLYTA-hoidon ajan. Sydämen vajaatoiminnan hoito saattaa edellyttää INLYTA-hoidon pysyvää lopettamista.

Ruokatorven perforaatio ja fistelinmuodostus

Kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa, jossa INLYTAa käytettiin RCC-potilaiden hoitoon, ruoansulatuskanavan perforaatiota raportoitiin 1/359:llä INLYTAa saaneella potilaalla (<1 %) eikä yhdelläkään sorafenibia saaneista potilaista. INLYTAlla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa ruoansulatuskanavan perforaatiota raportoitiin 5/715 potilaalla (1 %), mukaan lukien yksi kuolema. Ruoansulatuskanavan perforaatiotapausten lisäksi fisteleitä raportoitiin 4/715 potilaalla (1 %).

Monitoroi ruoansulatuskanavan perforaation tai fistelin oireiden varalta säännöllisesti koko INLYTA-hoidon ajan.

Kilpirauhasen toimintahäiriö

Kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa, jossa INLYTAa käytettiin RCC-potilaiden hoitoon, kilpirauhasen vajaatoimintaa raportoitiin 69/359 potilaalla (19 %), jotka saivat INLYTAa, ja 29/355 potilaalla (8 %), jotka saivat sorafenibia. Kilpirauhasen liikatoimintaa raportoitiin 4/359 potilaalla (1 %), jotka saivat INLYTAa, ja 4/355 potilaalla (1 %), jotka saivat sorafenibia. Potilailla, joiden kilpirauhasta stimuloiva hormoni (TSH) oli <5 μU/ml ennen hoitoa, TSH:n nousua ≥10 μU/ml:iin esiintyi 79/245 potilaalla (32 %), jotka saivat INLYTAa, ja 25/232 potilaalla (11 %), jotka saivat sorafenibia.

Kilpirauhasen toimintaa on seurattava ennen INLYTA-hoidon aloittamista ja säännöllisin väliajoin hoidon aikana. Hoitakaa kilpirauhasen vajaatoimintaa ja kilpirauhasen liikatoimintaa tavanomaisen hoitokäytännön mukaisesti kilpirauhasen eutyreoottisen tilan ylläpitämiseksi.

Riski haavan paranemisen heikkenemiselle

Haitan paranemisen heikkenemistä voi esiintyä potilailla, jotka saavat lääkkeitä, jotka estävät vaskulaarisen endoteelin kasvutekijän (vascular endothelial growth factor, VEGF) signalointireittiä. Siksi INLYTA saattaa vaikuttaa haitallisesti haavan paranemiseen.

Varo INLYTAa vähintään 2 päivää ennen elektiivistä leikkausta. Älä anna vähintään 2 viikkoon suuren leikkauksen jälkeen ja kunnes haava on parantunut riittävästi. INLYTA-hoidon jatkamisen turvallisuutta haavan paranemiskomplikaatioiden korjaantumisen jälkeen ei ole varmistettu.

Reversiibeli posteriorinen leukoenkefalopatiaoireyhtymä

Kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa, jossa INLYTA-valmistetta käytettiin RCC-potilaiden hoidossa, raportoitiin reversiibeli posteriorinen leukoenkefalopatiaoireyhtymä (reversiibeli posteriorinen leukoenkefalopatiaoireyhtymä (RPLS)), joka esiintyi 1/359:llä INLYTA-valmistetta saaneella potilaalla (<1 %) ja yhdelläkään sorafenibia saaneella potilaalla . Muissa INLYTA-valmisteella tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa raportoitiin lisäksi kahdesta RPLS-oireyhtymästä.

RPLS on neurologinen häiriö, joka voi ilmetä päänsärkynä, kouristuskohtauksina, uneliaisuutena, sekavuutena, sokeutumisena ja muina näkö- ja neurologisina häiriöinä. Lievästä vaikeaan verenpainetautiin voi esiintyä. Magneettikuvaus on tarpeen RPLS-diagnoosin varmistamiseksi. Lopeta INLYTA-hoito potilailla, joille kehittyy RPLS. INLYTA-hoidon uudelleen aloittamisen turvallisuutta aiemmin RPLS:ää sairastaneilla potilailla ei tunneta.

Proteinuria

Kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa, jossa INLYTAa käytettiin RCC-potilaiden hoitoon, raportoitiin proteinuriaa 39/359 potilaalla (11 %), jotka saivat INLYTAa, ja 26/355 potilaalla (7 %), jotka saivat sorafenibia. Asteen 3 proteinuriaa raportoitiin 11/359 potilaalla (3 %), jotka saivat INLYTAa, ja 6/355 potilaalla (2 %), jotka saivat sorafenibia.

Proteinurian seuranta ennen INLYTA-hoidon aloittamista ja säännöllisesti koko INLYTA-hoidon ajan on suositeltavaa. Potilaille, joille kehittyy kohtalaista tai vaikeaa proteinuriaa, on pienennettävä annosta tai keskeytettävä INLYTA-hoito tilapäisesti.

Hepatotoksisuus

INLYTA Yksittäisenä aineena

Kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa, jossa INLYTAa käytettiin RCC-potilaiden hoidossa, kaikkien asteiden alaniiniaminotransferaasin (ALT) nousuja esiintyi molemmissa käsivarsissa 22 %:lla potilailta, asteen 3 / 4 tapahtumia esiintyi INLYTA-käsivarsissa <1 %:lla. Yksittäisenä aineena käytettynä on seurattava ALT-, aspartaattiaminotransferaasi- (AST) ja bilirubiinipitoisuuksia ennen INLYTA-hoidon aloittamista ja säännöllisin väliajoin koko INLYTA-hoidon ajan.

INLYTA yhdessä avelumabin tai pembrolitsumabin kanssa

INLYTA yhdessä avelumabin tai pembrolitsumabin kanssa voi aiheuttaa maksatoksisuutta, jossa ALT- ja AST-arvojen ja AST-arvojen kohoaminen asteen 3 ja 4 suurimmalla taajuudella ylittää odotetun määrän. Harkitse maksaentsyymien tiheämpää seurantaa verrattuna siihen, että lääkkeitä käytetään monoterapiana.

INLYTAn ja avelumabin yhdistelmässä asteen 3 ja 4 ALT-arvon nousua raportoitiin 9 %:lla ja AST-arvon nousua 7 %:lla potilaista. Potilailla, joilla ALT oli ≥ 3 kertaa ULN (asteet 2-4, n=82), ALT hävisi asteisiin 0-1 92 %:lla. Niistä 73 potilaasta, joille annettiin uudelleen joko avelumabin (59 %) tai aksitinibin (85 %) monoterapiaa tai molempia (55 %), 66 %:lla ALT-arvo ≥3 kertaa ULN ei uusiutunut.

INLYTAn ja pembrolitsumabin yhdistelmällä todettiin asteiden 3 ja 4 kohonneita ALT-arvoja (20 %) ja kohonnutta AST-arvoa (13 %). Mediaaniaika kohonneen ALT:n ilmaantumiseen oli 2,3 kuukautta (vaihteluväli: 7 päivästä 19,8 kuukauteen). Potilaista, joiden ALT-arvo oli kohonnut, 59 prosenttia sai systeemistä kortikosteroidia. Potilaista, joiden ALT-arvo oli ≥ 3 kertaa ULN (asteet 2-4, n=116), ALT-arvo laski asteisiin 0-1 94 prosentissa potilaista. Niistä 92 potilaasta, joille annettiin uudelleen joko pembrolitsumabia (3 %) tai aksitinibia (31 %) yksittäisenä aineena tai molempia (50 %), 55 %:lla ALT-arvo >3 kertaa ULN ei ollut uusiutunut.

Käskekää INLYTA- ja avelumabihoitoa keskivaikean (asteen 2) maksatoksisuuden vuoksi ja keskeyttäkää yhdistelmä pysyvästi, jos kyseessä on vakava tai henkeä uhkaava (asteen 3 tai 4) hepatotoksisuus. Anna tarvittaessa kortikosteroideja.

Korostuneiden maksaentsyymien vuoksi keskeytä INLYTA ja pembrolitsumabi ja harkitse tarvittaessa kortikosteroidien antamista.

Käyttö potilailla, joilla on maksan vajaatoiminta

Aksitinibin systeeminen altistuminen oli suurempaa potilailla, joilla oli keskivaikea maksan vajaatoiminta (Child-Pugh-luokka B) verrattuna potilaisiin, joilla oli normaali maksan toiminta. Annoksen pienentämistä suositellaan, kun INLYTAa annetaan potilaille, joilla on kohtalainen maksan vajaatoiminta (Child-Pugh-luokka B). INLYTA-valmistetta ei ole tutkittu potilailla, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta (Child-Pugh-luokka C).

Perusteelliset sydän- ja verisuonitapahtumat (MACE)

INLYTA yhdessä avelumabin kanssa voi aiheuttaa vakavia ja kuolemaan johtavia kardiovaskulaarisia tapahtumia. Harkitse vasemman kammion ejektiofraktion perustason ja säännöllisiä arviointeja. Seuraa sydän- ja verisuonitapahtumien merkkejä ja oireita. Optimoi kardiovaskulaaristen riskitekijöiden, kuten verenpainetaudin, diabeteksen tai dyslipidemian, hoito. Lopeta INLYTA ja avelumabi, jos kyseessä on asteen 3-4 sydän- ja verisuonitapahtuma.

MACE:a esiintyi 7 %:lla pitkälle edennyttä RCC:tä sairastavista potilaista, jotka saivat INLYTA-hoitoa yhdessä avelumabin kanssa, verrattuna 3,4 %:iin, jotka saivat hoitoa sunitinibilla satunnaistetussa tutkimuksessa JAVELIN Renal 101. Näihin tapahtumiin sisältyi sydäntapahtumista johtuva kuolema (1,4 %), asteen 3-4 sydäninfarkti (2,8 %) ja asteen 3-4 sydämen vajaatoiminta (1,8 %). Mediaaniaika MACE:n ilmaantumiseen oli 4,2 kuukautta (vaihteluväli: 2 päivästä 24,5 kuukauteen).

Sikiötoksisuus

Toimintamekanisminsa ja eläinkokeista saatujen havaintojen perusteella INLYTA voi aiheuttaa sikiövaurioita, kun sitä annetaan raskaana olevalle naiselle. Käytettävissä ei ole ihmisillä saatuja tietoja, jotka antaisivat tietoa lääkkeeseen liittyvästä riskistä. Hiirillä tehdyissä kehitystoksisuustutkimuksissa aksitinibi oli teratogeeninen, alkiotoksinen ja fetotoksinen äidin altistuksissa, jotka olivat pienempiä kuin ihmisen altistukset suositellulla kliinisellä annoksella. Neuvo lisääntymiskykyisiä naisia mahdollisesta sikiöön kohdistuvasta riskistä ja käyttämään tehokasta ehkäisyä INLYTA-hoidon aikana ja 1 viikon ajan viimeisen annoksen jälkeen. Neuvo miehiä, joilla on lisääntymiskykyisiä naispuolisia kumppaneita, käyttämään tehokasta ehkäisyä INLYTA-hoidon aikana ja 1 viikon ajan viimeisen annoksen jälkeen.

Kun INLYTAa käytetään yhdessä avelumabin tai pembrolitsumabin kanssa, katso raskautta ja raskaudenehkäisyä koskevat tiedot avelumabin tai pembrolitsumabin täydellisestä lääkemääräyksestä.

Potilaan neuvontaa koskevat tiedot

Vinkkaa potilasta lukemaan FDA:n hyväksymät potilaskohtaiset merkinnät (POTILASTIEDOT).

Hypertensio

Ohjeita potilaille, että INLYTA-hoidon aikana voi kehittyä verenpainetauti ja että verenpainetta on seurattava säännöllisesti hoidon aikana .

Arteriaaliset/venoosiset tromboemboliset tapahtumat

Ohjeita potilaille, että INLYTA-hoidon aikana on havaittu arteriaalisia ja laskimotromboembolisia tapahtumia, ja että heidän on kerrottava lääkärille, jos heillä on tromboembolisiin tapahtumiin viittaavia oireita .

Verenvuoto

Ohjeita potilaille, että INLYTA saattaa lisätä verenvuotoriskiä ja että heidän on ilmoitettava viipymättä lääkärille mahdollisista verenvuototapahtumista .

Sydämen vajaatoiminta

Ohjeita potilaille, että sydämen vajaatoiminta voi kehittyä INLYTA-hoidon aikana ja että sydämen vajaatoiminnan merkkejä tai oireita on seurattava säännöllisesti hoidon aikana .

Ruuansulatuskanavan häiriöt

Varoitetaan potilaita siitä, että INLYTA-hoidon aikana voi kehittyä ruoansulatuskanavan häiriöitä, kuten ripulia, pahoinvointia, oksentelua ja ummetusta, ja että heidän on hakeuduttava välittömästi lääkärin hoitoon, jos heillä esiintyy jatkuvaa tai voimakasta vatsakipua, koska INLYTAa käyttävillä potilailla on raportoitu tapauksia, joissa on esiintynyt ruoansulatuskanavan perforaatio ja fisteli .

Kilpirauhasen epänormaali toiminta

Varoitetaan potilaita siitä, että INLYTA-hoidon aikana voi kehittyä kilpirauhasen epänormaali toiminta ja että heidän on ilmoitettava lääkärille, jos kilpirauhasen epänormaalin toiminnan oireita ilmenee .

Haitan heikentyneen paranemisen riski

Varoitetaan potilaita siitä, että INLYTA-valmisteesta voi aiheutua haavan paranemisen häiriöitä. Neuvo potilaita ilmoittamaan terveydenhuoltohenkilökunnalleen kaikista suunnitelluista kirurgisista toimenpiteistä .

Reversible Posterior Leukoencephalopathy Syndrome

Neuvo potilaita ilmoittamaan lääkärille, jos heillä on RPLS:n mukainen neurologisen toiminnan heikkeneminen (päänsärky, kouristuskohtaus, letargia, sekavuus, sokeus ja muut näköhäiriöt ja neurologiset häiriöt) .

Perusteelliset sydän- ja verisuonitautitapahtumat

Varoitetaan potilaita, jotka saavat INLYTA-valmistetta yhdessä avelumabin kanssa, ottamaan välittömästi yhteyttä terveydenhuoltohenkilökuntaan, jos heillä on sydän- ja verisuonitautitapahtumiin viittaavia merkkejä tai oireita, mukaan lukien, mutta ei rajoittuen, uusi tai paheneva rintakehän epämukavuuden tunnetta, hengenahdistusta tai perifeeristä turvotusta .

Embryo- ja sikiöperäistä myrkyllisyyttä

Varoitetaan naispuolisia henkilöitä ilmoittamaan asiasta terveydenhuoltohenkilökuntaan kuuluvalle lääkärille, jos he ovat tai ovat tulleet raskaana. Kerro naispotilaille sikiöön kohdistuvasta riskistä ja mahdollisesta raskauden menetyksestä .

Varoita lisääntymiskykyisiä naisia käyttämään tehokasta ehkäisyä INLYTA-hoidon aikana ja 1 viikon ajan viimeisen annoksen jälkeen.

Varoitetaan miespotilaita, joilla on lisääntymiskykyisiä naispuolisia kumppaneita, käyttämään tehokasta ehkäisyä hoidon aikana ja 1 viikon ajan viimeisen annoksen jälkeen .

Kun INLYTA-valmistetta käytetään yhdessä avelumabin tai pembrolitsumabin kanssa, raskautta ja raskaudenehkäisyä koskevat tiedot löytyvät avelumabin tai pembrolitsumabin täydellisestä lääkemääräyksestä.

Laktatointi

Vinkkaa potilaita olemaan imettämättä INLYTA-hoidon aikana ja 2 viikon ajan viimeisen annoksen saamisen jälkeen .

Kun INLYTAa käytetään yhdessä avelumabin tai pembrolitsumabin kanssa, katso imetystä koskevat tiedot avelumabin tai pembrolitsumabin täydellisestä lääkemääräyksestä.

hedelmättömyys

Varoita lisääntymiskykyisille miehille ja naisille, että INLYTA saattaa heikentää hedelmällisyyttä.

Yhdessä käytettävät lääkevalmisteet

Varoita potilaita ilmoittamaan lääkärille kaikista samanaikaisesti käytettävistä lääkkeistä, vitamiineista tai ravintolisistä ja kasviperäisistä lisäravinteista.

Tämän valmisteen pakkausmerkintöjä saatettiin päivittää. Uusimmat lääkemääräystiedot löytyvät osoitteesta www.pfizer.com.

Nonkliininen toksikologia

Karsinogeneesi, mutageenisyys, hedelmällisyyden heikentyminen

Aksitinibillä ei ole tehty karsinogeenisuustutkimuksia.

Aksitinibi ei ollut mutageeninen in vitro bakteerien käänteismutaatiomäärityksessä (Ames) eikä klastogeeninen in vitro ihmisen lymfosyyttien kromosomiaberraatiomäärityksessä. Aksitinibi oli genotoksinen hiiren luuytimen mikronukleusmäärityksessä in vivo.

Aksitinibi saattaa heikentää lisääntymistoimintaa ja hedelmällisyyttä ihmisillä. Toistuvien annosten toksikologisissa tutkimuksissa havaittiin löydöksiä urosten sukuelimissä / lisäkiveksissä (vähentynyt elimen paino, atrofia tai degeneraatio, vähentynyt sukusolujen määrä, hypospermia tai epänormaalit siittiöiden muodot, vähentynyt siittiötiheys ja -määrä) annoksilla, joita annettiin hiirille suun kautta kahdesti vuorokaudessa annettuna ≥15 mg/kg/annos hiirille (noin 7-kertainen systeemiseen altistukseen (AUC) nähden potilailla suositellulla aloitusannoksella annosteltuna), ja5 mg/kg/annos suun kautta kahdesti vuorokaudessa koirille (noin 0,1-kertainen AUC potilailla suositellulla aloitusannoksella). Naaraan sukuelimissä hiirillä ja koirilla havaittiin merkkejä viivästyneestä sukukypsyydestä, vähentyneitä tai puuttuvia keltarauhaskorppuja, pienentyneitä kohdunpainoja ja kohdun atrofiaa ≥ 5 mg/kg/annos (noin 1,5- tai 0,3-kertainen AUC-arvo potilailla suositellulla aloitusannoksella verrattuna hiiriin ja koiriin).

Hiirillä tehdyssä hedelmällisyystutkimuksessa aksitinibi ei vaikuttanut pariutumiseen tai hedelmällisyysasteeseen, kun sitä annettiin uroksille suun kautta kahdesti vuorokaudessa millä tahansa testatulla annoksella aina 50 mg/kg/annokseen asti vähintään 70 vuorokauden annon jälkeen (noin 57-kertainen AUC-arvo potilailla suositellulla aloitusannoksella). Naarashiirillä havaittiin heikentynyttä hedelmällisyyttä ja alkion elinkelpoisuutta kaikilla testatuilla annoksilla (≥15 mg/kg/annos suun kautta kahdesti vuorokaudessa) vähintään 15 vuorokauden aksitinibihoidon jälkeen (noin 10-kertainen AUC-arvo verrattuna potilaiden AUC-arvoon suositellulla aloitusannoksella).

Käyttö erityisryhmissä

Raskaus

Riskien yhteenveto

Eläinkokeissa tehtyjen havaintojen ja sen vaikutusmekanismin perusteella INLYTA voi aiheuttaa sikiövaurioita, kun sitä annetaan raskaana olevalle naiselle. Käytettävissä ei ole ihmisillä saatuja tietoja, jotka antaisivat tietoa lääkkeeseen liittyvästä riskistä. Kehitystoksisuustutkimuksissa aksitinibi oli hiirillä teratogeeninen, alkiontoksinen ja sikiötoksinen altistuksissa, jotka olivat pienempiä kuin ihmisen altistukset suositellulla aloitusannoksella (ks. tiedot). Neuvo lisääntymiskykyisiä naisia mahdollisesta sikiöön kohdistuvasta riskistä.

Suurten synnynnäisten epämuodostumien ja keskenmenon taustariskiä ilmoitetuissa väestöissä ei tunneta. Suurten synnynnäisten epämuodostumien taustariski Yhdysvaltojen (U.S.A.) yleisväestössä on kuitenkin 2-4 % ja keskenmenon riski 15-20 % kliinisesti todetuista raskauksista.

Kun INLYTA-valmistetta käytetään yhdessä avelumabin tai pembrolitsumabin kanssa, katso raskaustiedot avelumabin tai pembrolitsumabin täydellisestä lääkemääräyksestä.

Tiedot

Tiedot eläimistä

Oraalisesti naarashiirille kahdesti vuorokaudessa ennen parittelua ja raskauden ensimmäisen viikon ajan annosteltu aksititinibi aiheutti implantaation jälkeisen menetyksen lisääntymisen kaikilla testatuilla annoksilla (≥15 mg/kg/annos, noin 10-kertainen systeemiseen altistukseen (AUC) verrattuna potilaiden systeemiseen altistukseen (AUC) suositellulla aloitusannoksella). Alkion ja sikiön kehitystoksisuustutkimuksessa tiineille hiirille annettiin oraalisesti 0,15, 0,5 ja 1,5 mg/kg/annos aksitinibia kahdesti vuorokaudessa organogeneesin aikana. Alkio-sikiö-toksisuuksia, joita havaittiin ilman äidin toksisuutta, olivat epämuodostumat (suulakihalkio) annoksella 1,5 mg/kg/annos (noin 0,5-kertainen AUC potilailla suositellulla aloitusannoksella) ja luuston luutumisen vaihtelu ≥0.5 mg/kg/annos (noin 0,15-kertainen AUC-arvo potilailla suositellulla aloitusannoksella).

Imetys

Riskien yhteenveto

Aksitinibin esiintymisestä ihmismaidossa tai sen vaikutuksista rintaruokinnassa olevaan lapseen tai maidontuotantoon ei ole tietoja. Koska INLYTA voi aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia imettävälle lapselle, neuvo imettäviä naisia olemaan imettämättä hoidon aikana ja 2 viikon ajan viimeisen annoksen jälkeen.

Kun INLYTAa käytetään yhdessä avelumabin tai pembrolitsumabin kanssa, katso imetystä koskevat tiedot avelumabin tai pembrolitsumabin täydellisestä lääkemääräyksestä.

Reproduktiopotentiaaliset naiset ja miehet

Eläinkokeissa tehtyjen havaintojen perusteella INLYTA voi aiheuttaa sikiövaurioita, kun sitä annetaan raskaana olevalle naiselle . Kun INLYTAa käytetään yhdessä avelumabin tai pembrolitsumabin kanssa, katso ehkäisytiedot avelumabin tai pembrolitsumabin täydellisestä lääkemääräyksestä.

Raskausdiagnostiikka

Varmista raskaustila lisääntymiskykyisillä naisilla ennen INLYTA-hoidon aloittamista.

Hormoniehkäisy

Naiset

Varoitetaan lisääntymiskykyisiä naisia käyttämään tehokasta ehkäisyä INLYTA-hoidon aikana ja 1 viikon ajan viimeisen annoksen jälkeen.

Miehet

Eläinkokeissa tehtyjen havaintojen perusteella neuvo miehiä, joilla on lisääntymiskykyisiä naispuolisia kumppaneita, käyttämään tehokasta ehkäisyä hoidon aikana ja 1 viikon ajan viimeisen annoksen jälkeen.

hedelmällisyys

Naiset ja miehet

Eläinkokeissa tehtyjen havaintojen perusteella INLYTA voi heikentää hedelmällisyyttä lisääntymiskykyisillä naisilla ja miehillä .

Pediatrinen käyttö

INLYTAn turvallisuutta ja tehoa lapsipotilailla ei ole tutkittu.

Tiedot myrkyllisyydestä nuorilla eläimillä

Myrkyllisyyksiä luustossa ja hampaissa havaittiin epäkypsillä hiirillä ja koirilla, joille annettiin suun kautta annosteltua aksitinibiä kahdesti vuorokaudessa 1 kuukauden ajan tai pidempään. Vaikutukset luustossa koostuivat paksuuntuneista kasvulevyistä hiirillä ja koirilla annoksella ≥15 mg/kg/annos (noin 6- ja 15-kertainen systeeminen altistus (AUC) potilailla suositellulla aloitusannoksella). Kasvavissa etuhampaissa havaittiin poikkeavuuksia (mukaan lukien hammaskariesta, hampaiden epämuodostumia ja katkenneita ja/tai puuttuvia hampaita) hiirillä, joille annettiin suun kautta annosteltua aksitinibia kahdesti vuorokaudessa annoksella ≥5 mg/kg/annos (noin 1,5-kertainen AUC potilailla suositellulla aloitusannoksella). Muita lapsipotilaille mahdollisesti merkityksellisiä toksisuuksia ei ole arvioitu nuorilla eläimillä.

Geriatrinen käyttö

Kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa, jossa INLYTAa käytettiin RCC:tä sairastavien potilaiden hoitoon, 123/359 INLYTAlla hoidettua potilasta (34 %) oli ≥65-vuotiaita. Vaikka suurempaa herkkyyttä joillakin iäkkäillä henkilöillä ei voida sulkea pois, INLYTAn turvallisuudessa ja tehossa ei havaittu kokonaisuutena eroja ≥65-vuotiaiden ja nuorempien potilaiden välillä.

Javelin Renal 101 -tutkimuksessa 434 potilaasta, jotka satunnaistettiin saamaan JAVELIN Renal 101 -tutkimuksessa INLYTAa 5 mg kahdesti vuorokaudessa yhdistelmänä 10 mg/kg:n pitoisuuksina avelumabiin 10 mg:n yhdistelmänä, 38 % oli 65-vuotiaita tai sitä vanhempia potilaita ja 8 % 75-vuotiaita tai vanhempia. Iäkkäiden potilaiden ja nuorempien potilaiden välillä ei raportoitu yleistä eroa turvallisuudessa tai tehossa.

432 potilaasta, joille satunnaistettiin INLYTA 5 mg kahdesti vuorokaudessa yhdistelmänä pembrolitsumabin 200 mg kanssa KEYNOTE-426-tutkimuksessa, 40 % oli 65-vuotiaita tai vanhempia. Iäkkäiden ja nuorempien potilaiden välillä ei raportoitu yleistä eroa turvallisuudessa tai tehossa.

Iäkkäillä potilailla ei tarvita annoksen mukauttamista .

Maksan vajaatoiminta

Tarkoitukseen tehdyssä maksan vajaatoimintaa koskevassa tutkimuksessa systeeminen altistuminen INLYTA-kerta-annoksen jälkeen oli normaalia maksan toimintaa sairastaviin tutkittaviin verrattuna samanlainen potilailla, joilla oli lähtötilanteessa lievä maksan vajaatoiminta (Child-Pugh-luokka A), ja korkeampi potilailla, joilla oli lähtötilanteessa keskivaikea maksan vajaatoiminta (Child-Pugh-luokka B).

Aloitusannoksen mukauttamista ei tarvita, kun INLYTA-valmistetta annetaan potilailta, joilla on lievä maksan vajaatoiminta (Child-luokka A). Aloitusannoksen pienentämistä suositellaan, kun INLYTAa annetaan potilaille, joilla on keskivaikea maksan vajaatoiminta (Child-Pugh-luokka B).

INLYTAa ei ole tutkittu potilailla, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta (Child-Pugh-luokka C).

Munuaisten vajaatoiminta

Aksitinibia koskevaa erityistä munuaisten vajaatoimintatutkimusta ei ole tehty. Populaatiofarmakokineettisten analyysien perusteella aksitinibin puhdistumassa ei havaittu merkittävää eroa potilailla, joilla oli ennestään lievä tai vaikea munuaisten vajaatoiminta (15 ml/min ≤kreatiniinipuhdistuma <89 ml/min) . Potilailla, joilla on ennestään lievä tai vaikea munuaisten vajaatoiminta, ei tarvita aloitusannoksen säätöä. Varovaisuutta on noudatettava potilailla, joilla on loppuvaiheen munuaistauti (CLcr <15 ml/min).