Jenkem Magazine

Jos olet kasvanut skeittaamalla 90-luvun lopulla tai alkuvuosikymmeninä, Gershon Mosley oli tuttu nimi. Hän ajoi joillekin suosikkifirmoistasi (ei se mitään, minäkin skeittasin niitä rumia Globe-kenkiä), tappoi miniramppeja ja teki skeittaamisesta ilman paitaa legitiimin tyylivalinnan.

Mutta vaikka hän repi tuotteliaasti, eräänä päivänä hän tavallaan häipyi skeittauksen julkisuudesta. Lähdettyään Blindistä hän ajoi Inc. -nimiselle yritykselle, joka ei koskaan oikein lähtenyt liikkeelle, sitten hän lopetti Globen ja vuoteen 2006 mennessä hän oli kadonnut tutkasta. Huhuja liikkui siitä, lähtiikö hän vapaaehtoisesti vai näytettiinkö hänelle ovea, joten tapasimme Gershonin selvittääksemme asian.

Olimme puhelimessa reilut kaksi tuntia, ja vaikka Gershon puhui avoimesti monista asioista – rahasta, sponsoroinnista, mielipiteistään tietyistä skeittareista – hän vastasi usein menemällä sivuraiteille, joita hän oli selvästikin miettinyt jo jonkin aikaa. Muokkasimme haastattelua aika rankasti, jotta siitä tulisi yhtenäisempi, mutta se on silti täynnä sellaista skeittialan näkemystä, jonka voi saada vain olemalla paikalla ja elämällä sitä omakohtaisesti, kuten GMOS.

Olit 2000-luvulla pelin huipulla ja astuit sitten pois alalta. Miksi?
Poistuin alalta ensimmäisen kerran vuonna -92, mutta en lopettanut tekemistä. Sen jälkeen kun minusta tuli ammattilainen Santa Cruzin kanssa, he muuttuivat nihkeiksi kanssani. Sims putosi pois ja he olivat tehneet tietyistä kavereista ammattilaisia ja sitten heidän piti laittaa heidät takaisin laivaan. Joten he yrittivät alentaa minua, ja sen sijaan, että minut olisi alennettu, minä otin lopputilin.

Aiko Santa Cruz leikata palkkaasi?
Joo! Ja ottais mun laudan pois ja muuta paskaa. Alentaisivat minut niin kuin: ”Olit ammattilainen, mutta nyt olet taas ammattilainen.” Eli periaatteessa olin hetken hereillä. Se ei ollut edes niin pitkä aika. Mutta sitten muutin Idahoon. Kun olin Idahossa, se oli elämänmuutos. Jätin perheeni ja monet asiat muuttuivat. Menin Idahoon, mutta en oikeastaan tehnyt mitään alan kannalta, ja sitten kun palasin Kaliforniaan, taisin päästä Powelliin. Powellissa olin suuri. Sitten menin Human-nimiseen firmaan ja aloin saada enemmän palkkaa kuin luultavasti kaikki muutkin alalla tuohon aikaan.

Paljonko Human Skateboards maksoi sinulle 90-luvun puolivälissä?
Hain Humanilta 3000 dollaria kuussa pelkistä kansista. Se oli vain minun takuuni. Sitä ihmiset eivät tunnista – he yrittävät säilyttää meidän nimemme, ja he saavat sen nyt halvalla. He saivat sitä yhä halvemmalla, koska ihmiset eivät tehneet omia sopimuksiaan. Silloin kuorma-auton sponsori maksoi 50-100 dollaria, pyörän sponsori noin 200 dollaria. Kun olin Globen kanssa, he taisivat taata minulle 2500 dollaria, kun aloitin. Mutta en koskaan huolehtinut takuusta sen jälkeen, kun kenkäni tuli ulos. Mutta samaan aikaan elämäntyylini ei ollut ylenpalttinen. Se oli ruokaa, vaatteita, suojaa ja rullalautailua.

Hitto, en tajunnut, että skeittaamalla saattoi tienata tuollaisen summan silloin.
On paljon asioita, joita ihmiset eivät tajua. Kyse on esimerkiksi kansallisuudesta. Tiedättekö miten ihmiset puhuvat toisista ihmisistä mustina ja valkoisina? Ei ole olemassa mustia ihmisiä eikä valkoisia ihmisiä. Mutta järjestelmässä – Yhdysvallat on korporaatio – jos siinä lukee ”neekeri, musta ja värillinen”, se on vain korporaation omaisuutta.

Olitko siis kokenut rotuun liittyviä ongelmia skeittiteollisuudessa?
En kokenut itse paljon tilanteita, mutta tunnistin, miten minua kohdeltiin väärin. Olin paljon kiihkoilijoiden seurassa, mutta he hyväksyivät minut, koska olin ”erityinen”. jos olisin ollut kuka tahansa muu, minulla olisi ollut vaikeampaa. En todellakaan seurustellut naisten kanssa kovin usein, koska paikka oli pieni ja useimmat ihmiset eivät olleet tummaihoisia. Ei ollut paljon melaniinia.

Oliko mitään erityisiä rotuun liittyviä tapahtumia, jotka jäivät mieleesi?
Oli eräs tietty joukkue ja olin siellä ainoa ”melaniinipitoinen” kaveri. Mutta olin myös työhevonen. Olin kaveri, joka, jos minut lähetettiin demoon, he tiesivät, että teen paskaa. Enkä vain rutiininomaisesti. Koska niin tekivät kaikki muutkin ratsastajat. He olivat vitun upeita ja heitä pidetään legendoina, mutta heillä oli demorutiinit.”

Olen samaa mieltä, on hauskempaa katsoa ihmisten luistelevan niin kuin he luistelevat luonnollisesti. Sekö sai sinut pettymään alaan?
Lähdin monesta syystä. Osittain se johtui elämästäni. En voinut jäädä San Joseen, kun lähdin Santa Cruzista. Minulla ei ollut varaa vuokraan. Halusin myös pois sieltä, koska kasvoin siellä niin monta vuotta ja maailma on isompi.

Minun piti erottaa taide bisneksestä. Kun ihmiset suuttuvat, he sanovat: ”Rullalautailu on perseestä”. Mutta rullalautailu ei ole syvältä, vaan bisnes ja politiikka ovat syvältä. Olemme niin itsekeskeisiä ja niin hukassa siihen, että haluamme vain tehdä sitä juttua, että emme näe laajempaa kuvaa, kun sanomme tuollaista paskaa. Olen kuullut niin monen ihmisen lopettavan skeittaamisen kokonaan. Joillakin heistä on edelleen ongelmia. He ovat yhä egopohjaisia. Mutta jos ei muuta, rullalautailun olisi pitänyt tuhota ego.”

”Rullalautailu menee minulle kahdella tavalla. Joko olet urheilija… tai olet taiteilija.”

Millä tienaat nykyään rahaa?
Mulla on siis The oBtuseconcept. Se ei ole rullalautafirma, mutta minulla on rullalautoja ja tuotteita, joita voin tarjota ihmisille. Se on päässyt pariin kauppaan ja olen yrittänyt puhua parille ihmiselle sen edustamisesta. Periaatteessa minulla oli tiimi kasassa, mutta tuolloin en ollut valmis ajamaan sitä niin kovaa. En halua, että minulla on vain ajajia. Ja sitä kaupat haluavat.

Luistelukaupat haluavat vain kaverin, jolla on nimi, joka myy?
Sen olen oppinut alasta, että on kaikki nämä tyypit, ja periaatteessa he ovat palkkionmetsästäjiä. Monilla ihmisillä ei ole mitään ylpeyttä itsestään. Nämä isot skeittaajat, kun he ovat omillaan, he eivät tee mitään. He eivät luo lautamerkkiä tai mitään sellaista. He yrittäisivät saada laudat toiselta firmalta tai liittää nimensä toiseen firmaan, koska sen he osaavat.

Skateboarding menee minusta kahteen eri suuntaan. Joko olet urheilija, eli se on urheilua, tai sitten olet taiteilija. Siinä tapauksessa se on taidetta. On joitakin jockeja, jotka ovat aika vaikuttavia.

Kuka on suosikkisi ”jock”-luistelijoista tällä hetkellä?
Chris Joslin. Hänen työntövoimastaan näkee, että hän on varmaan ollut koulussa urheilija tai jotain. Mutta hänen työmoraalinsa on ilmiömäinen. Hänellä on niin paljon temppuja, ja hän tekee temppunsa hyvin. Hän ei vain tee niitä kuten Chris Cole. Chris Cole, jotkut hänen tempuistaan olisivat meh. Ja Chris Cole oli baseball-urheilija. Chet Thomas oli baseball-urheilija. On olemassa erilaisia urheilijoita. Colt Cannon oli luultavasti jalkapalloilija.

Oletko Mark Suciun fani?
Joo. Ja kuten vaikkapa Busenitz. Hän on brutaali taiteilija. Voisi sanoa, että hän on juntti, hän laittaa sitä paskaa niin auktoriteetilla, mutta samalla hänen pensselinsä on aika liukas. Useimmat urheilijat ovat yhden tempun ihmeitä. Mutta hän vain sanoo: ”Mä vittu murskaan kankaan.”

Sinä rakastat yhä skeittausta, eikö niin?
Minä harrastan sitä yhä, eikö niin? Mutta ala ei kiinnosta mua, se on bisnestä.

Mutta sä olit toissapäivänä siinä ETN:n miniramppijamissa, joka on hyvin paljon alaa!
En tiennyt, että se oli kilpailu! Olin ajamassa jonkun toisen laudalla. Kun menen julkisiin esiintymisiin, ratsastan mieluiten jonkun muun laudalla. Yritän olla ottamatta asioita liian vakavasti. Kilpailu on minulle paskapuhetta. Se tarkoittaa, että he saavat ilmaisen demon ja maksavat vain yhdelle esiintyjistä. Ja se ei ole reilua.

Mutta he käyttävät nimeäni rakentaakseen hypeä. He käyttävät kenen tahansa nimeä rakentaakseen hypeä. Kilpailut ovat paskaa, siksi en osallistu niihin. Menen Tampaan koska haluan nähdä ihmisiä. Se on rullalautailua varten. Ja ihmisiä, jotka ovat oikeasti faneja.”

”Kilpailu on paskapuhetta… he saavat ilmaisen demon ja maksavat vain yhdelle esiintyjistä.”

”Ehkä saat ETN:n lähettämään sinut Tampaan kuuluttajaksi.”
En ole lähtenyt ottamaan yhteyttä kovin moniin ihmisiin. Yritän enemmänkin työskennellä sellaisten ihmisten kanssa, jotka oikeasti yrittävät työskennellä kanssani eivätkä yritä parittaa minua. Kannatan kyllä muistiinpanojen tekemistä ja työskentelyä ihmisten kanssa, mutta kaikki yrittävät vain saada sitä hypeä. He eivät yritä oikeasti työskennellä kanssasi.

Sinä välität enemmän varsinaisesta rullalautailusta?
Joo, ja artisteista, jotka käyttävät rullalautoja. En ollut kilpailuhenkinen silloin kun osallistuin kilpailuihin. Skeittasin vain, en yrittänyt olla se jätkä. Tämä on osasyynä siihen, miksi minua ei varmaan nosteta liikaa esille. Vain ihmiset, jotka todella harrastavat skeittausta sillä tavalla, voivat todella mainita minut.

Minulla ei oikeastaan ollut tarkoitus olla toistuva. On temppuja, joista varmasti saattoi tietää, että teen ne. Mutta en ikinä tekisi half cab crooked grindia ja sitten menisin tekemään crooked grindin. Sellaista paskaa. Jotkut ihmiset yrittivät vain näyttää hyvältä, joten he tekivät helvetin helppoja juttuja. Se oli periaatteessa sama temppu.

”Jason Leen paluu vain myydäkseen tuotetta on väärin.”

Kuka on yliarvostetuin skeittaaja?
Jason Lee. ei ole väärin. Jason Leen paluu skeittauksen pariin vain myydäkseen tuotetta on kuitenkin väärin. Hän tekee haastatteluja ja muuta paskaa, eikä oikeasti tee mitään. Hänellä oli kolme klippiä ja ne olivat mitättömän paskaa siihen nähden kuka hän oli. En odota paljoa, mutta jos yrität tehdä bisnestä ja puhut rullalautailusta ja olet yksi legendoista… En pidä siitä, että minua kutsutaan legendaksi, koska voin silti kertoa tarinani. En tee idoleita. Kunnioitan taitoa ja kunnioitan ihmisiä, ja minulla on ollut kitkaa tiettyjen ihmisten kanssa, joita muut pitävät ikonisina, jotka ovat periaatteessa syöttejä uusille sukupolville.”

Kuulin vanhasta välikohtauksesta, joka sinulla oli Andrew Reynoldsin kanssa vuonna 1998. Mitä tarkalleen ottaen tapahtui?
Tässä hän vain tunsi itsensä. Periaatteessa jotain tapahtui Australiassa, ja kutsuin häntä esiin käsitykseni siitä, mitä oli tapahtumassa. Otsikoin sen vain ahneeksi. Tuolloin hän ei sanonut minulle mitään. Mutta sitten tulimme takaisin Amerikkaan ja hän tulee kimppuuni Long Beach Agenda – se oli vuosi jolloin Baker aloitti – hän tulee kimppuuni lasten kanssa siitä. Olin varmaan pilvessä, mutta ne näyttivät pyramidilta! Pienimmät olivat keskellä häntä, ja sitten se laskeutui pienimpiin toisella puolella.

Tämä jätkä rullaa mun kimppuun ja yrittää tulla ihan G:ksi tyyliin: ”Yo, muistatko kun me oltiin Australiassa ja sä sanoit tätä paskaa?”. Ajattelin, että et edes puuttunut siihen kun sanoin paskaa päin naamaa, ja nyt vedät kaikki lapset mukaan. Menin taputtamaan häntä olkapäille ja sanoin: ”Ei se ole iso juttu.” Hän nosti kätensä ylös ja sanoi: ”Mitä?” Joten me vain kävelimme pois. Seuraavilla messuilla ihmiset kuulivat Reynoldsin puhuvan paskaa. He sanoivat, että hän sanoi: ”Vitut Gershonista.” Kävelin sen keskelle ja katsoin häntä, koska hänestä oli kyse. Kysyin: ”Onko sinulla ongelma?” Ja hän sanoi kyllä, joten löin häntä.”

”Kun löin häntä, minä olin se, joka oli väärässä, koska hän sanoi vain sanoja.”

Kun löin häntä, minä olin se, joka oli väärässä, koska hän sanoi vain sanoja. Mutta suurin osa siitä tulee minun elämästäni. Kasvoin Comptonissa, miten asiat menivät siellä… Jos joku puhui paskaa ja pääsit siihen pisteeseen, että oli todettu, että puhuit paskaa, joko lyöt sitä tai kävelet vittu pois. En mennyt sinne vain toteamaan, että hän puhui paskaa ja häipymään. Menin sinne, koska olin kyllästynyt siihen. Jätä se rauhaan tai hoidetaan se. Joten löin häntä. Ja sitten Jay Strickland pelasti hänet. Jos hän olisi yrittänyt nousta ja tapella kanssani, olisin satuttanut häntä. Löin häneltä hampaat irti, ja hän arveli, että se johtui siitä, että hän kaatui tuoliin, mutta hän kaatui tuoliin kompuroituaan vähän aikaa. Löin häntä lujaa suuhun.

Andrewin versio tarinasta oli, että hän oli superkännissä.
Joo hän oli! Minulla saattoi olla humala päällä, mutta en ollut humalassa. Yksi ongelmistani alan kanssa on se, että he yllyttävät näitä lapsia munaamalla, eivätkä yritä auttaa heitä näkemään paskaa paremmin. Ala parittaa lapsia, eikä siinä ole mitään etiikkaa. Rullalautailu tuntuu superaggressiiviselta, mutta jos nämä kaverit olisivat kadulla ja joku olisi lyömässä heitä suuhun, he juoksisivat karkuun. Kaikki nämä muka kovat jätkät ovat vain kovia tyyppejä, jotka ajavat skeittilaudalla. En tykkää katsoa tuota paskaa. En oikein pitänyt Zerosta. Zero on kuin militantti, kuin pikkumainen. Useimmat heistä olivat rajallisia taidoiltaan. He tekivät vain kolme temppua ja hyppäsivät alas koko ajan. Suurin osa oli myös kalansilmäistä, joten kaikki tavarat, joista he hyppäsivät alas, eivät olleet niin isoja tai pitkiä kuin miltä ne näyttivät. Täytyy muistaa, että toimintasankareita on alle 2%, ja loput ovat poseeraajia. Useimmat osaavat vain noin 4 temppua ja kutsuvat itseään ammattilaisrullalautailijoiksi.

Olet tunnettu siitä, että skeittasit ilman paitaa. Pyysivätkö sponsorisi sinua koskaan laittamaan paitaa päällesi, jotta voisit edustaa heidän brändiään?
Se oli helvetin kuumaa, mies! Ja minä hikoilin. En edes ajatellut sitä, se on kuin koripalloa. Useimmilla ihmisillä on paita pois päältä, koska vitun aurinko paistaa. Aina kun se tuli puheeksi, sanoin: ”Hei jätkä, mä edustan sun kamaa, älä huoli.” Mutta esimerkiksi X-Gamesissa oli tilanteita, joissa he yrittivät sanoa: ”Sinun täytyy pitää tätä paitasi päällä.” Sanoin: ”Haistakaa vittu, kaverit. Yritättekö saada minut edustamaan Nikea?” Ja se on epäkunnioittavaa suoraan brändiä kohtaan, jota todella edistän. Paskiaiset.

”Yksi ongelmista, joita minulla on ollut alan kanssa, on se, että he yllyttävät lapsia, eivätkä yritä auttaa heitä näkemään asioita paremmin.”

X-Games halusi, että laitat Niken logon?
Joo, ne kusipäät. Täytyy muistaa, että se oli valtavirta, joka yritti päästä alalle. Ja keitä he oikeastaan tavoittelivat olivat yritykset. Yritykset saivat enemmän palkkaa kuin me. He käyttivät meitä syöttinä.

Tiedän, että sinulla on vahvoja mielipiteitä luistelutyyleistä. Mikä tekee jonkun tyylistä mielestäsi huonon?
Miten he tekevät temppujaan. Ja mitä he tekevät kun laskeutuvat. Tiedäthän, se on kuin esitys. Jotkut pitävät taukoa, mutta tekevät poseerauksen. Ne ihmiset esittävät rullalautailua muille ihmisille.

Tarkoitat kai sitä laskeutumisen jälkeistä feikki steezeä?
Joo! Uh, Dylan Reider.

Sinä et tykkää Dylan Riederin tyylistä!!!?
Ei, ei, minä vain sanon! Jos katsot hänen käsiään kun hän tekee tuota paskaa. Hemmo, se oli täysin feikki steez. Se oli tarkoituksellista. Se on siistiä jos sitä tekee, mutta jos yrittää esittää että se on oikeaa tyyliä… Hän oli malli ennen kuin hänet löydettiin. Katsoin häntä tavallaan mannekiinina. Hän oli todella hyvä, mutta hän ei ollut oma itsensä. En halua olla epäkunnioittava, mutta hänet kasvatettiin tähdeksi. Tarkoitan, että hän on hyvä. Hänen piti kehittää lahjakkuuttaan. Mutta se on syy siihen, miksi joitakin ihmisiä, jotka ovat menehtyneet, muistetaan joka vuosi, mutta on niin monia ihmisiä, jotka ovat menehtyneet, jotka eivät saa alan kumarrusta. Mutta hän teki muistiinpanoja monille ihmisille.”

Jos kyse oli todellisesta kunnioituksesta, niin on paljon nimiä, jotka pitäisi mainita. Jonkun pitäisi haukkua Yoshi ! He näkivät hänen tekevän Yoshi-flipin – minä tein sen tempun hänen takiaan, sen A-Teamin one-up-tempun – sen, jossa otat sen jalkojen välistä kiinni.

Sinä teit Yoshi-flipin?
Joo! Se oli A-Teamin mainoksessa, siinä 1000 dollarin mainoksessa. Inhosin sen konseptia.

Se, jossa jos osaat tehdä ammattilaisen tempun mainoksessa, voit voittaa G:n?
Inhosin sitä konseptia, koska se yllytti ylittämiseen. Niinku, jee, tee heidän temppunsa! Minä tein tuon tempun, koska olen oppinut kaikenlaisia temppuja – ja kerroin jopa, mikä sen nimi oli. Mutta he kutsuivat sitä mysteeritempuksi. He eivät halunneet antaa tunnustusta. Ja minä kerroin heille, kuka sen teki!

Sinä olet aina luistellut jonkun söpön räpin tahtiin, mitä mieltä olet siitä rap-musiikista, jonka tahtiin lapset luistelevat nykyään?
Räppärin ja MC:n välillä on ero. Räppäri on radiossa ja heillä on vain neljä aihetta: väkivalta, seksi, huumeet ja nuotit. Rahaa. Muuta he eivät oikeastaan puhu. En edes halua käyttää sanaa rap, koska se on erilaista. MC:t ovat kuin KRS One. He saattavat puhua kaikista muista aiheista, mutta he yhdistävät ne siihen, miten ne vaikuttavat ihmiselämään. Eivätkä naura sille, että ihmiset loukkaantuvat sen takia.

Pidän siitä ”My Philosophy” -kappaleesta KRS Onen ja Boogie Down Productionsin kanssa. En muista onko tuohon biisiin koskaan tehty videota, mutta se biisi on dope.

Olet tehnyt pari omaa videopätkää viime vuosina. Kuinka monta julkaisematonta osaa sinulla on?
En tiedä. Kuvasin ihmisten kanssa satunnaisesti ja ihmiset kokosivat juttuja. Minulla ei ole oikeastaan mitään hajua. Sitten kaikki ne jutut, jotka olen tehnyt itse, en ajattele niitä juttuja. Katson niitä juttuja ja saan niistä inspiraatiota tai jotain, mutta loppujen lopuksi sen takia et näe minua postaamassa vanhoja juttuja. En tykkää postata vanhaa paskaa, kaikki muut tekevät niin! Suurin osa heistä, jos he edes skeittaavat, he eivät skeittaa tarpeeksi, jotta he voisivat julkaista sisältöä joka päivä. Tai edes kerran viikossa.

Vittuilet siis vain uudella materiaalilla vuonna 2018?
Ei vain, vaan yleensä. Suuri osa tuosta vanhemmasta materiaalista on myös VX-materiaalia. En tykkää laittaa VX:ää HD:n rinnalle. Se on eri formaatteja, se on perseestä. Kun yrität venyttää VX:ää tai rajata HD:tä, se sotkee sen. Se ei ole oikein. En siis vastusta sitä, mutta mielestäni sitä ei vain pitäisi aina julkaista. Se vain pitää ihmiset katsomassa menneisyyttä. Ihmiset ovat juuttuneet menneisyyteen, mutta entä nykypäivä? Menneisyys on mennyttä, eikä tulevaisuutta koskaan tule. Tulevaisuus ei koskaan tule, olemme aina nykyhetkessä!