• Riskitekijät
  

• Kaksisuuntaisen mielialahäiriön (maanisen masennuksen)
• Kaksisuuntaisen mielialahäiriön (maanisen masennuksen)
• Kliininen tutkimus kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä (maanisesta masennuksesta)
• Miten kaksisuuntainen mielialahäiriö (maaninen masennus) diagnosoidaan?
• Bipolaarisen affektiohäiriön (maaninen masennus)
• Miten bipolaarista affektiohäiriötä (maanista masennusta) hoidetaan?
• Bipolaarinen affektiohäiriö (maaninen masennus) Viitteet

Mitä on kaksisuuntainen affektiohäiriö (maaninen masennus)

Bipolaarinen affektiohäiriö (BPAD) on psyykkinen sairaus, johon liittyy voimakkaita mielialan vaihteluita. Nämä mielialan vaihtelut ilmenevät masennuksen tai manian muodossa, ja ne voivat kestää useita kuukausia kerrallaan.

Laman aikana potilailla on usein suurta surua, syyllisyyttä, ruokahaluttomuutta, huonoa unta ja he eivät pysty nauttimaan itsestään. Mania on tämän vastakohta, jolloin potilaat käyttäytyvät ailahtelevasti ja kiihtyneesti.

Manian aikana potilailla on usein kohonnut libido, he tarvitsevat vähemmän unta, heillä on liikaa energiaa ja he voivat joskus ryhtyä riskikäyttäytymiseen (esim. pelaamaan liikaa uhkapelejä) tai he voivat jopa muuttua väkivaltaisiksi.

Hypomania on manian vähemmän äärimmäinen ilmenemismuoto, ja vaikka oireet ovatkin samankaltaisia, ne ovat vähemmän voimakkaita. Joillakin potilailla voi olla myös sekamuotoinen jakso, johon liittyy sekä maanisen että masennusjakson oireita lyhyen ajanjakson aikana (alle 1 viikko).

BPAD:n tunnistettuja tyyppejä on kolme:

• Tyyppi I: Potilailla on hyvin voimakkaita maanisia jaksoja ja masennusjaksoja.
• Tyyppi II: Potilailla on voimakkaita masennuksia, mutta vain lieviä maanisia (hypomaanisia) jaksoja.
• Tyyppi III: Kutsutaan syklotymaattiseksi häiriöksi, jolloin potilaalla on vain lievää masennusta ja lievää maniaa.

On myös tyyppi, jota kutsutaan nopeasti kiertäväksi kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi. Rapid Cycling -oireyhtymässä potilas vaihtuu masennuksesta maanisuuteen vähintään neljä kertaa vuodessa, ja masennus- ja maniajaksot ovat lyhyitä.

Tilastoja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä (maanisesta masennuksesta)

Australiassa on 2,5 %:n todennäköisyys sairastua BPAD-tyypin I & II:een elämänsä aikana. Yhdistetyn BPAD:n ja syklotyymisen häiriön mahdollisuudeksi ilmoitetaan 5,2 %. Rodullisia eroja ei ole. Miehillä on suurempi todennäköisyys sairastua BPAD:hen kuin naisilla.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön (maanisen masennuksen)

Bipolaarisen mielialahäiriön (BPAD) riskitekijät

Merkittävin BPAD:n riskitekijä on suvussa esiintynyt joko BPAD:tä tai masennusta, ja kahdella kolmasosalla BPAD:tä sairastavista potilaista on suvussaan esiintynyt jonkinlainen mielenterveysongelma. Geenien uskotaan selittävän 80 prosenttia BPAD-tapauksista, ja parhaillaan tehdään tutkimuksia, joilla pyritään saamaan lisää tietoa siitä, miten sukuhistoria ja genetiikka vaikuttavat BPAD:n riskiin.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön (maanisen masennuksen)

BPAD on elinikäinen sairaus, johon liittyy matalan ja korkean mielialan jaksoja. Sairauden kulku vaihtelee suuresti yksilöiden välillä. BPAD:n oireet (kuten masennus) alkavat yleensä ennen 20 vuoden ikää, ja 15-19-vuotiaiden ikäryhmä on yleisin. Nämä oireet jätetään kuitenkin usein huomiotta tai diagnosoidaan väärin vasta myöhemmällä iällä. Tärkein syy on se, että lähes puolet kaikista BPAD-potilaista saa ensin masennusjakson (vain neljäsosa saa ensin maanisia oireita, kuten kiihtynyttä mielialaa, ylenmääräistä energiaa jne.)

Potilaalla on elämänsä aikana matalan tai korkean mielialan jaksoja. Tyypin I BPAD:tä sairastavilla potilailla on maanisia (korkean mielialan) jaksoja ja masennusta (matalaa mielialaa), kun taas tyypin II potilailla on vain lieviä maanisia jaksoja (joita kutsutaan hypomaanisiksi) ja enemmän masennusjaksoja.

Episodit kestävät, vaikka niitä hoidettaisiinkin, tavallisesti 3-6 kuukautta, mutta ne voivat kestää huomattavasti kauemmin. Masennusoireet (kuten huono mieliala, vähäinen elämänilo ja energian puute) voivat kestää vuosia kerrallaan.

Miten usein jaksoja esiintyy, vaihtelee erittäin paljon potilaiden välillä, mutta tavallisesti ensimmäisen ja toisen jakson välinen aika on kuitenkin noin neljä vuotta, ja sen jälkeen jaksoja esiintyy noin vuoden välein. Jaksot yleistyvät usein ajan myötä (varsinkin jos niitä ei hoideta). Hoitamattomana tyypillinen BPAD-tyypin I potilas kokee elämänsä aikana 10 maniajaksoa, joihin liittyy useita masennusjaksoja.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön (maanisen masennuksen)

Useimmilla potilailla esiintyy ensin masennusjakso. Potilailla on usein myös huomattavaa ahdistuneisuutta ja joskus syömishäiriö (kuten anoreksia).

Depressiivisiä oireita ovat matala mieliala, mielihyvän puute, vähäinen energisyys, syyllisyydentunne, keskittymiskyvyn heikkeneminen, ruokahaluttomuus ja unen väheneminen. Nämä ovat kuitenkin oireita, joita esiintyy myös masennuksessa tai jopa joissakin skitsofrenian muodoissa, mikä tekee kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnosoinnin vaikeaksi.

Noin neljänneksellä potilaista esiintyy maaninen jakso. Näillä potilailla esiintyy kohonnutta mielialaa, liiallista energisyyttä, unen vähenemistä, nopeaa puhetta, sensaatiomaisia ajatuksia ja paisunutta itsetuntoa.

Kliininen tutkimus kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä (maanisesta masennuksesta)

Kliininen anamneesi tulisi ottaa sekä potilaalta itseltään että sukulaiselta tai ystävältä, sillä maanisessa jaksossa oleva potilas ei pysty antamaan objektiivista kuvaa terveydentilastaan ja riskien ottamisesta. Lääkäri etsii anamneesista useita tärkeitä tietoja.

Maniasta kärsivän potilaan osalta lääkäri etsii epätarkoituksenmukaista rahankäyttöä, tavoitteellisen toiminnan lisääntymistä (erityisesti ylimääräisen työn tekemistä, jota ei tarvita), huonoa arvostelukykyä ja vähäisempää unentarvetta. Jos potilaalla on masennus, lääkäri etsii mielihyvän menetystä, alhaista mielialaa, sosiaalista vetäytymistä, heikkoa motivaatiota, alentunutta libidoa, painon laskua tai nousua ja huonoa unta.

Lääkäri ottaa täydellisen yksityiskohtaisen anamneesin kaikista oireista ja siitä, milloin ne ovat alkaneet ja onko niitä esiintynyt aiemmin. Tällainen haastattelu on tärkein väline BPAD-diagnoosin tekemisessä, ja se on yleensä pitkä prosessi (kestää yleensä yli 45 minuuttia).

Miten kaksisuuntainen mielialahäiriö (maaninen masennus) diagnosoidaan?

BPAD-diagnoosi tehdään kliinisen tutkimuksen perusteella (ks. edellä), vaikka joitakin testejä tehdäänkin, jotta voidaan sulkea pois muut manian syyt. Näihin testeihin kuuluvat kilpirauhasen toimintakokeet, kalsiumarvot, testit infektioiden varalta (erityisesti syfiliksen tai HIV:n varalta), elektroenkefalogrammi (epilepsian poissulkemiseksi) ja mahdollisesti tietokonetomografia (mahdollisten aivovammojen poissulkemiseksi). Lääkäri saattaa tehdä myös rutiininomaisen huumeseulan, sillä amfetamiinin tai kokaiinin kaltaisilla huumeilla voi olla samoja oireita kuin BPAD:lla.

Jos potilaalla diagnosoidaan BPAD ja hänelle aloitetaan litium-niminen lääkitys, lääkärin on otettava noin kolmen kuukauden välein verikokeita litiumpitoisuuksien määrittämiseksi ja useita muita verikokeita.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön (maanisen masennuksen) ennuste

Lähes kaikki potilaat toipuvat masennus- tai maanisuusjaksosta aikanaan. BPAD vaikuttaa kuitenkin usein huomattavasti henkilön toimintakykyyn, ja BPAD-potilailla on usein parisuhde- ja ammatillisia vaikeuksia. Maniajakson aikana henkilö osallistuu todennäköisesti riskikäyttäytymiseen (kuten liialliseen uhkapelaamiseen tai riskialttiiseen seksikäyttäytymiseen) ja vaarantaa usein taloutensa ja ihmissuhteensa.

Uudemmissa tutkimuksissa noin 25-35 % BPAD-potilaista palaa samalle toimintakyvyn tasolle (koulutus, työ, sosiaaliset suhteet), joka heillä oli ennen BPAD-diagnoosia. Suurimmalla osalla on kuitenkin jatkuvia ongelmia (erityisesti työympäristössä), vaikka heillä ei ole jatkuvia oireita, mikä tarkoittaa, että potilaan mieliala on normaali, mutta hänen on edelleen vaikea toimia samalla tavalla kuin ennen.

BPAD-potilailla on suuri itsemurhariski. Noin 25-50 % BPAD-potilaista yrittää itsemurhaa ja noin 80 % harkitsee itsemurhaa. Vaikka todella tarkkaa itsemurhalukua ei olekaan, on arvioitu, että 10-15 % BPAD-potilaista kuolee itsemurhan seurauksena. Itsemurhayritykset ovat harvinaisia manian aikana, mutta yleisiä masennusjaksojen aikana.

Miten kaksisuuntaista mielialahäiriötä (maanista masennusta) hoidetaan?

BPAD:n pääasiallinen hoito on pitkäaikainen lääkitys. Hoitomuotoja on useita eri luokkia. Maniajaksoille, masennusjaksoille ja nopeasti syklisille jaksoille on erilaista hoitoa. Näiden masennus- ja maniajaksojen lopettamiseen tarkoitettujen hoitojen lisäksi on myös pitkäaikaista ylläpitohoitoa. Käytettävissä on myös jonkin verran psykoterapiaa.

Maniikkakohtauksen hoito

Leudommissa jaksoissa voidaan käyttää yhtä lääkettä. Tällaisia lääkkeitä ovat:

• litium;
• valproaatti;
• karbamatsepiini.

Vaikeampiin maniatapauksiin paras hoito on kahden lääkkeen yhdistelmä. Vaikeassa maniassa käytettäviä lääkkeitä kutsutaan psykoosilääkkeiksi. Kaksi tällaista lääkettä, joiden on osoitettu olevan tehokkaita manian hoidossa, ovat risperidoni (Risperdal) ja olantsapiini. Yksi näistä lääkkeistä yhdessä litiumin, valproaatin tai karbamatsepiinin kanssa käytettynä on paras vaikean maanisen jakson hoito. Äärimmäisissä tapauksissa voidaan kokeilla myös ECT:tä. Tässä hoidossa potilas nukutetaan, minkä jälkeen potilaan päähän kohdistetaan kontrolloitu annos sähköä.

Matalien jaksojen hoito

BPAD:n masennusjakson hoito eroaa masennuksen hoidosta. Perinteistä masennuslääkitystä ei tulisi käyttää BPAD:ssa, koska tämä lääkitys voi aiheuttaa mania- tai hypomaniajaksoja ja vakavia mielialan vaihteluita. Usein käytetään litiumia. Toinen pääasiallinen lääke, jota voidaan käyttää, on lamotrigiini, joka on osoittautunut erittäin hyväksi BPAD:n masennusjaksojen hoidossa. Masennusjaksojen viimeinen hoitomuoto on ECT. Hoito on osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi lääkehoidolle masennusjaksoja sairastavilla potilailla.

Pikavaihtelu

Pikavaihtelun hoito voi olla vaikeaa, sillä jotkin lääkkeet voivat itse asiassa pahentaa tilaa. Käytettyjä lääkkeitä ovat litium ja lamotrigiini. Lamotrigiinilla on osoitettu olevan erinomaisia tuloksia nopean syklisyyden hoidossa, eikä se aiheuta maniaa tai hypomaniaa. Valproaattia on myös ehdotettu käytettäväksi nopean syklisyyden hoitoon, vaikka sen käytöstä ei ole hyvää näyttöä.

Pitkäkestoinen ylläpitohoito

Tämän hoidon tavoitteena on estää BPAD-potilasta, jolla on tällä hetkellä hyvä vointi, ajautumasta mania- tai masennusjaksoon. Tämä on usein vaikeaa ja näitä jaksoja on usein mahdotonta pysäyttää. Lääkkeet, joiden käyttöä tukee paras tieteellinen näyttö, ovat litium ja lamotrigiini. Myös valproaatin käytöstä pitkäaikaisessa ylläpitohoidossa on jonkin verran näyttöä. Toinen litiumin käyttö pitkäaikaishoidossa on sen kyky vähentää itsemurhariskiä.

Lithium

Lithium on pitkään ollut mielialan vakauttamisen kultainen standardi. Se on tehokas sekä maanisissa että masennusjaksoissa ja pitkäaikaisessa ylläpitohoidossa. Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat lievä käsien vapina, jano, pahoinvointi (menee yleensä ohi jonkin ajan kuluttua), päänsärky, väsymys, epäsäännöllinen pulssi, ruokahaluttomuus, painonnousu, turvotus ja lihasheikkous. Kun potilas asetetaan litiumhoitoon, hänen lääkärinsä tekee rutiininomaisia verikokeita.

Psykoterapia

Psykoterapiaa voidaan käyttää BPAD:ssa. BPAD:n psykoterapian tavoitteena on parantaa lääkkeiden säännöllistä ottamista, vähentää päihteiden (kuten alkoholin) väärinkäyttöä, parantaa elämäntapoja ja auttaa potilasta tunnistamaan masennuksen tai manian oireet aikaisemmin, jotta hän hakeutuisi mahdollisimman pian asianmukaiseen hoitoon.

On olemassa kolme yleistä psykoterapiatyyppiä, joiden on osoitettu olevan hyödyllisiä:

• Psykoedukaatio – Tässä koulutetaan potilasta BPAD:stä, mania- tai masennuskohtauksen varhaisista merkeistä ja pitkäaikaisen lääkityksen merkityksestä. Psykoedukaatiosta on hyvää näyttöä, sillä se parantaa lääkkeiden säännöllistä ottamista ja voi auttaa potilaita tunnistamaan jaksoon johtavat stressitekijät ja yrittämään niiden muuttamista.
• Perhekeskeinen terapia – Tämä sisältää psykoedukaatiota, mutta auttaa myös parantamaan kommunikaatiota ja ongelmanratkaisua perheen sisällä. Terapian on osoitettu olevan tehokas keino vähentää maanisten tai masennusjaksojen määrää ajan myötä.
• Kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) – Tämä toimii monin tavoin. Psykoedukaation tavoin se lisää potilaan tietämystä sairaudesta, mutta se myös auttaa potilasta palaamaan täyteen toimintakykyyn. Monet BPAD-potilaat eivät palaa täyteen työelämään tai sosiaaliseen elämään, vaikka he olisivat oireettomia. Kognitiivinen käyttäytymisterapia auttaa palauttamaan potilaan takaisin täyteen toimintakykyyn (täyteen työelämään, sosiaaliseen elämään, ihmissuhteisiin jne.).

Bipolaarinen affektiohäiriö (maaninen masennus) Viitteet

1. Goldney RD, Fisher LJ, Grande ED, et al. Bipolar I and II disorders in a random and representative Australian population. Aust NZ J Psychiatry. 2005;39(8):726-9. Saatavissa:
2. Farmer A, Elkin A, McGuffin P. The genetics of bipolar affective disorder. Curr Opin Psychiatry. 2007;20(1):8-12. Available from:
3. Hauser M, Pfennig A, Ozgürdal S, et al. Early recognition of bipolar disorder. Eur Psychiatry. 2007;22(2):92-8. Saatavissa:
4. Hirschfeld RM, Bowden CL, Gitlin MJ, et al. Practice guideline for the treatment of patients with bipolar disorder (revision). Am J Psychiatry. 2002;159(4 Suppl):1-50.
5. Huxley N, Baldessarini RJ. Työkyvyttömyys ja sen hoito kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla potilailla. Bipolar Disord. 2007;9(1-2):183-96. Saatavissa:
6. McElroy SL, Kotwal R, Kaneria R, Keck PE Jr. Masennuslääkkeet ja itsetuhoinen käyttäytyminen kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä. Bipolar Disord. 2006;8(5 Pt 2):596-617. Saatavissa:
7. Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (4. painos). Washington, DC: American Psychiatric Association; 2000. Saatavissa:
8. Labbate LA, Rosenbaum JF, Arana GW, et al. Handbook of Psychiatric Drug Therapy. Philadelphia, PA: Lippincott Williams & Wilkins; 2005. Saatavissa:
9. Amann B, Grunze H, Vieta E, Trimble M. Antiepileptic Drugs and Mood Stability. Clin EEG Neurosci. 2007;38(2):116-23. Saatavissa:
10. Deglin JH, Vallerand AH (toim.). Davis’ Drug Guide for Physicians. Medical Wizards Corporation; 2005. Saatavissa:
11. Zaretsky AE, Rizvi S, Parikh SV. Kuinka hyvin psykososiaaliset interventiot toimivat kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä? Can J Psychiatry. 2007;52(1):14-21. Saatavissa osoitteesta:

Tässä taudissa käytetyt hoidot:

• Antidepressantit
• Psychoeducation
• Konventionaaliset antipsykootit

Tässä taudissa käytetyt lääkkeet/valmisteet:

• Epilim (natriumvalproaatti)
• Lamictal (lamotrigiini)
• Lithicarb (litiumkarbonaatti)
• Risperdal suun kautta annosteltava pikatabletti (risperidoni)
• Risperdal Oraaliliuos (Risperidoni)
• Risperdal Oraalitabletit (Risperidoni)
• Serenace (Haloperidoli)
• Tegretol (Karbamatsepiini)
• Zyprexa (Olantsapiini)