Kun kiusaajat joutuvat toisten kiusaamiksi: Understanding bully-victims

© 2008 – 2017 Gwen Dewar, Ph.D., all rights reserved

Bully-victims: Erityinen tyyppi?

Jotkut lapset ovat kiusaamisen ravintoketjun keskellä. Heidät kiusaavat hallitsevat yksilöt, mutta he myös syyllistyvät itse kiusaamiseen. Hylätyillä, uhreiksi joutuneilla ja aggressiivisilla ”kiusaamisen uhreilla” on yleensä enemmän psykologisia ongelmia kuin ”puhtailla kiusaajilla” tai ”puhtailla uhreilla”.

Me emme voi odottaa, että he ”kasvavat ulos” ongelmistaan, emme ainakaan, jos emme puutu asiaan. Voimmeko tehdä jotain auttaaksemme heitä muuttamaan suuntaa? Parempi olisi. Koska meillä ei ole varaa sivuuttaa ongelmaa. Seuraavassa tarkastellaan tarkemmin todistusaineistoa.

Miten kiusaamisen uhrit eroavat ”puhtaista” kiusaajista

Nykyaikaiset tutkimukset tunnistavat kahdenlaisia kiusaajia.

Kumpikin tyyppi voi kärsiä psykiatrisista häiriöistä, ja molemmilla on lisääntynyt riski syyllistyä vakaviin väkivaltarikoksiin iän myötä (Sourander ym. 2007a; Sourander ym. 2007b; Sourander ym. 2011; Luukkonen ym. 2011; Klomek ym. 2015; Sourander ym. 2016).

Kummallakin on korkeampi todennäköisyys työllistymisvaikeuksiin ja suurempi todennäköisyys jättää taloudelliset velvoitteet täyttämättä (Wolke ym. 2013).

Mutta he eroavat toisistaan myös tärkeillä tavoilla.

”Puhtaat” kiusaajat ovat itsevarmoja hyökkääjiä. He jakavat uhkailua ja häirintää. Yleensä he eivät joudu muiden kiusaajien uhreiksi, ja heillä on yleensä korkea arvostus.

”Kiusaamisen uhrit” sen sijaan ovat sekä kiusaajia että kiusaamisen uhreja. He kärsivät erilaisista ongelmista. Puhtaisiin kiusaajiin verrattuna he saattavat esimerkiksi olla

• ahdistuneempia
• masentuneempia
• yksinäisempiä
• korkeajännitteisempiä
• impulsiivisempia

He kärsivät todennäköisemmin vammoista, mukaan lukien itselleen itse aiheutetut vammat (Stein ym. 2007; Ford ym. 2017). He saattavat syyllistyä useammin kiusaamiseen kuin puhtaat kiusaajat (Kochel ym. 2015), ja aikuisina he kokevat huonompia tuloksia.

Kun tutkijat seurasivat lapsia 9-vuotiaista lähtien, he havaitsivat, että kiusaamisen uhrit valmistuivat lukiosta harvemmin kuin puhtaat kiusaajat. Aikuisina heillä oli myös epätodennäköisemmin ystävä tai luottamushenkilö, ja heillä oli todennäköisemmin huono suhde vanhempiinsa (Wolke ym. 2013).

Jos haluamme, että lapset kasvavat siitä ulos, muuttavatko he spontaanisti suuntaa? Se vaikuttaa toiveajattelulta, ja tutkimusten mukaan se on epätodennäköinen lopputulos ainakin lyhyellä aikavälillä. Kun pekingiläiset tutkijat seurasivat lapsia 4.-6. luokkien ajan, he havaitsivat, että kiusaamisen uhrit eivät poikenneet muiden kiusaamisen mallista (Pan ym. 2017).

Uhreiksi joutuneilla kiusaajilla on suurempi riski emotionaalisiin ongelmiin

11-15-vuotiaiden lasten kansainvälisessä tutkimuksessa havaittiin, että kiusaamisen uhrit kokivat huonompaa emotionaalista sopeutumista kaikissa 25 tutkitussa maassa (Nansel ym. 2004).

Muut tutkimukset vahvistavat tämän suuntauksen.

• Yhdysvaltojen ja Macaon nuorille tehdyissä tutkimuksissa kiusaamisen uhrit raportoivat voimakkaampia ahdistuksen ja masennuksen tunteita kuin muut oppilaat (Juvoven ym. 2003; Stein ym. 2007; Kowalski ja Limber 2013; Weng ym. 2017).
• Pitkittäistutkimuksessa, jossa seurattiin suomalaisia poikia 8-vuotiaasta varhaisaikuisuuteen, havaittiin, että kiusaamisen uhreilla oli erityisen kohonnut riski sairastua tunne-elämän häiriöihin, kuten ahdistuneisuuteen, masennukseen, psykoosiin, päihteiden väärinkäyttöön ja epäsosiaaliseen persoonallisuushäiriöön (Sourander ym. 2007b).
• Australialaisia nuoria koskevassa tutkimuksessa raportoidaan, että kiusaamisen uhreilla oli eniten itsensä vahingoittamista, itsemurhasuunnitelmia ja itsemurhayrityksiä (Ford ym. 2017).

Hyökkäyksen kohteeksi joutuneilla kiusaajilla voi olla enemmän vaikeuksia sopeutua

Puhtailla kiusaajilla on usein korkea sosiaalinen asema (Andrews ym. 2017). Sen sijaan kiusaamisen uhriksi joutuneet joutuvat useammin ikätovereiden hylkäämiksi.

Tutkimukset osoittavat esimerkiksi, että lapset liittävät kiusaamisen uhreihin enemmän epäsosiaalisia piirteitä ja vähemmän ystävällisiä, prososiaalisia piirteitä (van Noorden ym. 2017). Ja tämä malli syntyy varhain. Eräässä sveitsiläisessä tutkimuksessa on raportoitu, että ikätovereidensa kiusaamisen uhreiksi määrittelemät päiväkotilapset olivat vähemmän yhteistyöhaluisia ja vähemmän sosiaalisia (Perren ja Alsaker 2006).

Muut tutkimukset viittaavat siihen, että ikätoverit välttelevät kiusaamisen uhreja todennäköisemmin (Nansel ym. 2004; Juvoven ym. 2003). He tuntevat itsensä myös todennäköisemmin yksinäisiksi ja heillä on vaikeuksia saada ystäviä (Nansel ym. 2001; Juvoven ym. 2003). Eräässä tutkimuksessa noin 45 %:lla kiusaamisen uhreista ei ollut yhtään ystävää al (Kochel ym. 2015).

Hyökkäyksen uhriksi joutuneilla kiusaajilla voi olla suurempi todennäköisyys kärsiä ylivilkkaudesta ja impulssikontrollista

Vilkkaudella tarkoitetaan sitä, missä määrin olemme sitoutuneita tai reagoivia ympäristöön. Se kuvaa kiihtymystilaamme siitä, mitä tapahtuu.

Kun ihmiset ovat matalassa kiihtymystilassa, heidän voi olla helppo hallita tunteitaan.

Kun he ovat hyvin korkeassa kiihtymystilassa, he voivat olla jännittyneitä ja ylireagoida mahdollisesti stressaaviin tilanteisiin. Korkea kiihtymystila korreloi myös kohonneeseen herkkyyteen tulla ohitetuksi tai jäädä palkitsematta.

Britannialaisessa tutkimuksessa mitattiin 13- ja 14-vuotiaiden oppilaiden kiihtymystasoja (Woods ja White 2005). Lapsilla, jotka olivat puhtaasti kiusaajia, oli melko alhainen kiihtymystaso.

Kiusaajien uhreilla sen sijaan oli korkeampi kiihtymystaso kuin kaikilla muilla ryhmillä, mukaan lukien passiiviset uhrit.

Arkikielellä sanottuna nämä lapset olivat ”korkealentoisia”. Itse asiassa yli 23 prosentilla kiusaamisen uhreista kiihtymystaso oli kliinisesti korkealla tasolla (Woods ja White 2005).

Toisessa tutkimuksessa – tässä 1400 kreikkalaisen nuoren otoksessa – havaittiin, että impulsiivisuus ennusti kiusaamisen uhriksi joutumista. Sama ei pitänyt paikkaansa pelkkien kiusaajien kohdalla (Fanti ja Kimonis 2013).

Uhreiksi joutuneilla kiusaajilla on enemmän vaikeuksia koulunkäynnissä.

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa, johon osallistui nuoria koululaisia (8-13-vuotiaita), on raportoitu, että kiusaajat, jotka olivat myös uhreja, tunsivat itsensä todennäköisemmin turvattomiksi ja tunsivat, etteivät kuuluneetkaan kouluun (Glew ym. 2005).

Nämä havainnot saavat vahvistusta opettajien käsityksistä. Nuoria nuoria koskevassa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa opettajat raportoivat, että kiusaamisen uhreilla oli enemmän käytösongelmia ja he olivat vähemmän sitoutuneita koulunkäyntiin kuin mikään muu ryhmä – mukaan lukien sekä puhtaat kiusaajat että passiiviset uhrit (Juvoven ym. 2003).

On myös näyttöä siitä, että kiusaamisen uhrit menestyvät akateemisesti huonommin. Gwen Glewin ja kollegoiden tekemässä tutkimuksessa kiusaamisen uhriksi joutuneet olivat todennäköisemmin heikosti menestyviä (Glew ym. 2005). Samankaltaisia havaintoja ovat raportoineet muut tutkijat (Schwartz 2000; Wolke ym. 2013).

Uhriksi joutuneet kiusaajat ilmaisevat todennäköisemmin machiavellilaisia asenteita.

Monet todisteet viittaavat siihen, että kiusaamisen uhriksi joutuneet kiusaajat ilmaisevat puhtaita kiusaajia todennäköisemmin kyynisiä asenteita.
Esimerkiksi Glew’n tutkimuksessa havaittiin, että kiusaamisen uhrit hyväksyivät huijaamista paljon todennäköisemmin kuin muut lapset (Glew ym. 2005).

Ja kreikkalaisilla alakoululaisilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että verrattuna puhtaisiin kiusaajiin ja passiivisiin uhreihin kiusaamisen uhrit kannattivat todennäköisemmin machavellilaisia uskomuksia ja osoittivat epäluottamusta ihmisluontoon (Andreou 2004).

Ehkä nämä tutkimukset heijastavat todellisia asenne-eroja uhriksi joutuneiden kiusaajien ja puhtaiden kiusaajien välillä. Meidän on kuitenkin muistettava, että nämä erot perustuvat siihen, mitä lapset vapaaehtoisesti raportoivat tutkijoille. On siis mahdollista, että kiusaamisen uhriksi joutuneet ovat yksinkertaisesti rehellisempiä (tai vähemmän ovelia) puhuessaan itsestään. Tutkimukset osoittavat, että puhtaat kiusaajat ovat varovaisempia ja riskejä välttelevämpiä (Poon 2016) ja pystyvät paremmin salaamaan aggressiiviset taipumuksensa opettajilta (Dawes ym. 2017).

Ovatko kiusaamisen uhrit vaarallisempia?

Mahdollisesti.

Kuten johdannossa todettiin, on näyttöä siitä, että kiusaamisen uhriksi joutuneet kiusaajat syyllistyvät yleisemmin aggressiivisiin tekoihin tai väkivaltaan (Kochel ym. 2015).

Puhtaisiin kiusaajiin verrattuna he saattavat lisäksi harvemmin korjata tekojaan. Kiinassa tehdyssä pitkittäistutkimuksessa havaittiin, että siinä missä monet puhtaat kiusaajat lopettivat lopulta kiusaamisen, kiusaamisen uhriksi joutuneilla oli taipumus jatkaa kiusaamista (Pan ym. 2017).

Kun tutkijat analysoivat Yhdysvalloissa julkaistuja tutkimuksia, he havaitsivat, että uhriksi joutuneet kiusaajat kantavat puhtaita kiusaajia todennäköisemmin aseita mukanaan kuin puhtaat kiusaajat (van Geel ym. 2014; Stein ym. 2007).

Koulukiusaamisen uhriksi joutuneet saattavat myös todennäköisemmin uskoa, että on hyväksyttävää tuoda ase kouluun (Glew ym. 2008). Ja erään Yhdysvalloissa yläkoululaisia koskevan tutkimuksen mukaan nämä lapset syyllistyivät todennäköisemmin suuriin väkivallantekoihin muita lapsia vastaan (Unnever 2005).

Mutta muut tutkimukset viittaavat toisenlaiseen kuvioon. Suomalaisessa tutkimuksessa, jossa seurattiin poikia 8-vuotiaasta varhaisaikuisuuteen, havaittiin, että puhtaat kiusaajat – ei uhriksi joutuneet kiusaajat – tulivat todennäköisimmin tuomituiksi väkivaltarikoksista (Sourander ym. 2007a).

Ja tietysti riippuu siitä, miten mittaamme ”vaarallisuuden”. Vaikuttaa todennäköiseltä, että suurin osa maailman diktaattoreista luokiteltaisiin puhtaasti kiusaajiksi. Sikäli kuin puhtaat kiusaajat nousevat todennäköisemmin suureen poliittiseen valtaan, heillä on potentiaalia vahingoittaa suurempaa määrää yksilöitä.

Mitä voimme tehdä

Joissakin kiusaamista koskevissa tutkimuksissa kuulostaa pahaenteiseltä – kuten havainnoissa, joiden mukaan

• Lapsilla, jotka kiusaavat päivittäin, on suurempi riski sairastua psykiatrisiin häiriöihin, ja
• Kiusaajat ovat todennäköisemmin samaa mieltä moraalista irrottautumista osoittavista väittämistä, kuten ”jotkut ihmiset ansaitsevat tulla kohdelluiksi kuin eläimet”

Mutta tutkimukset antavat myös viitteitä siitä, miten voimme pysäyttää kiusaamisen ja miten kiusaajat voivat muuttaa tapojaan. Katso lisätietoja tästä artikkelista, jossa kerrotaan, miten kiusaamista voidaan ehkäistä.

Viitteet: Bully-victims

Andreou E. 2004. Kiusaamis-/hyökkäysongelmat ja niiden yhteys machiavellistisuuteen ja itsetehokkuuteen kreikkalaisilla alakoululaisilla. Br JEduc Psychol. 74(Pt 2):297-309.

Dawes M, Chen CC, Zumbrunn SK, Mehtaji M, Farmer TW, Hamm JV. 2017. Opettajan suhtautuminen vertaisryhmän nimeämiin aggressiivisiin tekijöihin. Aggress Behav. 43(3):263-272.

Fanti KA ja Kimonis ER. 2013. Dimensions of juvenilepsychopathy distinguise ”bullies,” ”bully-victims,” and ”victims.” Psychology ofViolence, Vol 3(4): 396-409

Ford R, King T, Priest N, Kavanagh A. 2017. Kiusaaminen ja mielenterveys- ja itsemurhakäyttäytyminen 14-15-vuotiaiden keskuudessa australialaislasten edustavassa otoksessa. Aust N Z J Psychiatry.51(9):897-908.

Glew GM, Fan MY, Katon W, Rivara FP ja Kernic MA. 2005. Kiusaaminen,psykososiaalinen sopeutuminen ja akateeminen suoriutuminen peruskoulussa. ArchPediatr Adolesc Med. 159(11):1026-31.

Glew GM, Fan MY, Katon W ja Rivara FP. 2008. Kiusaaminen ja koulun turvallisuus. JPediatr. 152(1):123-8.

Juvonen J, Graham S, Schuster MA. 2003. Nuorten nuorten kiusaaminen: vahvat, heikot ja vaikeuksissa olevat. Pediatrics. 112(6 Pt 1):1231-7.

Klomek AB, Sourander A, Elonheimo H. 2015. Vertaisten harjoittama kiusaaminen lapsuudessa ja vaikutukset psykopatologiaan, itsetuhoisuuteen ja rikollisuuteen aikuisuudessa. Lancet Psychiatry. 2(10):930-41

Kochel KP, Ladd GW, Bagwell CL, Yabko BA. 2015. Bully / VictimProfilesin erilainen riski huononevaan vertaisryhmän hyväksyntään: The Role ofFriendship. J Appl Dev Psychol. 41:38-45.

Kowalski RM1, Limber SP. 2013. Psykologiset, fyysiset ja akateemiset korrelaatiot verkkokiusaamisesta ja perinteisestä kiusaamisesta. J AdolescHealth. 53(1 Suppl):S13-20.

O’Connell, P., Pepler, D., and Craig, W. (1999) Peer involvement inbullying: insights and challenges for intervention. Journal of Adolescence, 22,437-452.

Luukkonen AH, Riala K, Hakko H, Räsänen P. 2011. Kiusaamiskäyttäytyminen ja rikollisuus: väestöpohjainen seurantatutkimus Pohjois-Suomen nuorisopsykiatrisista laitospotilaista. Forensic Sci Int. 207(1-3):106-10.

Nansel TR, Craig W, Overpeck MD, Saluja G, Ruan WJ ja Health Behaviour inSchool-aged Children Bullying Analyses Working Group. 2004. Cross-nationalconsistency in the relationship between bullying behavior and psychosocialadjustment. Arch Pediatr Adolesc Med 158: 730-736.

Pan Y, Liu H, Lau P, Luo F. 2017. Latentti siirtymäanalyysi kiusaamisesta ja uhriksi joutumisesta kiinalaisissa peruskoululaisissa. PLoSOne. 12(8):e0182802.

Perren S, Alsaker FD. 2006. Sosiaalinen käyttäytyminen ja vertaissuhteet uhrit, kiusaaja/uhrit ja kiusaajat päiväkodissa. J Child PsycholPsychiatry. 47(1):45-57.

Schwartz D. 2000 Uhrien ja hyökkääjien alatyypit lasten vertaisryhmissä. Journal of Abnormal Child Psychology 28:181-192.

Sigurdson JF, Undheim AM, Wallander JL, Lydersen S, Sund AM.2015. The long-term effects of being bullied or a bully in adolescence onexternalizing and internalizing mental health problems in adulthood. ChildAdolesc Psychiatry Ment Health. 9:42.

Sourander A, Jensen P, Rönning JA, Elonheimo H, Niemelä S, Helenius H,Kumpulainen K, Piha J, Tamminen T, Moilanen I ja Almqvist F. 2007a. Childhoodbullies and victims and their risk of criminality in late adolescence: theFinnish From a Boy to a Man study. Arch Pediatr Adolesc Med. 161(6):546-52.

Sourander A, Jensen P, Rönning JA, Niemelä S, Helenius H, Sillanmäki L,Kumpulainen K, Piha J, Tamminen T, Moilanen I, ja Almqvist F. 2007b. What ishe early adulthood outcome of boys who bully or were bullied in childhood? Suomalainen ”pojasta mieheksi” -tutkimus. Pediatrics. 120(2):397-404.

Sourander A, Brunstein Klomek A, Kumpulainen K, PuustjärviA, Elonheimo H, Ristkari T, Tamminen T, Moilanen I, Piha J, Ronning JA. 2011. Bullyingat age eight and criminality in adulthood: findings from the Finnish Nationwide1981 Birth Cohort Study. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol. 46(12):1211-9.

Sourander A, Gyllenberg D, Brunstein Klomek A, Sillanmäki L,Ilola AM, Kumpulainen K. 2016. Association of Bullying Behavior at 8 Years ofAge and Use of Specialized Services for Psychiatric Disorders by 29 Years ofAge. JAMA Psychiatry. 73(2):159-65.

Stein JA, Dukes RL, Warren JI. 2007. Murrosikäiset miespuoliset kiusaajat, uhrit ja kiusaajat / uhrit: psykososiaalisten ja käyttäytymisominaisuuksien vertailu. JPediatr Psychol. 32(3):273-82.

Unnever, James D. 2005. Kiusaajat, aggressiiviset uhrit ja uhrit: Ovatko ne erillisiä ryhmiä? Aggressive Behavior 31(2): 153-171.

van Geel M, Vedder P, Tanilon J. 2014. Kiusaaminen ja aseen kantaminen: meta-analyysi. JAMA Pediatr. 168(8):714-20.

Weng X, Chui WH, Liu L. 2017. Kiusaamiskäyttäytyminen keskuudessaMacanese Adolescents-Association with Psychosocial Variables. Int J Environ ResPublic Health 14(8).

Wolke D, Copeland WE, Angold A, Costello EJ. 2013. Lapsuudessa tapahtuneen kiusaamisen vaikutus aikuisten terveyteen, varallisuuteen, rikollisuuteen ja sosiaalisiin tuloksiin. Psychol Sci. 24(10):1958-70.

Woods S ja White E. 2005. Kiusaamiskäyttäytymisen,kiusaamistason ja käyttäytymisongelmien välinen yhteys. J Adolesc. 28(3):381-95

Sisältöä muokattu viimeksi 11/2017

kuva tappelevista pojista: Aislinn Ritchie / flicker

kuva yksinäisestä pojasta / istock

.