Prehistoric Ocean Predator Resembles Resembles a Large and Vicious Horseshoe Crab

Millä oli pää, joka näytti avaruusalukselta, suu, joka oli muotoiltu kuin kameran suljin, ja kynnet, jotka muistuttivat teräviä haarukkavaivoja? Vastaus ei ole Guillermo del Toron uusin olentoluomus. Se on Cambroraster falcatus, 506 miljoonaa vuotta vanha selkärangaton, joka oli yksi muinaisten merien huippupetoja.

Kuninkaallisen Ontarion museon paleontologit Joe Moysiuk ja Jean-Bernard Caron kuvaavat varhaisen niveljalkaisen tänään julkaisussa Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences. Kambrialainen eläin, jonka nimi viittaa sekä sen haravamaisiin lisäkkeisiin että kehon muotoon, joka tuo mieleen Tähtien sodan Millennium Falconin, ei ole aivan samanlainen kuin mikään nykyään elävä. Teknisesti Cambroraster on hurdiidinen radiodontti eli varhainen niveljalkainen, joka kuuluu ryhmään, jossa on ananaksenmuotoinen suu ja tarttuvat lisäkkeet ja johon kuuluivat ensimmäiset tunnetut suuret petoeläimet. Samasta lähiympäristöstä peräisin oleva ikoninen Anomalocaris on sen sukulainen.

Cambrorasterin hätkähdyttävä luonne kesti muutaman vuoden. ”Ensimmäiset yksilöt löydettiin vuonna 2014”, Moysiuk kertoo, kun paleontologit tutkivat Kanadan Kootenayn kansallispuiston kambrikalliota. Oli heti selvää, että nykyaikaista hevosenkenkärapua suunnilleen muistuttava eläin oli paleontologialle uusi. ”Cambrorasterin päätä peittävä panssarilautanen ei muistuttanut mitään sellaista, mitä olimme nähneet aiemmin.”

Mutta kyseessä ei ollut vain yksi fossiili. Vuosien kenttätyön aikana tutkijat löysivät satoja yksilöitä, ja paleoetsinnän ansiosta Moysiuk ja Caron pystyivät Royal Ontario Museumissa luomaan yksityiskohtaisen kuvan koko eläimestä. Koska useimmat Cambrorasterin sukulaiset tunnetaan palasista ja palasista, mahdollisuus havaita ja tutkia kokonainen yksilö tarjosi harvinaisen katsauksen arvoitukselliseen eläinryhmään. ”Cambrorasterin kohdalla meillä on kaikki säilynyt, ja meillä on näytteitä, jotka osoittavat, miten eri ruumiinosat niveltyivät toisiinsa”, Moysiuk sanoo.

Cambroraster muistuttaa sekoitusta samankaltaisista eläimistä, joita on hiljattain löydetty. Muiden radiodonttien joukossa Cambrorasterin pääkilpi peittää paljon enemmän kehoa kuin muiden lajien, Lausannen yliopiston paleontologi Allison Daley sanoo. Hän huomauttaa, että Cambrorasterin suulakit muistuttavat myös Hurdia-nimisen sukulaiseläimen suulakkeja, mutta ne ovat selkärangattomammat, ja tämä ominaisuuksien yhdistelmä saa Cambrorasterin erottumaan muista.

Elämässään aikuinen Cambroraster olisi ollut noin metrin pituinen, mikä voi tuntua nykypäivän mittapuulla suhteellisen pieneltä, mutta aikanaan Cambroraster oli yksi suurimmista eläimistä – ja sen anatomia viittaa varsin ahneeseen elämäntapaan.

”Cambrorasterilla on merkittävä ruokailulaite, joka koostuu parista etukynsistä ja hammaslevyjen reunustamasta suusta”, Moysiuk sanoo. Ja noissa kynsissä on piikkejä, jotka muodostavat kampamaisen asetelman. Cambroraster käytti todennäköisesti näitä ulokkeita merenpohjan sedimentin seulomiseen ja söi kaikkea matoista varhaisiin kalasukulaisiin. Selkärangattoman suu on kuitenkin varmasti sen pelottavin piirre. Moysiuk sanoo, että kynsiin tarttumisen jälkeen ”saalis olisi imetty pyöreään suuhun ja murskattu useiden suurten hammasrivien avulla.”

Cambrorasteria on löydetty satoja yksilöitä, joskus kymmeniä samasta paikasta säilyneitä. Se, että tästä eläimestä on löydetty niin paljon fossiileja, ei ole yllättävää, Daley sanoo. Kootenayn fossiilikerrostumat, kuten läheisen Burgess Shalen fossiilikerrostumat, ovat maailmankuuluja poikkeuksellisesta säilyneisyydestään.

”Monia taksoneita, ei vain Cambrorasteria, löytyy näiltä löytöpaikoilta hyvin runsaasti, mikä on osa sitä, mikä tekee Burgess Shalesta niin erikoisen”, Daley sanoo. Lisäksi monet Cambroraster-fossiileista ovat yksittäisiä ruumiinosia, jotka olivat suhteellisen tukevia – kuten kynnet, pään kilpi tai suun osat, joista osa on saattanut irrota sulina. Tämä irtoaminen voi selittää useiden Cambrorasterien kokoontumiset yhteen paikkaan, Moysiuk toteaa, sillä nykyaikaiset niveljalkaiset kokoontuvat usein yhteen poistamaan vanhoja ulkoluurankojaan. Siitä huolimatta näin monen Cambrorasterin löytyminen suhteellisen pieneltä alueelta viittaa siihen, että alueella oli kukoistava paikallinen ekosysteemi, jossa oli runsaasti ravintoa tälle saalistavalle sedimentinsiirtäjälle.

Paleontologit kokoavat edelleen yhteen yksityiskohtia tästä kadonneesta kambrikauden maailmasta. Cambrorasterin löytöpaikka on vain noin 24 kilometrin päässä kuuluisasta Burgess Shale -liuskeesta, mutta Moysiuk huomauttaa, että Kootenaysta löydetyt eläimet ovat läheisempää sukua Kiinasta löydetyille lajeille kuin kanadalaisille naapureilleen. Se, miksi näin on, on Moysiukin mukaan jatkuvan tutkimuksen kohteena, ja asiantuntijat käyvät edelleen läpi listaa Kootenaysta löydetyistä epätavallisista uusista otuksista.

”Sen jälkeen, kun Marble Canyon vuonna 2012 löydettiin, on kuvattu useita uusia lajeja, ja monia uusia on vielä tulossa”, Moysiuk sanoo. Ja tämä on vain niistä fossiilipitoisista kivistä, joita on tähän mennessä tutkittu. Kootenayssa on monia paikkoja, joita ei ole vielä seulottu ja joissa on todennäköisesti ennennäkemättömiä lajeja.

”Endemismi, eli se, että laji rajoittuu tiettyyn ja tiettyyn geologiseen paikkaan, oli suurta kambrikaudella”, Daley sanoo. ”Niinpä jokaisesta hiljattain löydetystä uudesta paikasta on löydetty monia uusia lajeja, jotka ovat ainutlaatuisia maailmassa.” Mitä enemmän asiantuntijat tutkivat, sitä tutummaksi meille tulee kambrikauden elämän outo luonne.