Ranibitsumabi vs. verteporfiinin fotodynaaminen hoito neovaskulaarisessa ikään liittyvässä makuladegeneraatiossa: ANCHOR-tutkimuksen kahden vuoden tulokset

Tavoite: Kaksivuotisessa, vaiheen III tutkimuksessa nimeltä Anti-vascular endothelial growth factor (VEGF) Antibody for the Treatment of Predominantly Classic Choroidal Neovascularization (CNV) in Age-related Macular Degeneration (ANCHOR) verrattiin ranibitsumabia verteporfiinin fotodynaamiseen terapiaan (PDT) vallitsevan klassisen CNV:n hoidossa.

Suunnittelu: Monikeskuksinen, kansainvälinen, satunnaistettu, kaksoispeitteinen, aktiivista hoitoa kontrolloiva kliininen tutkimus.

Osallistujat: Potilaat, joilla oli pääasiassa klassinen, subfoveaalinen CNV, jota ei ollut aiemmin hoidettu PDT:llä tai antiangiogeenisillä lääkkeillä.

Interventio: Potilaat satunnaistettiin 1:1:1 verteporfiini-PDT:hen ja kuukausittaiseen näennäiseen silmänsisäiseen injektioon tai näennäiseen verteporfiini-PDT:hen ja kuukausittaiseen intravitreaaliseen ranibitsumabi-injektioon (0,3 mg tai 0,5 mg). PDT:n (aktiivisen tai näennäisen) uusintakäsittelyn tarve arvioitiin 3 kuukauden välein fluoreskeiiniangiografialla (FA).

Tärkeimmät tulosmittarit: Ensisijainen, hoitotarkoituksen mukainen tehoanalyysi tehtiin 12 kuukauden kohdalla, ja mittauksia jatkettiin kuukauteen 24 asti. Keskeisiin mittareihin kuuluivat prosentuaalinen osuus, joka menetti <15 kirjainta lähtötilanteen näöntarkkuuspistemäärästä (VA-pistemäärä) (kuukauden 12 ensisijainen tehokkuustulosmittari), prosentuaalinen osuus, joka sai >tai=15 kirjainta lähtötilanteesta, sekä VA-pistemäärän ja FA:lla arvioitujen leesioiden ominaisuuksien keskimääräinen muutos ajan kuluessa. Haittavaikutuksia seurattiin.

Päätelmät: Tässä 2-vuotisessa tutkimuksessa ranibitsumabista saatiin suurempi kliininen hyöty kuin verteporfiinin PDT:stä potilailla, joilla oli ikään liittyvä makuladegeneraatio, jossa oli uusi, pääasiassa klassinen CNV. Vakavien haittatapahtumien määrä oli vähäinen.