ReviewReconsidering anhedonia in depression: Lessons from translational neuroscience

Anhedonia on suuren masennushäiriön (MDD) keskeinen oire, jonka neurobiologiset mekanismit tunnetaan edelleen huonosti. Huolimatta vuosikymmeniä kestäneistä spekulaatioista, jotka koskevat dopamiinin (DA) roolia anhedonisissa oireissa, empiiriset todisteet ovat pysyneet vaikeasti saavutettavina, ja usein raportoidaan ristiriitaisia havaintoja. Tässä katsauksessa väitämme, että tämä on johtunut anhedonian puutteellisesta määritelmästä, jossa ei ole onnistuttu erottamaan palkitsemiskäyttäytymisen kulutuksellisia ja motivoivia näkökohtia toisistaan. Kun otetaan huomioon huomattavat prekliiniset todisteet siitä, että DA osallistuu ensisijaisesti palkitsemisen motivoiviin näkökohtiin, ehdotamme, että anhedonian tarkennettu määritelmä, jossa erotetaan toisistaan mielihyvän ja motivaation puutteet, on olennaisen tärkeä sen neurobiologisten substraattien tunnistamiseksi. Lisäksi anhedonian prekliinisten ja kliinisten mallien välisen kuilun kurominen umpeen saattaa vaatia siirtymistä pois anhedonian käsitteellistämisestä vakaan tilan, mielialan kaltaisena ilmiönä. Näin ollen otamme käyttöön termin ”päätöksentekoon liittyvä anhedonia” käsittelemään anhedonian vaikutusta palkitsemispäätöksentekoon. Näillä ehdotetuilla muutoksilla anhedonian teoreettiseen määritelmään on vaikutuksia MDD:n tutkimukseen, arviointiin ja hoitoon.