Syöpä:

Facciabene ja kollegat valitsivat vankomysiinin antibiootiksi, joka häiritsee hiirten suolistobakteereja, koska se laukaisee grampositiivisia bakteereja ja koska sen vaikutus rajoittuu suolistoon. Tämä tarkoittaa, että se ei vaikuta muuhun elimistön mikrobiomiin.

Tutkijat antoivat antibioottia suun kautta hiirille, jotka oli geneettisesti muunnettu sairastamaan keuhkosyöpää, melanoomaa tai kohdunkaulan syöpää. Antibiootin antamisen jälkeen ryhmä antoi hiirille hypofraktiohoitoa.

Kokeet osoittivat, että vankomysiini tehosti sädehoidon kasvainvastaista vaikutusta. Se auttoi hoitoa tappamaan paitsi ne syöpäsolut, joihin se kohdistui suoraan, myös kauempana kehossa olevat syöpäsolut.

Tämä tapahtui parantamalla dendriittisten solujen toimintaa. Nämä solut toimivat immuunijärjestelmän ”vartijoina”, jotka kertovat T-soluille, että antigeeni on läsnä, ja pyytävät niitä hyökkäämään sen kimppuun.

”Tutkimuksemme osoittaa, että vankomysiini näyttää tehostavan itse hypofraktiosäteilyn vaikutusta kohdistettuun kasvainkohtaan ja samalla auttavan abskooppivaikutusta, joka auttaa immuunijärjestelmää torjumaan kasvaimia, jotka ovat kaukana hoitokohdasta”, Facciabene kertoo.

”Koska vankomysiini on laajalti käytetty kliininen aine, jolla on suhteellisen turvallinen profiili, nämä havainnot nostavat esiin mahdollisuudet hyödyntää tätä antibioottia tehostamaan vaikutuksia syöpää sairastavilla.”

Andrea Facciabene ym.

On ”selvää, että antibiootit ovat tärkeässä roolissa ja että ne voivat potentiaalisesti vaikuttaa syöpäpotilaiden hoitomuotoihin ja hoidon lopputuloksiin”, Facciabene lisää. Tutkijat työskentelevät nyt siirtääkseen havaintonsa vaiheen I kliiniseen tutkimukseen ihmisillä.

”Löydöksiemme perusteella”, tutkimuksen kirjoittajat päättelevät, ”ehdotamme suoliston modulaation käyttöä potilaskohtaisesti, jotta paikalliset kasvainvastaiset vaikutukset voidaan muuntaa systeemiseksi vasteeksi, joka voi kohdistua metastaattiseen tautiin.”

Tutkijat toteavat myös, että lisätutkimuksia on tehtävä, jotta voidaan täydellisesti ymmärtää spesifisten bakteerikantojen roolia elimistön immuunivasteiden modulaatiossa.