Taidetta myytävänä: Vertu Fine Art

Kohtaus on kiehtova: Pop-taiteilija Andy Warhol istuu pöydän ääressä. Hänen edessään on paperipussi, jossa on Burger Kingin tavallinen ateria. Warhol ottaa hampurilaisen pakkauksestaan ja alkaa syödä sitä. Neljän minuutin ajan seuraamme, kuinka hän syö hampurilaista, kuten kuka tahansa tavallinen ihminen. Kun Warhol on syönyt hampurilaisen loppuun, hän istuu hetken hiljaa, aivan kuin hän muistelisi syvästi juuri tapahtunutta, ja sitten hän päättää kohtauksen sanomalla nämä sanat: ”Nimeni on Andy Warhol ja olen juuri syönyt hampurilaisen.”

66 kohtausta Amerikasta

Moderniin taiteeseen perehtyneemmät tunnistavat tämän surullisenkuuluisaksi jääneen kohtauksen Andy Warhol syö hampurilaisaterian ohjaaja Jörgen Lethin vuonna 1981 valmistuneesta ohjaajakuvauksesta, joka käsitteli elokuvassaan ”66 kohtausta Amerikasta”. Elokuva luotiin esittelemään amerikkalaisten elämäntyyliä ja tutkimaan, mitä tarkoitti elää tavallisena amerikkalaisena 1900-luvulla. Kohtausten sisältö vaihteli otoksista, joissa kuvattiin ruokaa jääkaapissa, matkakuvauksiin, jotka oli otettu auton sisältä tuulilasin läpi, ja elokuvan tavoitteena oli edustaa Amerikkaa ja kertoa, mitä merkitsi olla amerikkalainen.

Mutta on mielenkiintoista huomata, että Warholin esiintyminen herätti enemmän kiinnostusta kuin mikään muu kohtaus Lethin elokuvassa. Yksinkertainen kohtaus, jossa 1900-luvun tunnetuin taideikoni yksinkertaisesti istuu alas syömään hampurilaista, aiheutti enemmän kohua kuin jopa monet kohtaukset muista elokuvista, joiden juonet olivat mielikuvituksellisempia. Miksi? Mitä kohtaus yritti viestiä amerikkalaisesta elämäntyylistä? Miten katsojien oli tarkoitus tulkita yksinkertaista kohtausta, jossa joku syö hampurilaista?

Warholin popkulttuuri ja kaupallinen taide

Andy Warhol oli tunnettu siitä, että hän loi teoksia, jotka olivat tuohon aikaan äärimmäisen eksentrisiä. Eräässä mielessä hänen teoksensa esittivät rohkeita kannanottoja kulutuskeskeisyydestä ja yhteiskunnasta, jossa samoja tuotemerkkejä käyttivät sekä Amerikan köyhimmät että rikkaimmat ihmiset. Puolalaisten siirtolaisten lapsena tämä Amerikan puoli kiehtoi Warholia, mikä mahdollisesti johti jopa hänen lausumaansa 15 minuutin kuuluisuudesta. Taustalla saattoi olla ajatus siitä, että Warhol näki Amerikan yhteiskuntana, jossa kaikilla yksilöillä oli yhtä suuri mahdollisuus saada mainetta, mutta että tämä maine olisi lyhytaikaista, jotta kaikki saisivat saman etuoikeuden.

Miksi Warhol söi hampurilaisen?

Kun Warhol päätti osallistua Lethin 66 Scenes from America -teokseen, hän halusi kenties ottaa kantaa amerikkalaisten nauttimaan kulutuskulttuuriin jo kauan ennen kuin moni muualla maailmassa pystyi. Se oli kulttuuri, jossa sekä kuuluisimmat julkkikset että tavalliset kadunmiehet pystyivät ostamaan samoja tavaroita.

Mutta tämän kohtauksen varsinainen ydin ei ole vain Amerikan esitteleminen maana, jossa kaikki yksilöt ovat tasa-arvoisia. Päinvastoin, sen sijaan, että kuilu rikkaiden ja kuuluisien ja tavallisten kansalaisten välillä olisi näyttänyt pienemmältä, katsojille annettiin ymmärtää, että näiden kahden välillä oli edelleen hyvin todellinen ero. Katsojat seurasivat kohtausta, jossa Warhol söi hampurilaista, ja odottivat innokkaasti mielenkiintoista käännekohtaa. Neljän kokonaisen minuutin ajan katsojia ei kuitenkaan kiinnosta mikään muu kuin hampurilaista syövä henkilö. Tämä herättää kysymyksen: miksi ihmiset ovat valmiita katsomaan niin tavallista toimintaa, jota he ovat todennäköisesti itse tehneet ennenkin? Mikä tekee siitä kiinnostavaa?

Tällöin katsojia johdatellaan huomaamaan, että vaikka Amerikassa vallitsee tasa-arvoinen kulutuskulttuuri, kuuluisien ikonien ja tavallisten ihmisten välillä on pinnallinen, henkisesti koettu ero. Se on hyvin paradoksaalista, kun katsojat johdatetaan huomaamaan, että se, mikä erottaa julkkikset massasta, ei ole konkreettista, mutta se on kuitenkin hyvin todellista yhteiskunnalle.

Jos kohtaus ei olisi kuvannut julkkista, se ei varmasti olisi herättänyt yleistä huomiota. Se on nähtyjen asioiden ydin. Yhteiskunta asettaa julkkikset jalustalle ja on mielellään kiinnostunut näiden henkilöiden suorittamista kaikkein arkipäiväisimmistä päivittäisistä toimista.

Myös yli kolme vuosikymmentä myöhemmin tämä ajatus on edelleen hyvin ajankohtainen. Popkulttuuri on pysynyt pitkälti samana, ja julkkisten elämästä kertovalla sisällöllä täytetyt iltapäivälehdet – joissa on usein arvotonta sisältöä julkkiksista, jotka hoitavat asioitaan – ovat monien suosimaa luettavaa. Suurin huomattava ero on kuitenkin se, että popkulttuurista on tullut globaalia, ja ihmiset kaikkialla maailmassa pystyvät nyt samaistumaan käsitteeseen, jonka mukaan kuuluisat hahmot nostetaan jalustalle, ja osoittamaan kiinnostusta kuuluisuuksien elämässä tapahtuviin arkipäiväisiin toimintoihin.

Klikkaa tästä nähdäksesi galleriassamme saatavilla olevat Andy Warhol -grafiikat.