Top 10 Blur-biisit

Ennen Damon Albarnin soolouraa, jopa ennen Gorillazia, oli Blur, suosittu englantilainen bändi, joka auttoi mullistamaan ”britpop”-liikkeen. He saivat kuuluisuutta 90-luvulla riitelemällä muiden britpop-yhtyeiden, Oasiksen, kanssa (mutta Liam ja Noel Gallagher ovat ääliöitä, #teamblur on oikea tapa toimia). Kaiken brittiläisen rakastajana oli luonnollista, että innostuin Blurista todella paljon lukioaikana (olen sanonut, että kadun vain sitä, etten syntynyt aikaisemmin, jotta olisin voinut kokea Blurin 90-luvun parhaassa iässä). Vaikka Blur ei koskaan saavuttanut Amerikassa samanlaista suosiota kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa (ja he ansaitsivat sen oikeutetusti!), he olivat silti merkittävä osa indierock-liikettä sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa että ympäri maailmaa. Tässä siis henkilökohtainen (puolueellinen) mielipiteeni 10 parhaasta Blur-kappaleesta…

1. Lonesome Street

Pakkohan tämä on ottaa mukaan; uusi albumi ja kaikki. Siitä huolimatta tämä on todella hieno biisi – tässä on todella mielenkiintoisia musiikkityylejä. Se on paljon funkkisempi ja ehkä kypsempi ja vähemmän naurettava kuin jotkut heidän aiemmat kappaleensa (ja kuten, edellisestä albumista on kulunut 12 vuotta, joten kypsyminen on varmaan luonnollista).

1. Charmless Man

Tämä biisi on mahtava leikittely The Smithin ”This Charming Man” -kappaleesta (ugh ja minä kun luulin, etten voisi rakastaa Bluria enempää!!!). Lähtökohta on periaatteessa anekdootti rikkaan kusipään arkkityypistä (”He moves in circles of friends who just pretend that they pretend that they like him/He does the same to them and when you put it all together/There’s the model of the charmless man”-ouch). Todella iloiselta kuulostava biisi huolimatta tavallaan masentavasta aiheesta.

1. There’s No Other Way

Tämä biisi on klassista Bluria mukaansatempaavine melodioineen ja pirteine lauluineen. Jos et ole koskaan aiemmin kuunnellut Bluria, tämä olisi hyvä aloitus.

1. She’s So High

Tämä on vähemmän pop-spektrillä kuin kaksi edellistä kappaletta, mutta silti mahtava omalla tavallaan. 90-luvun lopulla Blur poikkesi klassisesta britpopista ja otti vaikutteita monista eri genreistä, kuten gospelista ja elektronisesta musiikista. Tämä merkitsee tavallaan tuon siirtymän alkua (ja jos haluatte toisen edustavan kappaleen, joka ei ole tällä listalla, katsokaa ”Tender”).

1. Country House

Takaisin popin pariin. Tämä oli suosikkibiisini Blurista, kun innostuin heistä ensimmäisen kerran, ja teemat ovat aika samanlaiset kuin ”Charmless Manissa”, joskin hieman vähemmän kärjistettynä. Erittäin tarttuva.

1. End of a Century

Rakastan tätä kappaletta niin paljon (se ei sano paljon, koska rakastan kaikkia näitä kappaleita, mutta silti tämä on erityisen hieno). Se pilkkaa romantiikkavaiheen ohittaneiden ihmissuhteiden yksitoikkoisuutta (itse asiassa ensimmäinen rivi ”There’s ants in the carpet” on viittaus muurahaispesään, jota Albarn joutui hoitamaan silloisen tyttöystävänsä kanssa). Ei outoa musiikkia tähän kaverit, sori.

1. Parklife

Tämä biisi on niin outo. Näyttelijä Phil Daniels kertoi kappaleen puheosuudet, kertosäkeen laulaa bändi. Se on helvetin tarttuva ja voitti parhaan brittisinglen vuoden 1995 BRIT Awardsissa (mitä se sitten tarkoittaakin). Myös lol-puolella Liam ja Noel Gallagher tekivät pilaa tästä kappaleesta laulamalla sen humalassa ja korvaamalla ”park” jollain, ahh, vähemmän kivoilla sanoilla (alla)

https://www.youtube.com/watch?v=FqAT2F2kNKc

1. This Is a Low

”This Is a Low” on toinen hitaampi biisi, joka todella korostaa Albarnin laulutaitoa (jonka olemassaoloa ei välttämättä tiedä kuuntelemalla vaikkapa vain Girls and Boysia). Se on kaunis ja tavallaan haikea, mutta silti ”pop”, ja mielestäni yksi Blurin parhaista kappaleista ikinä.

1. Tytöt ja pojat

Niin klassinen britpop. Ei ehkä ihan niin ~kypsä~ kuin jotkut heidän muut kappaleensa, mutta tämä biisi on helvetin tarttuva ja niin kaukana siitä, mitä bändistä on sittemmin tullut, mikä tekee siitä paljon paremman (ja SUCH A WEIRD MUSIC VIDEO). Lisäksi luulen, että Gallagherin veljekset ovat valittaneet moneen kertaan siitä, kuinka ärsyttävä se on (mikä herättää kysymyksen – eikö ”Wonderwall” ole??).

1. Coffee and TV

Tämä biisi on ehdoton suosikkibiisini Blurilta (enkä vain siksi, että rakastan kahvin ja TV:n yhdistelmää). Sen on kirjoittanut kitaristi Graham Coxon (tyypillisen Albarnin sijaan), ja se kuvaa Coxonin kamppailua alkoholismin kanssa. Aihe sekä melodiat tekevät kappaleesta ihanan mutta melankolisen. Myös musiikkivideo animoidusta maitotölkistä, joka etsii Coxonia, on niin söpö, että sattuu.