Wilson, Brian

Brian Wilson

laulaja, lauluntekijä, tuottaja

Brian Douglas Wilson tunnetaan laajalti kalifornialaisen ”surfin'”-laulutyylin perustajajäsenenä Beach Boys -rokkibändissä 1960-luvulta lähtien. Wilson on aikalaistensa kunnioittama amerikkalaisen populaarimusiikin nero. Hän oli suurelta osin vastuussa Beach Boysin lukuisten hittikappaleiden ja albumien säveltämisestä ja tuottamisesta.

Wilson syntyi Ingelwoodissa, Kaliforniassa 20. kesäkuuta 1942. Wilsonin isä oli kauhistuttavan väkivaltainen mies ja hänen äitinsä, alkoholisti, oli tehoton ja omahyväinen. Vanhempi Wilson hakkasi ja herjasi omia lapsiaan säännöllisesti, eikä hänen vaimonsa juuri protestoinut tai puuttunut asiaan. Wilsonin veljen, Dennis Wilsonin, syntymän jälkeen vuonna 1944 perhe muutti Hawthorneen, Kaliforniaan. Carl Wilson, nuorin kolmesta sisaruksesta, syntyi vuonna 1946. Jatkuvan hyväksikäytön seurauksena Brian Wilsonille ja hänen veljilleen kehittyi keskinäinen kyvyttömyys kommunikoida tehokkaasti keskenään, jopa aikuisuuteen asti, jolloin he saavuttivat mainetta Beach Boys -yhtyeenä.

Wilsonin musiikilliset kyvyt nousivat esiin jo pikkulapsuudessa, kun hänen isänsä, turhautunut lauluntekijä, huomasi, että Wilson pystyi hyräilemään kokonaisia kappaleita ulkoa jo ennen kuin oli tarpeeksi vanha kävelemään. Hän kirjoitti ensimmäisen laulunsa viisivuotiaana, osittain yrittäen matkia isäänsä. Vaikka Wilson on kuuro oikealle korvalle, hän opetti itsensä soittamaan pianoa katsomalla isänsä soittoa ja tarkkailemalla siihen liittyviä kuvioita ja sointukulkuja. Hänellä oli lapsena myös kyky soittaa kappaleita ulkoa kuultuaan ne vain kerran, kuten hänen musiikinopettajansa havaitsi lyhytaikaisten harmonikkatuntien aikana. Kun Wilson lähestyi teini-ikää, hän käytti musiikkia yhä enemmän pakopaikkana. Hän soitti pianoa kotona hukuttaakseen vanhempiensa ja veljiensä riitelyn; hän käytti musiikkia myös keinona välttää sosiaalisia tilanteita. Vaikka hän harrasti lukiossa jonkin verran urheilua, hän vetäytyi kaiken kaikkiaan musiikkiin. Wilson innostui erityisen paljon, kun hän kuuli ensimmäistä kertaa radiosta Four Freshmen -yhtyeen laulavan. Juuri heidän harmoniansa ”iski Wilsoniin”.

Beach Boysin kehitys alkoi Wilsonin viimeisen vuoden aikana Hawthorne High Schoolissa. Valmistuttuaan vuonna 1959 hän alkoi ensin laulaa sosiaalisissa tilaisuuksissa serkkunsa Mike Loven kanssa. He kokosivat isomman ryhmän, joka koostui Wilsonista ja Lovesta, Wilsonin kahdesta sisaruksesta (Dennis, ja Carl) ja Wilsonin collegen jalkapallojoukkuetoverista Al Jardinesta. Viisi muusikkoa mainostivat alun perin itseään nimellä Pendletones. Heidän ensimmäinen äänityssessionsa, joka pidettiin 3. lokakuuta 1961, johti hittisingleen ”Surfin'”, joka julkaistiin 8. joulukuuta 1961. Vasta levyn julkaisun jälkeen Pendletones huomasi, että levynjakelija Candix Records oli nimennyt yhtyeen uudelleen ja kutsui sitä Beach Boysiksi. Beach Boysin ”Surfin'” -single nousi Los Angelesin alueen paikallisiin top 40 -listoihin ensimmäisen kuukauden aikana julkaisunsa jälkeen. Kappale nousi lopulta Billboard-listan sijalle 75 helmikuussa 1962. Hittisingle yhdistetään Kalifornian ”surfin’ soundin” alkamiseen 1960-luvun alun popmusiikissa.

The Beach Boys’ teki sitten sopimuksen Capitol Recordsin kanssa. Heidän ensimmäinen julkaisunsa Capitolilla oli ”409”/”Surfin’ Safari” 4. kesäkuuta 1962. Kyseistä singleä myytiin lähes miljoona kappaletta ja se nousi listalla sijalle 14. Beach Boys nousi nopeasti yhdeksi Etelä-Kalifornian suosituimmista yhtyeistä. Brian Wilsonin johtama Beach Boys toteutti ensimmäisen top ten -levynsä toukokuussa 1963 kappaleella ”Surfin’ U.S.A.”. Seuraavan vuoden lopulla julkaistu Beach Boysin Concert-albumi oli ensimmäinen Beach Boys -albumi, joka nousi listaykköseksi. Vuonna 1970 Beach Boys julkaisi Sunflowerin, ensimmäisen albuminsa Warner Brothersin levy-yhtiön alaisuudessa.

Depressio ja huumeet

Vuoteen 1965 mennessä Brian Wilson oli imeytynyt menestyksen paineisiin ja alkoi yhä enemmän pelätä matkustamista ja kiertämistä. Hänen perusteeton pelkonsa oli jälkikäteen ajateltuna esiaste vakavan henkisen romahduksen alkamiselle. Wilsonin tila ilmeni pitkäkestoisena masennuksena ja vainoharhaisuutena sekä huumeriippuvuuden, mässäilyn ja ketjupolton jaksoina, jotka jatkuivat noin 20 vuoden ajan. Wilsonin ilmiömäinen katapultti kuuluisuuteen teini-ikäisenä oli enemmän kuin hän pystyi hallitsemaan. Hän joi raskaasti jo 20-vuotiaana.

Vuoden 1965 alussa Wilson vajosi huumeiden aiheuttamaan masennukseen. Hän lopetti yhtyeen kanssa kiertämisen, jonka varjolla hän ryhtyi säveltämään, sovittamaan, tuottamaan ja laulamaan studiosessioissa, mitä kaikkea hän myös teki. Yhtyeen myöhemmät hitit, mukaan lukien vuonna 1965 julkaistu ykkössingle ”Help Me, Rhonda”, oli kirjoitettu Wilsonin pitkittyneen huumeidenkäytön alkamisen aikana. Hän kirjoitti ”California Girls”-kappaleen LSD:n hallusinogeenisen huumausaineen ensikokemuksen ”jälkimainingeissa”. Kun Wilson oli täysin rakastunut huumeisiin, 10. lokakuuta 1966 julkaistiin menestyshitti ”Good Vibrations” – samoin kuin Pet Sounds -albumi, joka sai kriittistä suosiota Wilsonin aikalaisilta. Vuonna 1968 hän tuli riippuvaiseksi kokaiinista. Vuosia kului ja Wilsonin huumeriippuvuus jäi diagnosoimatta, kun taas ystävät selittivät hänen käytöshäiriönsä luovaksi neroksi.

Kuuden vuoden aikana vuosina 1962-68 Wilson tuotti 14 albumia ja kirjoitti yli kymmenen tusinaa kappaletta. Näin hän piti Beach Boysin kilpailussa Phil Spectorin ja Beatlesin kaltaisten levytyslegendojen kanssa. Kaiken kaikkiaan Wilson tuotti noin puolet Beach Boysin singlehiteistä, joista kolme oli listaykkösiä.

Varhain Wilson lyöttäytyi yhteen Gary Usherin, newyorkilaisen levykauppaveteraanin, kanssa laulunkirjoittajatiimiksi muun muassa kappaleisiin ”409”, ”In My Room” ja ”The Lonely Sea”. Myöhemmin hän teki yhteistyötä kämppäkaverinsa Bob Norbergin kanssa muun muassa kappaleissa ”Your Summer Dream”. Wilson teki yhteistyötä Los Angelesin disc jockey Roger Christianin kanssa sanoittaakseen useita kappaleita, kuten ”Little Deuce Coupe” ja ”Shut Down”. Hän työskenteli Tony Asherin kanssa Pet Soundsin parissa ja kirjoitti kappaleita myös Van Dyke Parksin kanssa.

For the Record …

Syntynyt Brian Douglas Wilson 20.6.1942 Ingelwoodissa, Kaliforniassa; edesmenneen Audree Neva (Korthof) ja edesmenneen Murry Gage Wilsonin poika; Dennisin ja Carlin vanhempi veli; avioitui Marilyn Rovellin kanssa 7.12.1964 (eronnut vuonna 1979); avioitui Melinda Ledbetterin kanssa, vuonna 1995; lapsia: (Marilynin kanssa) Carnie (syntynyt 29.4.1968) ja Wendy (syntynyt 16.10.1969); (adoptoitu Melindan kanssa) Daria, Delanie. Koulutus: Kävi El Camino Junior Collegea.

Pendletones-yhtyeen perustaja ja johtaja 1960-61; nimettiin uudelleen Beach Boysiksi 1961; levytti ja kiersi Beach Boysina 1962-65; levytti Candix Recordsille 1961-62, Capitol Recordsille 1962-69, Warner Brothers Recordsille 1970-82; osakas Murry Wilsonin kanssa Sea of Tunes Publishing Companyssa 1962-69; perusti Brother Records Incorporatedin, 1966; Radiant Radish Health Food Storen omistaja ja johtaja, 1969-70; Beach Boysin tuottaja ja lauluntekijä, 1961-82; teki yhteistyötä sanoittajien Gary Usher, Bob Norberg, Roger Christian, Tony Asher ja Van Dyke Parks kanssa; sooloura, 1988-.

Palkinnot: Nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen yhdessä Beach Boysin kanssa tammikuussa 1988; Entertainment Weekly, vuoden albumi SMiLEstä, 2004; UK Metro, vuoden comeback, 2004; Grammy-palkinto, paras rock-instrumentaaliesitys kappaleesta ”Mrs. O’Leary’s Cow”, 2004.

Adressit: Levy-yhtiö-Nonesuch Records, 590 5th Ave., Ste. 600, New York, NY 10036. Verkkosivut- Brian Wilsonin viralliset verkkosivut: http://www.brianwilson.com.

Kun Beach Boys nousi tähteyteen 1960-luvun alussa, Brian Wilsonin isä, Murry Wilson, tuli yhä enemmän mukaan yhtyeen toimintaan itseoikeutettuna ja kontrolloivana managerina. Samaan aikaan Wilson perusti Sea of Tunes Publishing Companyn pitääkseen kappaleidensa tekijänoikeudet hallussaan; ja Beach Boys perusti yhdessä oman tuotantoyhtiönsä, Brother Recordsin. Marraskuuhun 1982 mennessä Wilson oli menettänyt määräysvallan Sea of Tunes Publishing -yhtiössä, ja hän sai sittemmin potkut omasta yhtiöstään Brother Recordsista, kun hänen ja muun yhtyeen jäsenten väliset suhteet olivat vuosien ajan olleet myrskyisät.

Perhe ja ystävät

Wilsonin vanhemmat erosivat toisistaan vuonna 1964. Epämiellyttävästä lapsuudestaan huolimatta hän sanoi, että avioero jätti hänet ”tuntemaan itsensä laivaksi, jonka ankkuri oli kadonnut”. Saman vuoden lopulla, 7. joulukuuta 1964, Wilson meni naimisiin Marilyn Rovellin kanssa, jonka hän oli tuntenut useiden vuosien ajan. Avioliitto kariutui nopeasti, mikä johtui osittain Wilsonin sopimattomasta kiintymyksestä Rovellin siskoihin ja hänen pahenevasta huumeriippuvuudestaan, joka alkoi marihuanan käytöstä ja kiihtyi LSD-kokeiluihin avioliiton ensimmäisen vuoden aikana. Huhtikuussa 1967 Wilsonit ostivat Bel Airista ylellisen ja vaikuttavan 24 huoneen espanjalaistyylisen kodin, jonka oli aiemmin omistanut Edgar Rice Burroughs. Pariskunnalla oli kaksi tytärtä: 29. huhtikuuta 1968 syntynyt Carnie ja 16. lokakuuta 1969 syntynyt Wendy. Tuolloin Wilson myönsi olevansa tehoton isänä; hän oli liikaa sekaantunut huumeriippuvuuteen ja musiikkituotantoon.

Wilsonin yksityiselämä heikkeni nopeasti. Alkuvuodesta 1968 veljensä esittelivät hänet Beatlesin gurulle Maharishi Mahesh Yogille, transsendentaalisen meditaation opettajalle, jota monet pitivät huijarina, ja hän ihastui häneen. Loppuvuodesta 1968 eräs muusikkotoveri tutustutti hänet kokaiiniin, ja hänestä tuli välittömästi riippuvainen. Hän toimi lyhyen aikaa Länsi-Hollywoodissa sijaitsevan lyhytaikaisen luontaistuotekaupan, Radiant Radishin, omistajana vuosina 1969-70. Seuraavat vuodet olivat huumejuhlien ja yhteiskunnan ulkopuolelle vetäytymisen sekamelskaa. Lopulta Charles Manson -niminen mies ystävystyi Dennis Wilsonin kanssa ja alkoi käydä Brian Wilsonin luona. Pian tämän jälkeen Manson pidätettiin ja tuomittiin kammottavista Tate-LaBianca-murhista, jotka järkyttivät Hollywoodia tuona aikana.

Läheinen kosketus Mansoniin jätti Wilsonit hermostuneiksi. Juuri Marilyn Wilson otti vuonna 1975 yhteyttä epäsovinnaiseen kliiniseen psykologiin tohtori Eugene Landyyn, joka hoiti Brian Wilsonin huumeidenkäyttöä. Kesään 1976 mennessä Wilsonin kuntoutumisen taso salli hänen esiintyä julkisesti television Saturday Night Live -ohjelmassa ja Mike Douglas Show’ssa. Valitettavasti lisääntynyt liiallinen itseluottamus sai kuitenkin Wilsonin perheen ja ystävät erottamaan terapeutti Landyn ennenaikaisesti ja vastoin lääkärin omia neuvoja. Lähes välittömästi, vuoden 1977 alkukuukausina, Wilson alkoi vähitellen taantua entiseen huumeidenkäyttöönsä ja mielisairauteensa. Jälleen kerran Wilson oli kroonisesti masentunut ja sortui huumeidenkäyttöön. Hän jätti perheensä huomiotta, punnitsi lopulta 340 kiloa ja söi säännöllisesti kirjaimellisesti tuhansia dollareita heroiinia ja kokaiinia. Marihuana, alkoholi ja useat askit savukkeita olivat näkyvästi esillä Wilsonin päivittäisessä ruokavaliossa. Vuoteen 1978 mennessä hänen elämänsä oli jälleen sekaisin. Saman vuoden syyskuun 15. päivänä hän erosi vaimostaan; he erosivat vuonna 1979.

Kun Wilsonin henkilökohtaiset asiat heikkenivät, hän kehitti omalaatuisen tavan hävittää valtavia rojalttishekkejä ympäri taloa. Kun shekit lopulta löytyivät, hän käytti rahat, tuhansia dollareita, huumeiden ostoon. Tuona aikana julkaistut Beach Boys -albumit olivat suhteellisia floppeja, monet niistä hyllytettiin promoottoreiden toimesta potentiaalin puutteen vuoksi. Vuonna 1983 Wilson suostui jälleen kerran pitkään ja intensiiviseen epätavanomaiseen terapiaohjelmaan tohtori Landyn johdolla. Tuo toinen hoitojakso kesti pidempään ja tuotti paljon enemmän menestystä.

Sooloura

Vuosi 1988 toi Wilsonin hiipuvalle uralle käänteen. Tammikuussa saman vuoden kolmannella vuosittaisella Rock and Roll Hall of Fame -palkintoillallisella Beach Boys otettiin Hall of Fameen New Yorkin Waldorf-Astoria-hotellissa järjestetyssä seremoniassa. Myöhemmin samana vuonna kuntoutunut Brian Wilson aloitti soolouransa, joka alkoi erinomaiset arvostelut saaneen Brian Wilson -albumin julkaisulla. Wilson julkaisi vuonna 1991 omaelämäkerran Wouldn’t It Be Nice, ja vuonna 1998 hän julkaisi toisen sooloalbumin Imagination, joka sisälsi kymmenen uutta kappaletta. Hienostunut albumi, joka sisälsi lähes 100 kappaletta – kaikki Wilsonin itsensä laulamia – sai kiitosta.

Vuonna 1995 Wilson meni naimisiin Melinda Ledbetterin kanssa. Pian tämän jälkeen pariskunta adoptoi kaksi tytärtä, Darian ja Delanien. Wilson ja hänen perheensä asuvat Chicagon esikaupungissa, St. Charlesissa, Illinoisin osavaltiossa. Wilsonin kaksi vanhempaa tytärtä, Wendy ja Carnie, kehittivät kumpikin uraa ammattilaulajina omana itsenään ja yhdessä suositun Wilson Philips -trion entisinä jäseninä.

Vuosina 2000 ja 2002 Wilson, joka aikoinaan oli vastahakoinen live-esiintyjä, julkaisi teokset Live at the Roxy Theatre ja Pet Sounds Live. ”Tosiasiassa”, William Ruhlmann totesi Live at the Roxy Theatre -albumista All Music Guide -lehdessä, ”vanha iskulause ’Brian on palannut!’ on pitänyt paikkansa jo useiden vuosien ajan, ja vaikka hän on edelleen omalaatuinen keulahahmo, tämä äänite vahvistaa sen.” Pakettia makeutti kymmenhenkisen taustayhtyeen läsnäolo, johon kuului Beach Boys -tyylinen Wondermintsin harmonia. Wilsonin toinen liveponnistus rakentui Beach Boysin klassikkoalbumin Pet Soundsin ympärille, ja se nauhoitettiin livenä hänen ensimmäisellä soolokiertueellaan Englannissa ja Euroopassa vuonna 2002.

Vuonna 2004 Wilson yllätti pitkäaikaiset fanit palaamalla ”Smile”-projektiin, joka on 1960-luvun tunnetuin kadonnut popalbumi. Yhdessä sanoittaja Van Dyke Parksin kanssa Wilson palasi alkuperäisiin nauhoihin (jotka oli nauhoitettu Beach Boysin kanssa vuonna 1967) yrittäessään luoda uudelleen ja viimeistellä 37 vuotta vanhan konseptialbumin. ”Nyt Brian Wilsonin myöhäisrenessanssi on johtanut siihen, että hän sai SMiLEn valmiiksi”, kirjoitti Peter Ames Carlin American Heritage -lehdessä, ”yhden vuoden 1967 ja 2004 kuumimmin odotetuista popalbumeista, monimutkaisen, sinfonian mittaisen oodin Amerikalle”. Aluksi Wilson alkoi lisätä SMiLE-aikakauden kappaleita live-setteihinsä, sitten hän kokosi ne kolmesta osasta koostuvaksi montaasiksi – Americanasta, Cycle of Life ja The Elements – elvytettyä projektia varten. Vaikka monet pelkäsivät, ettei uudelleen suunniteltu SMiLE voisi koskaan saavuttaa ”kadonneen mestariteoksen” asemaa, kriitikot olivat innostuneita. ”Neljä vuosikymmentä on pitkä aika odottaa mitään”, kirjoitti Malcolm Jones Newsweekissä, ”mutta tässä tapauksessa se oli jokaisen minuutin arvoista.”

Valikoiduista diskografioista

Sooloalbumit

Brian Wilson, 1988.

I Just Wasn’t Made for These Times, MCA, 1995.

Imagination, Giant Records, 1998.

Live at the Roxy Theatre, BriMel, 2000.

Pet Sounds Live, Sanctuary, 2002.

SMiLE, Nonesuch, 2004.

With the Beach Boys

Shut Down, Capitol, 1963.

Shut Down, Volume 2, Capitol, 1964.

All Summer Long, Capitol, heinäkuu 1964.

The Beach Boysin konsertti, Capitol, 1964.

The Beach Boys Today!, Capitol, 1965.

Summer Days (And Summer Nights), Capitol, 28.6.1965.

Pet Sounds, Capitol, 1966.

Sunflower, Warner Brothers, 1970.

Endless Summer, Capitol, kesäkuu 1974.

15 Big Ones, Warner Brothers, 1976.