Black Saturday: The bushfire disaster that shaken Australia
Kymmenen vuotta sitten Australiassa koettiin kaikkien aikojen pahin pensaikkotulipalokatastrofi, kun 173 ihmistä kuoli eri puolilla Victoria-valtiota. Black Saturday leimattiin välittömästi ”yhdeksi Australian rauhanajan historian synkimmistä päivistä”, ja se on jättänyt syvän perinnön. Sharon Verghis raportoi.
”Se oli kuin helvetin portit. Sitä ei voi kuvata millään muulla tavalla.”
Tony Thomasille 7. helmikuuta 2009 alkoi tavallisena päivänä. Kesä oli ollut ennätyslämpötilojen kesä, joka oli aiheuttanut päiviä kestäviä turvallisuusvaroituksia.
Mutta Thomas ei ollut kovin huolissaan; he olivat kokeneet tämänkaltaisia paahtavia päiviä ennenkin.
Pienen Marysvillen laitamilla, noin 90 kilometriä Melbournesta koilliseen sijaitsevan pikkuruisen Marysvillen vehreillä ja rauhallisilla kukkuloilla hän ja hänen vaimonsa, vaimo Penni, olivat viettäneet menestyksekästä elämää pyörittämällä aamiaismajoitustilaa 60 hehtaarin suuruisella maatilalla.
Hänen appivanhempansa olivat saapuneet syntymäpäivälounaalle. Se oli miellyttävä kokoontuminen tukahduttavasta helteestä huolimatta. Mutta myöhään iltapäivällä he huomasivat savua lännessä. Kun he menivät katsomaan tarkemmin, he näkivät tulipalon.
”Se tuli metsästä takanamme toiselta puolelta – 100 kilometrin tuntinopeudella se vain jyrähteli meitä kohti”, herra Thomas kertoo BBC:lle.
Kello 18.45 tulipalo iski päälle – ”ja aika kovaa”. Herra Thomasin perhe ja B&B-vieraat juoksivat suojaan taloon, kun hän, hänen lankonsa ja eräs työntekijä taistelivat paloa vastaan. Käytännössä kolme miestä ämpäreiden ja puutarhaletkujen kanssa vastassa oli pauhaava, tuulen piiskaama palo.
Kello 21.30 toinen tuulenmuutos heilutti palon kohti heinälatoa: ”
”Kun 20-30-metriset puut palavat ja liekit ovat reilusti sen yläpuolella, kuin valtava pallo…” Hänen äänensä taittuu.
”Miksi ihmiset sanovat helvetin portit, johtuu siitä, että kaikki muuttui valosta pimeäksi hyvin nopeasti – aurinko peittyi savuun.
”Ainoa asia mitä näkyi oli tulen hehku savun läpi. Me tukehtuimme. Meillä oli vain suuria teepyyhkeitä, joita kostutimme jatkuvasti ja kiedoimme kasvojemme ympärille, jotta pystyimme hengittämään.”
Naapurissa myös David Baetge taisteli selviytymisestään Buxtonin kaupungin lähellä sijaitsevalla tontillaan, joka sijaitsi suoraan suuren osavaltiopuiston vieressä.
Kokonaisvaltaisella palosuunnitelmalla ja aiemmalla kokemuksella palontorjunnasta varustautuneena Baetge oli nähnyt savun, mutta päättänyt jäädä. Kuten herra Thomasillekin, päätös olisi melkein maksanut hänen henkensä.
Ympäri kello 18.30 herra Baetge havaitsi tulipalon noin kolmen kilometrin päässä sijaitsevien huippujen huipulla – hänen arvionsa mukaan sadan metrin korkuisia tulipalloja.
Jopa pensaikkopalojen veteraaniksi hän oli järkyttynyt tulipalon vauhdista, kun se syöksyi kohti häntä. ”Taivas oli irisevan punainen, ja siitä kuului korviahuumaava pauhu kuin seisoisi 747-suihkukoneen vieressä”, hän muisteli myöhemmin blogissaan.
”Oli kuin olisi ollut savukotelon sisällä, jossa näkyvyysalue oli enimmillään noin 30 metriä, ja koko tämä pallonpuolisko joka suunnassa hehkui kirsikanpunaisena.” Hän sanoi, että se oli ”kuin hiekkapuhallus – mutta palavalla hiilellä”.
Kaikki tässä aikoinaan bukolisessa maisemassa muut kohtasivat samanlaisia kamppailuja.
Karen Curnow oli heidän joukossaan. Kun hänen talonsa syttyi tuleen, hän pakeni autollaan vanhan koiransa kanssa syöksyen palavien puiden yli ja ympäri, syyllisyyttä tuntien siitä, että joutui jättämään paniikissa olevat hevosensa taakseen.
Kaukana Kinglake Westissä paikallinen kuvataiteilija Michelle Bolmat oli niin ikään tekemässä hullunmyllyä turvaan.
”Tuhka alkoi pudota, ja pimeys saapui… kaikkialta tuli täysin pimeää”
-”Tuhka alkoi pudota, ja tuli pimeys… kaikkialla tuli täysin pimeää”
Kaikki neljä selvisivät tuosta painajaismaisesta yöstä.
Mutta kun aurinko nousi seuraavana aamuna, oli aavemaisen hiljaista. Rehevä maisema oli poissa.
”Maailmamme muuttui kauniista väreistä mustaksi ja harmaaksi”, Thomas muistelee. ”Tontilla ei ollut yhtään paikkaa, joka ei olisi palanut, ja tilanne oli sama koko alueella.”
Kinglake kärsi raskaimmat uhriluvut, 120 ihmistä menehtyi. Marysvillessä kuoli 39 ihmistä, joista 34 oli paikallisia, ja kaupunki käytännössä tuhoutui.
”Luultavasti 22 noista 34:stä oli ystäviämme”, Thomas sanoo.
Kun viimeisetkin hiilet oli saatu sammutettua (Mustan lauantain tulipalot jatkuivat 14. maaliskuuta asti), tulipalojen todellinen laajuus paljastui.
Paloja oli palanut noin 400. Suurin osa niistä oli syttynyt viallisista sähkölinjoista ja salamaniskuista, mutta myös tuhopolttoja oli sattunut.
Kokonaisuudessaan 173 ihmistä kuoli – tämä oli Australian kaikkien aikojen kuolettavin bushfire-tapahtuma. Useita satoja loukkaantui, yli 2 000 kotia tuhoutui ja yli 7 500 ihmistä joutui jättämään kotinsa. RSPCA arvioi, että jopa miljoona eläintä kuoli.
Se oli ennennäkemätöntä – jopa maassa, joka on jo pitkään tottunut pensaikkopaloihin.
- Tulipalot: Australian vaaralliset kesän tuhopolttajat
- VR näyttää puskapalojen kauhistuttavan todellisuuden
Vuosien varrella Australiaan on iskenyt useita tappavia tulipaloja. Mutta vuoden 2009 Black Saturday -palot olivat hurjuudessaan ainutlaatuisia – ne vastasivat 1 500 atomipommia.
Mikä sitten teki tästä tapahtumasta niin vakavan?
Kevin Parkyn, Bureau of Meteorologyn vanhempi ennustaja, sanoo, että syynä oli yhdistelmä ennätyslämpötiloja, epätavallisen voimakkaita, ulvovia, yli 100 kilometriä tunnissa (60 mailia tunnissa) puhaltavia luoteistuulia ja pitkään jatkuneen kuivuuden aiheuttamaa tulenkuivaa maisemaa. Melbournessa lämpötila nousi 46,4 celsiusasteeseen.
”Se on ennätys Melbournessa 100 vuoteen”, Parkyn sanoo. ”Kun menit ulos, siellä oli vain kuumaa ilmaa – se oli kuin hiustenkuivaaja kasvoilla.”
Sammutusjoukoilla ei ollut mahdollisuuksia, varsinkin kun palot osuivat Australian herkästi syttyviin eukalyptusmetsiin, hän sanoo. Pistepaloja syntyi kilometrien päärintaman tuulen alapuolelle.
- Australian kaikkien aikojen kuumin kuukausi
- Kuivuus ilmasta katsottuna
- Miksi Australian kuumuus saattaa jäädä
”Ja kaikki nämä tulipalot yhdistyivät massiiviseksi tulipaloalueeksi, jota kutsumme nimellä pyrocumulonimbus, ja se alkoi synnyttää omia salamoitaan”, Parkyn sanoo. ”Ja tietysti salamat sytyttivät lisää tulipaloja.”
Tuloksena oli voimakkaita lämpötiloja, jotka pystyivät sulattamaan metallia: ”Se oli melkein kuin elävä, hengittävä peto.”
Onko ilmastonmuutoksella ollut merkitystä? Parkyn viittaa tieteelliseen koulutukseensa: hänen mukaansa olisi vaikea sanoa, ettei yhteyttä ole, kun otetaan huomioon erityisesti Australiassa nyt koetut ennätyslämpötilat ja äärimmäisten sääkatastrofien yleisyys kansainvälisesti. Hän mainitsee esimerkkinä viime vuoden Kalifornian tulipalot, jotka olivat Yhdysvaltain osavaltion kuolettavimmat.
Hän sanoo, että Mustan lauantain tuhoja pahensi myös kaupungistuminen. Risk Frontiers -tutkimuskeskus on arvioinut, että lähes miljoona osoitetta Australiassa sijaitsee alle 100 metrin etäisyydellä bushlandista.
Tulipalon jälkimainingeissa ilmoitettiin kuninkaallisen komission tutkimuksesta, joka johti laajoihin muutoksiin bushfire-varautumisessa ja -käytännöissä. Tutkimuksen mukaan katastrofin taloudelliset kustannukset olivat 4,4 miljardia Australian dollaria (2,4 miljardia puntaa; 3,14 miljardia dollaria).
Eloonjääneet saivat myös 500 miljoonan dollarin korvauksen, joka on Australian oikeushistorian suurin ryhmäkanteen sovinto. Mutta tämä ei ottanut huomioon näkymättömiä maksuja.
Beyond Bushfires -raportissa, jossa kartoitettiin yli tuhatta ihmistä, jotka olivat kärsineet paloista, havaittiin todisteita huomattavista mielenterveysongelmista, mukaan luettuna masennuksesta, posttraumaattisesta stressihäiriöstä (Post-Traumatic Stress Disorder (PTSD)) ja vakavasta henkisestä kärsimyksestä. Raportissa todettiin, että nämä luvut olivat huomattavasti korkeammat kuin mitä olisi odotettavissa väestössä yleensä.
Johtava tutkija professori Lisa Gibbs Melbournen yliopistosta vertaa katastrofia murtuneeseen ikkunaan: säröt levisivät kauas ja laajalle, ja niitä suurensivat pienet maaseutuväestöt. Hän on havainnut perheväkivallan ja mielenterveysongelmien lisääntyneen mitattavasti.
Hiilestä on kuitenkin noussut myös hyvää. Australia on nyt huomattavasti paremmin valmistautunut tulipaloihin, ja uusiin toimenpiteisiin kuuluvat muun muassa uudelleen suunnitellut rakennusmääräykset ja parannetut varoitusviestit.
Kansainvälisesti australialaiset tutkijat ovat nyt edelläkävijöitä monissa palontorjuntatekniikoissa – säiliöautojen peräänajostrategioista maailman johtavaan sähkövikojen tutkimukseen. Beyond Bushfires -raporttia käytetään nyt kansainvälisesti.
Uudelleensyntymistä ja kasvua on tapahtunut myös henkilökohtaisemmalla tasolla. Thomas on hämmästynyt paikallisten asukkaiden sietokyvystä. Yhteisöt ovat rakentuneet uudelleen, ja pusikko on uudistunut.
Karen Curnow sanoo, että se antoi hänelle mahdollisuuden aloittaa alusta: ”En pidä itseäni uhrina tai selviytyjänä. Pidän itseäni vain hyvin onnekkaana ihmisenä.”
Tällä viikolla on järjestetty juhlallisia tapahtumia tragedian vuosipäivän kunniaksi.
Mutta monille mustan lauantain suoraan arpeuttamille ihmisille tulee helpotus, kun torstai on ohi ja ihmiset voivat siirtyä eteenpäin, Thomas sanoo. Marysville toipuu hitaasti, mutta ”se ei tule koskaan olemaan sama kaupunki”.
”Mutta yhteisönä me pidämme yhtä”, hän sanoo. ”Olemme yhä täällä. Olemme yhä pystyssä.”
Lisätoimittajat: Simon Atkinson ja Hywel Griffith.