Blue Cohosh

Kukan kuvaus:
Pienet, pyöreät (2″ leveät) kukat. Kukat ovat pyöreitä (0,5″ leveitä). Terälehdet (6) ovat soikeat, teräväkärkiset. Kukkien väri vaihtelee kellanvihreästä violetinruskeaan.

Hedelmä:
Siniset marjat paksun varren päällä (muistuttavat tavallisia mustikoita). Siemeniä suojaa lihaisa kuori.

Lehtien kuvaus:
Jokainen lehti (1-3″ pitkä) on tummanvihreä-sininen ja siinä on 3-5 teräväkärkistä lohkoa.

Yleisnimet:

Blueberry Root, Blue Ginseng, Papoose Root, Seneca Root, Squawroot, Yellow Ginseng

Vakiintuneet kasviyhdyskunnat Norjan laaksossa

Suku: Barberidaceae (Berberidaceae)
Korkeus: Korkeus: 90 cm (3′)
Kukkivat: Kasvupaikka: Huhtikuu – kesäkuu
Kukinta: Huhtikuu – kesäkuu
Kasvupaikka: Huhtikuu – kesäkuu:
Ympäristö: Varjoiset, kosteat, lehtipuuvaltaiset metsät
Kierto: Monivuotinen
Myrkyllisyys: Myrkyllisyys: Lehdet ja siemenet ovat myrkyllisiä

Etymologia

Cohoshin uskotaan olevan uudenenglantilainen algonquin-nimi, joka kuvaa tätä ja muita barberidaceae-suvun (Berberidaceae) kukkia, mukaan lukien Black (Cimicifuga racemosa) ja White Cohosh (Actaea alba). Cohosh on johdettu sanasta Co-os-, joka tarkoittaa ”mäntypuuta” ja viittaa todennäköisesti useimpien Cohosh-kasvien piikkimäiseen ulkonäköön. Sininen viittaa kypsän kasvin tuottamien hedelmien väriin, jotka ovat tumman sinivihreitä.

Tieteellinen nimi Caulophyllum thalictroides kuvaa kasvin lehtiä, jotka muistuttavat Meadow Ruea. Caulophyllum on johdettu sanoista kaulos ja phylum, jotka tarkoittavat varsia ja lehtiä. Blue Cohoshin yhdistelmälehti on lähes ilman varsinaista terälehteä. Lehti näyttää liittyvän suoraan varteen ilman lehtivartta, mikä selittää suvun nimen (”lehtivarsi”). Thalictroides viittaa kasvin lehtiin, jotka muistuttavat Early (T. dioicum) tai Tall Meadow Rue (T. dasycarpum) lehtiä, jotka molemmat kuuluvat Thalictrum-sukuun.

Yleisnimet

Mustikkajuuri: Viittaa kasvin kypsyessään tuottamiin syvästi värjättyihin hedelmiin.
Sininen tai keltainen ginseng, Seneca Root: Blue Cohosh sekoitetaan toisinaan sekä Ginsengiin että Seneca-juuriin sen juurien hajun ja maun vuoksi.
Papoose Root, Squawroot: Varhaiset uudisasukkaat käyttivät tätä nimeä nähtyään, että intiaanit käyttivät juuria erilaisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Pölytys

Herkän vihreän kukan jokaisessa terälehdessä on nektarirauhasia, joissa käyvät aikaisin keväällä kimalaiset ja kärpäset. Molemmat hyönteislajit ovat myös kasvin keskeisiä pölyttäjiä. Koska kukan uros- ja naarasosat kypsyvät eri aikaan, kasvi varmistaa ristipölytyksen.
Hetkellä hedelmöitymisen jälkeen munasarja kypsyy muodostaen sinisen ”hedelmän”, joka ei kiistatta ole hedelmä lainkaan. Marjat ovat itse asiassa siemeniä, joita ympäröi tummansininen lihaisa siemenkuori, joka suojaa sisällä olevaa ruskeaa siementä. Koska munasarjan seinämä irtoaa siemenen kehityksen alkuvaiheessa, hedelmä on itse asiassa alaston siemen. Siementen paljastuminen on epätavallinen tila kukkiville kasveille. Koska Blue Cohosh kantaa siemenensä avoimesti, se on haavoittuvainen saalistajille, jotka söisivät siemenet. Kasvi kompensoi tätä haavoittuvuutta siementensä myrkyllisyydellä. Blue Cohoshin siemenet ovat myrkyllisiä monille lajeille, myös ihmisille.

Lääketieteelliset käyttötarkoitukset

Amerikan alkuperäisasukkaat ja pioneerit löysivät Blue Cohoshille monia käyttötarkoituksia lääkkeinä. Juurella täytettyä teetä käytettiin monien eri heimojen keskuudessa erilaisten lääketieteellisten vaivojen hoitoon. Meskwaki-intiaanit käyttivät sitä virtsa- ja sukupuolielinten häiriöiden hoitoon. Omaha-heimo käytti teetä kuumeen murtamiseen.
Pioneerit käyttivät kasvia reuman, epilepsian, koliikin ja monien muiden vaivojen hoitoon.

Kukan todettiin olevan tehokas synnytyslääke, jota käytettiin helpottamaan synnytystä. Raskaana olevat naiset joivat viikon tai kaksi ennen odotettua synnytyspäivää teetä, johon oli sekoitettu jauhemaisia Blue Cohosh -juuria. Teen uskottiin käynnistävän nopean ja kivuttoman synnytyksen. Tämän ominaisuuden katsottiin johtuvan Blue Cohoshin tuottamasta glykosidista caulosaponinista9. Caulosaponiini supistaa sepelvaltimoiden verisuonia, mikä vaikuttaa kielteisesti sydämeen ja vahingoittaa sydänlihasta. Jos teetä juotiin aikaisemmin, se aiheutti usein abortin, ja sitä pidettiin monien keskenmenojen aiheuttajana.

Blue Cohoshia pidettiin myös voimakkaana emmenagogeenina. Eri heimojen naiset käyttivät juuresta haudutettua teetä tukahduttaakseen runsaat kuukautisvuodot, lievittääkseen kramppeja ja edistääkseen tiputteluvuotoa.

Kokeellista näyttöä on olemassa, joka tukee Blue Cohosh -juuren antispasmodisia ja diureettisia ominaisuuksia6. Kun sitä käytetään erilaisissa kasviperäisissä hoidoissa, se voi tukahduttaa kouristuksia, kouristuksia ja muita hermostollisia häiriöitä6. Nykyaikaiset yrttilääkärit käyttävät kasvin juuria nykyään reumatismin ja keuhkoputkentulehduksen hoitoon.

Varovaisuutta on noudatettava nautittaessa mitä tahansa Blue Cohosh -kasvin osaa. Lehdet ja siemenet sisältävät metyylisytisiinia, alkaloidia, sekä muita glykosideja, jotka ovat myrkyllisiä9. Kokeet osoittavat, että metyylisytisiinin vaikutus jäljittelee nikotiinin vaikutuksia sisäisesti nautittuna6. Yhdiste nostaa verenpainetta ja stimuloi sekä hengitystä että suoliston liikkuvuutta aiheuttaen voimakasta vatsakipua ja hengenahdistusta9. Lapset, jotka luulevat lihan peittämiä siemeniä mustikoiksi, ovat saaneet myrkytyksen Blue Cohoshin myrkyllisistä vaikutuksista6. Yleisesti ottaen kasvia ei tulisi käyttää, ellei sitä ole tiukan valvonnan alaisena.

Muut käyttötarkoitukset

Joidenkin raporttien mukaan siemeniä voidaan paahtaa ja käyttää kahvin korvikkeena. Paahtamisprosessi kuulemma poistaa siemenistä myrkylliset ainesosat.