Libyan uhanalainen muinaishistoria ja miksi sinun pitää tietää siitä
Libya on ollut viime kuukausina uutisissa, kun pelko sen poikkeuksellisen kulttuuriperinnön turvallisuudesta on lisääntynyt. Maan aarteita – kuten Syyrian ja Irakin aarteita – tunnetaan Euroopassa vain vähän, mutta niiden menettäminen olisi suuri isku yhteiselle kulttuurihistoriallemme. Pyysimme Libyan tutkimuksen seuran puheenjohtajaa Susan Walkeria esittelemään merkittävimmät kohteet.
Libyan nykyaikainen nimi mukailee muinaiskreikkalaista termiä Luoteis-Afrikasta. Se on Afrikan neljänneksi suurin maa, joka rajoittuu Egyptiin, Sudaniin, Tšadiin, Nigeriin, Algeriaan, Tunisiaan ja Välimerelle.
Lepcis Maga vuonna 2010. Kuva: Maggie Gray
Tällä laajalla maalla, jossa asuu nykyään vain kuusi miljoonaa ihmistä, on monimutkainen ja merkittävä historia. Afroaasialaiset berberiheimot ovat asuneet Libyassa kaukaisesta esihistoriasta lähtien. Kolme rannikkokaupunkia – Lepcis, Oea (Tripoli) ja Sabratha – perustettiin Levantista tulleiden foinikialaisten kauppiaiden toimesta, jotka olivat jo 5. vuosisadalla eaa. kehittäneet tärkeän alueellisen keskuksen läheiseen Karthagoon Tunisiassa. Foinikialainen (punilainen) perintö on edelleen osa Libyan kulttuuriperintöä. Nykyisen pääkaupungin Tripolin länsipuolella sijaitsee Sabratha, jossa on vaikuttavasti entisöityjä punilaisia ja roomalaisia rakennuksia. Tripolin nimi kuvastaa kreikankielistä termiä, joka tarkoittaa kolmea kaupunkia; tämä nimi annettiin myös latinankieliselle roomalaiselle Tripolitanian provinssille.
Libya tuotti roomalaisen keisarin, Septimius Severuksen (r. 193-211 jKr.), joka saavutti vallan häikäisevästi orkestroidulla sotilasvallankaappauksella, vain antautuakseen 18 vuotta myöhemmin Yorkin kosteaan ilmastoon. Severus koristeli kotikaupunkinsa Lepciksen – nykyisin Magna (”Suuri”) – mahtavilla julkisilla rakennuksilla, jotka oli koristeltu kreikkalaisilla marmoreilla. Lepcis Magna (tunnetaan myös nimellä Leptis Magna), joka on 1900-luvulla laajasti kaivettu ja restauroitu, on vaikuttavin Rooman valtakunnasta säilynyt kaupunkikompleksi.
Näkymä Apollon pyhäkköön Kyreneessä Kuva: Professori Susan Kane, Oberlinin yliopisto
Kreikkalaiset asuttivat Itä-Libyan 7. vuosisadalla eaa. kreikkalaiset delfialaisen Apollon oraakkelin neuvosta. Gebel Akhdar (Vihreä vuori) ja viereinen rannikko tukivat viittä kaupunkia, joista pääkaupunki oli Kyrene, joka oli nimetty leijonan tappavan nymfin mukaan. Alkuperänsä mukaisesti Cyrene on Afrikkaan siirretty Delphi, joka sijaitsee 600 metriä merenpinnan yläpuolella olevilla jylhillä terassimaisilla kukkuloilla. Sen asukkaat käyttivät kreikan arkaaista, dorialaista murretta ja säilyttivät myöhäisantiikin ajan intohimonsa kaukaista menneisyyttään kohtaan. Huolimatta loistavasta urasta Konstantinopolissa ja Aleksandriassa kyreneläinen piispa Synesios (373 jKr. – 414 jKr.) kirjoitti kiintyneellä kaipauksella kotimaahansa, jossa hän odotti hautaamista esi-isiensä joukkoon heidän dorilaisiin hautoihinsa. Nykyaikaisen Benghazin kaupungin alapuolella sijaitsevat Euesperideksen ja Bereniksen muinaiset kaupungit. Etelässä sijaitsee Ajdabya, roomalainen kaupunki, jonka Fatimidien kalifaatti varusti tärkeällä moskeijalla ja palatsilla 10. vuosisadalla.
Vanhan ajan kauppaverkostot yhdistivät muinaisen Libyan rannikon Saharan keitaille, jotka elättivät elinvoimaisia yhteisöjä. Fezzanissa sijaitsevaan Germaan berbergaramantit rakensivat pyramidihautoja. Länsi-Libyassa sijaitsevassa Gadhamesissa säilyy vielä nykyäänkin perinteinen elämäntapa berberiheimoilla, jotka monista epävakauksista ja uudelleensijoittamisista huolimatta muodostavat nykyväestön ytimen.
Kasvoton patsas Persefonesta, joka nousee manalasta. Tämä hahmo koristi aikoinaan hautaa Kyreneessä (n. 350-150 eaa.) SLS/Cassels archive 2014.0029.
Tohtori Susan Walker on Libyan Studies Society for Libyan Studies -yhdistyksen puheenjohtaja, Ashmolean-museon antiikkiesineiden kunniakuraattori (entinen Sacklerin vartija) ja Oxfordin yliopiston Wolfson Collegen emerita Fellow. Hän on tällä hetkellä mukana johtamassa Libyan Antiquities at Risk -hanketta, jossa kehitetään referenssisivusto Libyasta peräisin oleville hautaveistoksille, jotka ovat suuressa vaarassa joutua laittomille antiikkimarkkinoille.