Jokijärvitaimenen tukahduttamisohjelma jatkuu pandemiasta huolimatta
By Brandon Walker EBS STAFF
YELLOWSTONEN KANSALLISPUISTO – Maailmanlaajuinenkaan pandemia ei pystyisi horjuttamaan Yellowstonen kansallispuiston vedenalaisessa ympäristössä 25 vuotta jatkunutta taistelua. Vuodesta 1995 lähtien kansallispuistopalvelun miehistöt ja kaupalliset kalastusalukset, joilla on tehty sopimuksia, ovat pyydystäneet Yellowstone-järvestä yli 3,35 miljoonaa vierasperäistä järvitaimenta verkkopyydyksillä yrittäessään hävittää vieraslajit, jotka uhkaavat kotoperäistä Cutthroat-taimenta.
Sen jälkeen, kun Yellowstone-järveen ilmestyi ensimmäinen järvitaimen, jonka eräs kalastaja sai saaliiksi heinäkuussa 1994, NPS:n laajat ponnistelut ovat hitaasti vähentäneet niiden määrää järvessä, mutta alkuperäiskalojen suojeluohjelman johtajan tohtori Todd Koelin mukaan taistelu ei ole vielä läheskään ohi.
Järvitaimenet viihtyvät Yellowstone-järvessä pääasiassa siksi, että niillä ei ole luonnollisia saalistajia. ”Ne selviytyvät hyvin, koska mitään ei ole tulossa syömään niitä”, Koel sanoi. ”…Niillä on kaikki nämä edut, joita yritämme muuttaa.”
Tähän mennessä Yellowstonen kansallispuiston lehdistötiedotteen mukaan Yellowstone-järvestä on käytetty yli 20 miljoonaa dollaria järvitaimenen hävittämiseen ja Cutthroat-taimenen palauttamiseen. Rahoitus ohjelman kaikkiin osa-alueisiin tulee Koelin mukaan muun muassa NPS:ltä, Yellowstonen voittoa tavoittelemattomalta kumppanilta Yellowstone Foreverilta ja Wyoming Trout Unlimitediltä.
Koel on ollut mukana hankkeessa 20 kauden ajan. Hän sanoi, että COVID-19 on aiheuttanut haasteita rajallisen henkilöstömäärän muodossa, sillä kaikki NPS:n työntekijät asuvat tällä kaudella yksittäin – joissakin tapauksissa yksi työntekijä asuu asunnossa, jossa normaalisti asuisi kahdeksan työntekijää – mutta se ei ole aiheuttanut suurta häiriötä järvitaimenen tukahduttamistoimille.
”En aio sanoa, että sillä ei olisi ollut minkäänlaista vaikutusta”, hän sanoi. ”Mutta Yellowstone-järven järvitaimenen tukahduttamisen ja Cutthroat-taimenen elpymisen kannalta katsomme aika pitkälti, että olemme täydessä vauhdissa.”
Tyypillisesti Yellowstone-järvellä on käytössä kuusi verkkokalastusvenettä kevään, kesän ja syksyn kuukausia kestävän verkkokalastuskauden aikana pyytämässä ei-alkuperäistä, petoeläimiin kuuluvaa järvitaimenta. Tänä vuonna henkilökuntaa riittää kuitenkin vain viidelle.
NPS:llä on tavallisesti henkilöstöä kahdessa kuudesta veneestä, ja neljää muuta käyttää wisconsinilainen kaupallisen kalastuksen urakoitsija Hickey Brothers Research – joka on tehnyt sopimuksen ohjelman avustamisesta vuodesta 2009 lähtien – mutta työntekijöiden vähentämisen vuoksi NPS pystyy lähettämään miehistön käyttämään vain yhtä alusta. Koel ei ole huolissaan siitä, että vesillä on yksi vene vähemmän, sillä pyyntimäärät ovat viime vuosina olleet laskusuunnassa kannan vähentyessä.
”Jos saalismäärät jatkavat laskuaan niin kuin ne ovat olleet joka vuosi, silloin verkot ovat prosessoitavissa ja niitä voi laskea ja noutaa enemmän”, hän sanoi.
Kesäkuun 21. päivään mennessä 91 300 järvitaimenta on pyydetty verkoilla vuonna 2020. Koelin mukaan näyttää siltä, että kokonaissaalis jatkaa laskevaa suuntausta kuten aiempinakin vuosina. Kun järvitaimenet on saatu verkkoon, ne poimitaan ja upotetaan Yellowstone-järven syvyyksiin mätänemään.
”Se pitää järvitaimenen ravinteet järvessä. Missä määrin se vaikuttaa järven ekologiaan, sitä me itse asiassa tutkimme parhaillaan opiskelijoidemme kanssa”, Koel sanoi.
Koel sanoi, että NPS harkitsi yrittävänsä myydä pyydetyt kalat, mutta koska verkkoja käytetään niin kauan, monia kaloja ei voida syödä, ja niiden kalojen käsittelyyn, joita voitaisiin käyttää, kuluisi paljon aikaa – Koel huomautti, että Hickey Brothers Researchin mukaan kalojen käsittelyyn saattoi kulua jopa 50 prosenttia heidän sopimusajastaan.
”Se tarkoittaisi, että meidän olisi kaksinkertaistettava laivasto ja miehistö tappaaksemme yhtä monta järvitaimenta”, hän sanoi.
Apuna pienemmälle laivastolle, joka joutuu lopettamaan verkkopyyntiponnistelunsa lokakuussa jäiden takia, ovat uudet tieteelliset taktiikat, jotka ovat järvitaimenen kutupaikoille strategisesti sijoitettu pelletti. Soija- ja vehnägluteenipelletit, jotka ovat kooltaan samankokoisia kuin järvitaimenen mätimunat, on kehitetty poistamaan vedestä liuennutta happea ja tappamaan näin mätimunat. Koel sanoi, ettei pelleteillä ole tähän mennessä havaittu ekologisia vaikutuksia.
”Olemme kokeilleet sitä erilaisilla, sanoisimme kai biomassatiheyksillä tai erilaisilla määrillä pellettejä löytääksemme sen sopivan pisteen, jossa voimme levittää pienimmän määrän ja silti tappaa kaikki mätimunat, ja olemme tehneet niin, ja se on toiminut hyvin”, Koel sanoi.
NPS käytti helikopteria kuluneena vuonna levittääkseen pellettejä taimenien kutupaikoille. Carrington Islandin kutupaikalla, joka on yksi 14:stä NPS:n tunnistamasta järvitaimenen kutupaikasta Yellowstone-järvessä, Koel sanoi, että pelletit tappoivat tehokkaasti kaikki munat. Koel totesi myös, että NPS aikoo tehdä toisen käsittelyn soija- ja vehnägluteenipelleteillä tänä syksynä järvitaimenen kutuaikana, noin syyskuun puolivälistä lokakuun puoliväliin.
Pelletit ovat NPS:n viimeisin yritys eliminoida järvitaimenen kutupaikat. Ennen pellettejä osa järvitaimenen kutuajan eliminointistrategiaa oli mätänevien järvitaimenen raatojen levittäminen. Hajoavilla raadoilla on sama vaikutus kuin pelleteillä: ne poistavat vedestä liuennutta happea.
”Järvitaimenen torjuntahanke ja sen tuloksena Yellowstone-järvessä elpyvä kirjolohi on viime kädessä ensisijainen prioriteetti”, Koel sanoi viitaten siihen, miten varoja jaetaan NPS:n eri hankkeisiin. ”…Kaikki muu, mitä teemme Yellowstone-järven ulkopuolella, tulee sen jälkeen.”
Vaikka hän myöntää, että kirjolohien määrät eivät ole vielä saavuttaneet NPS:n asettamia tyydyttäviä tasoja, hän on rohkaistunut näkemiensä kalojen terveydestä.
”20 tuuman pituinen taimen painaa nyt kaksi kertaa enemmän kuin ennen järvitaimenen invaasiota ja järvitaimenen vaikutusta. Joten ne kalat, jotka selviytyvät, voivat paremmin”, hän sanoi.