Kadesh

Kadesh oli kaupunki Syyrian alueella ja tärkeä kauppakeskus antiikin maailmassa. Se tunnetaan luultavasti parhaiten Egyptin faarao Ramses II:n (Suuri, 1279-1213 eaa.) ja heettiläisen keisarikunnan kuningas Muwatalli II:n (1295-1272 eaa.) välisen kuuluisan taistelun tapahtumapaikkana vuonna 1274 eaa.

Kadeshin taistelu on perusteellisimmin dokumentoitu muinaisajan sotilaallinen yhteenotto Lähi-idässä, jossa kumpikin vastapuoli otti ratkaisevan voiton. Vuosisatojen ajan pidettiin kirjaimellisena totuutena Ramses II:n Pentaurin runossaan ja Bulletinissa (kaksi egyptiläistä lähdettä, jotka meillä on taistelusta) antamaa kertomusta suuresta egyptiläisestä voitosta Kadeksessa. Nykyään useimmat historioitsijat pitävät näitä lähteitä kuitenkin pikemminkin propagandana kuin rehellisenä kertomuksena tapahtumista, ja Kadeksen taistelun uskotaan päättyneen tasapeliin.

Taistelun tausta

Hettiläiset olivat jo pitkään tehneet hyökkäyksiä Egyptiin ja aiheuttaneet huomattavia vaikeuksia faarao Thutmosen III:lle (1458-1425 eaa.). Egyptiläiset olivat valloittaneet ja pitäneet Kadeshin Seti I:n aikana, mutta hettiläiset olivat vallanneet sen takaisin ja linnoittaneet sen. Ramesses II päätti ryhtyä pysyviin toimenpiteisiin heettiläisiä vastaan ja karkottaa heidät rajoiltaan. Keskeinen saavutettava etu tässä sotaretkessä oli Kadeksen valtaaminen, joka, kuten todettiin, oli tuolloin suuri kauppakeskus. Kadeshin takaisinvaltaaminen ei ainoastaan antaisi Egyptille vapaan pääsyn erääseen kaupan solmukohtaan, vaan myös laajentaisi Egyptin valtakunnan rajoja, jotka olivat laajentuneet huomattavasti Thutmosen III:n aikana.

Ramesses II (tai joidenkin tutkijoiden mukaan hänen isänsä Seti I) oli teettänyt itäiseen suistoalueeseen suuren kaupungin, jonka Ramesses II nimesi Per-Ramessesiksi (”Ramesseksen taloksi”, mutta joka on annettu myös nimellä ”Ramesseksen kaupunki”) ja joka oli osittain huvipalatsi ja osittain sotilaallinen teollinen kokonaisuus. Kaupungissa oli useita aseita valmistavia tehtaita, harjoituspaikkoja miehille, hevosille ja vaunuille sekä muuta teollisuutta, joka tuotti sotaretkiin tarvittavia tarvikkeita.

Vuonna 1275 eaa. Ramesses II valmisteli armeijansa liikkeelle lähdöksi ja odotti vain ennusmerkkien tulkintaa suotuisiksi joukkojensa liikkeelle laskemiseksi. Vuonna 1274 eaa. ennusmerkit vastaanotettuaan hän ajoi vaunuillaan Per-Ramessesin porttien läpi yli 20 000 miehen johdolla, jotka oli jaettu neljään divisioonaan. Hän johti itse Amun-divisioonaa, jota seurasivat Re-, Ptah- ja Set-divisioonat.

Kadeshin taistelu

Kiirehtimällä vihollisen kimppuun Ramesses II ajoi divisioonaansa niin ripeästi liikkeelle, että se oli pian muun armeijansa etumatka. Hän teki lisävirheen uskoessaan kahden vangitun beduiinin kertomuksia, jotka kertoivat hänelle, että heettiläinen kuningas pelkäsi nuoren faaraon voimaa ja oli vetäytynyt alueelta.

Todellisuudessa heettiläinen armeija oli lähellä, ja kun Ramsesses II aloitti jälleen marssinsa, hän joutui väijytykseen. Kaksi vangittua heettiläistä vakoojaa paljasti sitten totuuden Ramesses II:n tilanteesta, ja faarao ymmärsi, ettei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin taistella tiensä ulos ansasta, johon hän oli antanut itsensä kävellä.

Taistelun sekavuudesta kertovat Ramesses II:n kertomukset, Pentaurin runo ja Tiedote, joissa hän kertoo, kuinka Amunin divisioona joutui heettiläisten yliajamaksi, ja linjat katkesivat, divisioona hajosi. Hettiläinen ratsuväki hakkasi egyptiläistä jalkaväkeä, ja eloonjääneet pyrkivät oletettuun turvaan egyptiläisten leiriin.

Tunnistaessaan tilanteensa Ramesses II vetosi suojelijajumalaansa Amuniin ja järjesteli joukkonsa uudelleen. Egyptologi Margaret Bunson kuvaa, kuinka Ramesses II ”toi rauhallisuutta ja päämäärätietoisuutta pieniin yksiköihinsä ja alkoi viiltää tietään vihollisen läpi saavuttaakseen eteläiset joukkonsa” (131). Hän piti niukkojen joukkojensa jäänteet koossa oman luonteensa voimalla ja asemansa voimalla faaraona ja ylipäällikkönä. Bunson jatkaa:

Vain kotijoukkojensa, muutaman upseerinsa ja seuraajansa kanssa ja lyödyistä yksiköistä jääneen roskaväen seisoessa sivussa hän nousi vaunuihinsa ja havaitsi häntä vastaan olevien joukkojen laajuuden. Sitten hän hyökkäsi kokoontuneen vihollisen itäistä siipeä vastaan niin raivokkaasti, että se väistyi ja egyptiläiset pääsivät pakenemaan verkosta, jonka Muwatalli oli heittänyt heille. (131)

Ramesses II oli kääntänyt taistelun suunnan juuri kun Ptahin divisioona saapui kentälle.

Ptah-divisioona Ramesses II:n johdolla ajoi sitten hettiläisten joukot kohti Orontes-jokea, jossa monet heistä hukkuivat. Taistelun tässä vaiheessa egyptiläiset joukot jäivät joen varrella olevien heettiläisten ja niiden reservijoukkojen väliin, joita Muwatalli II:lla oli vielä käytettävissään linnoitetussa Kadeshin kaupungissa. Ei tiedetä, miksi heettiläiskuningas ei käyttänyt etulyöntiasemaansa hyväkseen, mutta jostain syystä Muwatalli II kieltäytyi ottamasta joukkojaan käyttöön ja ”katseli, kuinka hänen johtamansa kerma kaatui Ramesseen edessä, mukaan lukien hänen oma veljensä” (Bunson, 131). Ramesses II käytti etuaan hyväkseen ja johti joukkonsa raivokkaaseen hyökkäykseen.

Kun heettiläiset hukkuivat jokeen ja heidät teurastettiin rannoilla, Ramesses II käänsi joukkonsa ympäri ja hyödynsi kevyiden egyptiläisten vaunujensa tuomaa etua ja ajoi heettiläiset pois kentältä. Tämän jälkeen Ramesses II väitti Egyptin saavuttaneen suuren voiton, sillä hän oli voittanut vihollisensa taistelussa. Muwatalli II vaati kuitenkin voittoa myös siinä, että hän ei ollut menettänyt Kadeshia.

Loppupäätelmä

Taistelun merkitys sen lisäksi, että se oli voitto, josta Ramses II näytti olevan kaikkein ylpein, on se, että se johti lopulta maailmanhistorian ensimmäiseen rauhansopimukseen, joka allekirjoitettiin heettiläisten ja egyptiläisten valtakuntien välillä vuonna 1258 eKr. Sopimukseen sisältyi muun muassa se, että ”korkea-arvoiset tai tärkeät henkilöt palautettaisiin omille hallitsijoilleen, jos he yrittäisivät paeta yhdeltä alueelta toiselle paetakseen rangaistusta rikoksista” (Bunson, 87). Tämä tarkoitti sitä, että maat tekisivät yhteistyötä aateliskarkureiden palauttamiseksi sen sijaan, että avustaisivat heitä vallankaappauksen järjestämisessä istuvaa hallitsijaa vastaan, mikä oli yleinen käytäntö monissa eri antiikin sivilisaatioissa.

Kadeksen sopimus ei ollut ainoastaan maailman ensimmäinen rauhansopimus, vaan myös ensimmäinen kerta, kun tällainen ehto oli kirjattu minkäänlaiseen sopimukseen. Paljon varhaisempi, Mesoptamiasta vuonna 2550 eaa. peräisin oleva sopimus, joka nykyään usein mainitaan maailman ensimmäisenä rauhansopimuksena ja joka tunnetaan nimellä Mesilimin sopimus, ei oikeastaan ole ”rauhansopimus” vaan pikemminkin poistosopimus, jossa merkitään rajoja tai rajoja sen sijaan, että sovittaisiin kansojen välisen rauhan ehdoista.

Kadeshin sopimus on tunnustettu maailman ensimmäiseksi varsinaiseksi rauhansopimukseksi, ja se loi pohjan Egyptin ja heettiläisten välisille suhteille aina heettiläisten valtakunnan kukistumiseen asti n. 1200 eaa. Sodankäynnin sijaan egyptiläiset ja hittiläiset avasivat kauppasuhteet ja vaihtoivat teknologista ja maataloudellista asiantuntemusta, mikä paransi molempien kansojen ihmisten elämää.