Ajoin Arcimoton omituisella sähköisellä kolmipyöräisellä kolmipyöräisellä New Yorkin liikenteessä

Arcimoton toimitusjohtajalla Mark Frohnmayerilla on yksi sääntö, jonka mukaan hän ajaa tuotantolinjalta juuri valmistunutta sähköistä kolmipyöräistä kolmipyöräistä: ”Älä törmää FUV:llä toiseen FUV:hen.”

FUV tulee sanoista ”fun utility vehicle” (hauska hyötyajoneuvo), mikä on ihastuttavan oudon sähköauton nimi. (Se on myös Arcimoton pörssitunnus.) Ensimmäinen ajatukseni oli, että kyseessä oli liian pitkälle mennyt isävitsi, mutta Frohnmayer oikaisee minua: hänen oma äitinsä keksi nimen.

On reipas marraskuinen iltapäivä New Yorkissa, ja ajan punaista FUV:tä, ja Frohnmayer istuu takanani. Ajelemme Riverside Drivea pitkin Upper West Sidella ja seuraamme lähekkäin oranssia maasturia, jota ajaa Arcimoton lehdistömies Jon. Frohnmayerin on huudettava korvaani, jotta minut kuultaisiin tuulen pauhatessa. FUV:ssa ei loppujen lopuksi ole ikkunoita eikä ovia.

Väännän oikeaa ohjaustankoa, ja FUV lähtee äänettömästi liikkeelle. Arcimoto sanoo, että sen ajoneuvot kiihtyvät nopeudesta 0-100 km/h 7,5 sekunnissa, mutta kaupungin liikennesäännöt ja terve järki estävät minua testaamasta tätä väitettä.

Minuuttia myöhemmin melkein rikon Frohnmayerin yhtä sääntöä.

Puolustuksekseni sanon, että Arcimoto FUV:lla ajaminen on aika lailla samanlaista kuin moottoripyörän kuljettaminen, jota minä en osaa. Itse asiassa joissakin osavaltioissa tarvitaan moottoripyöräajokortti, jotta voi laillisesti ajaa sellaista. Minulla ei ole moottoripyöräajokorttia, en luultavasti koskaan hanki sellaista, ja pidän itseäni muutenkin enemmän pyöräilijänä. Eli eräässä vaiheessa painan vahingossa jarrua ja väännän samalla ohjaustankoa, jolloin maasturini syöksyy eteenpäin ja melkein osuu edessämme olevan oranssin maasturin takarenkaaseen. Se on lähellä, mutta onneksi Frohnmayer on anteeksiantavalla tuulella.

Hän on kaupungissa juhlistamassa Arcimoton suurta virstanpylvästä: kolme vuotta ensimmäisen prototyypin esittelyn jälkeen yritys on alkanut tehdä ensimmäisiä toimituksiaan asiakkaille.

Todellakin, alku on ollut hidas. Yhtiön tuotantolaitoksessa Eugenessa, Oregonissa, valmistetaan vain yksi FUV päivässä, mutta suunnitelmissa on nostaa se kahteen päivässä myöhemmin tässä kuussa. Lopullisena tavoitteena on valmistaa 50 ajoneuvoa päivässä, mutta siihen päästään todennäköisesti vasta 12-18 kuukauden kuluttua. Tämä auttaisi saavuttamaan Arcimoton tavoitteen tuottaa 10 000 maasturia vuodessa.

Se, löytääkö yritys markkinat niin monelle maasturille, on kokonaan toinen testi. Arcimoton ensimmäiset asiakkaat ovat ”varhaisia omaksujia, jotka ovat seuranneet yritystä ja juoneet Kool-Aidia jo pitkään”, Frohnmayer sanoo. Lopulta hän haluaa kuitenkin, että Arcimotosta tulee massamarkkinayritys, jolla on laaja vetovoima. Toisin sanoen ei mitään nykyisten sähkökäyttöisten kolmipyörien markkinoiden kaltaista.

Totta kai kolmipyöräisillä moottoripyörillä, kuten Polaris Slingshotilla, Vanderhallilla ja Can-Am Spyderilla, on asiakkaansa, mutta markkinat ovat selvästi kapeat, ja amerikkalaiset suosivat ylivoimaisesti nelipyöräisiä. Heidän ajoneuvomakunsa on melko laaja, minkä vuoksi maasturit ja lava-autot hallitsevat nykyään tietä.

Tällä hetkellä liikenteessä on vain 22 Arcimoto FUV:tä. Yritys on saanut 4 128 ennakkotilausta, jotka edellyttävät asiakkailta 100 dollarin palautettavaa käsirahaa. Tämä voisi tarkoittaa 70 miljoonan dollarin liikevaihtoa, mikä ylittää tällä hetkellä yhtiön oman 40 miljoonan dollarin markkinakapasiteetin.

Mutta Arcimoto uskoo, että se voi vedota asiakkaisiin pienen kolmipyöräisen segmentin ulkopuolella. Frohnmayer luottaa ihmisiin, jotka muuttavat kaupunkeihin, joissa pysäköinti on huippuluokkaa, ja huomaavat, että ylisuuret autot eivät sovi tiiviiseen ympäristöönsä. Suoramyynti kuluttajille ei kuitenkaan ole ainoa tulonlähde; Arcimoto yrittää myös käynnistää muutamia pilottihankkeita testatakseen FUV:n mahdollisuuksia hätäajoneuvona, vuokra-autona turisteille ja viimeisen kilometrin kuljetusratkaisuna.

Lisäksi FUV ei kokonsa puolesta tunnu siltä, että ajaisi mikroautolla tai sähkötrikolla. Kuljettaja on samalla tasolla kuin tyypillisen kokoinen crossover. Ja etupyöräjousitus tekee Manhattanin pahamaineisilla ruukkireikäisillä kaduilla liikkumisesta vähemmän rasittavaa.

FUV:ssä ei ole juuri mitään muuttunut sen jälkeen, kun ajoimme sillä viimeksi CES-messuilla vuonna 2016. Sisätiloihin on tehty muutamia muutoksia: Bluetooth-kaiuttimet korvasivat mukitelineen, ja suoraan ohjaustangon alapuolella on uusi paneeli painikkeita, joista osa on toiminnassa vasta myöhemmin.

FUV:n vähittäismyyntihinta on 19 900 dollaria, mikä ei ole aivan halpaa. Sen huippunopeus on 75 mailia tunnissa, toimintasäde kaupunkiajossa hieman yli 100 mailia, ja siinä on mukavuuksia, kuten lämmitetyt istuimet, lämmitetyt kahvat, puhelimen pidike, mahdollisuus yhdistää älypuhelimesi Bluetooth-kaiuttimiin, lukittavat säilytystilat ja irrotettavat puoli-ovet, jotka suojaavat jonkin verran elementtejä vastaan.

Suurinta jännitystä herättävät kaikki kysymykset ja uteliaat katseet, joita saat osaksesi ohikulkijoilta, joista moni huutaa kysymyksiä, kuten: ”Paljonko se maksaa?” ja ”Onko se sähkökäyttöinen”. Tom’s Restaurantin (joka tuli kuuluisaksi Seinfeldistä) eteen pysäköidyt kaksi FUV:tä vetävät puoleensa joukon uteliaita katsojia, jotka pippuroivat Frohnmayeria kysymyksillä. Hän kutsuu sitä ”pysäköintimarkkinoinniksi” – markkinoinnin ja pysäköinnin sekoitus.

Ihmiset tykkäävät törmätä kadulla uusiin outoihin juttuihin, mutta kun on kyse auton ostamisesta, he ovat konservatiivisia. Ihmisten pyytäminen vaihtamaan bensakoneensa sähköautoon on jo sinänsä vaikeaa. Vaikeus pyytää heitä vaihtamaan kokonaan muototekijöitä on todella monoliittinen. Kun Tesla jätetään huomiotta, sähköautojen myynti Yhdysvalloissa on pysynyt käytännössä ennallaan viimeiset kuusi vuotta.

Frohnmayer on tietoinen tästä haasteesta ja suhtautuu siihen myönteisesti. ”Fun Utility Vehicle” -ajoneuvon nimeäminen voi olla hieman kieli poskessa, mutta sen myynti tulee olemaan hyvin vakavaa. Loppujen lopuksi puhumme markkinasegmentistä, jonka johtava toimija on yrittänyt (ja tavallaan epäonnistunut) tavata sanan ”S-E-X-Y” neljän ensimmäisen ajoneuvonsa nimillä.

”Rakensimme sen päivittäisiä matkoja varten, rakensimme sen ratkaisemaan jokapäiväiset kuljetukset paljon kevyemmällä jalanjäljellä”, Frohnmayer sanoo FUV:sta. ”Mutta matkan varrella huomasimme, että juuri ihmiset pitävät sen kanssa valtavan hauskaa… Mutta ehkäpä kohdeasiakkaallamme on huumorintajua.”

Kuvaus: Andrew Hawkins / The Verge