BDSM-harrastajien vaihtoehtoinen Fifty Shades -soundtrack
Voisiko olla vähemmän seksikästä tapaa viettää ystävänpäiväviikonloppu kuin katsoa Fifty Shades of Grey? Jos jätetään huomiotta se, että se perustuu ”eroottiseen” romaaniin, jossa viitataan johdonmukaisesti naisen sukupuolielimiin ”siellä alhaalla”, monet ovat kritisoineet Fifty Shadesia sen edistämästä vääristyneestä valtadynamiikasta; kyttäämisen, omistushalukkuuden ja suostumuksen hämäräperäisten rajojen vuoksi kahden päähenkilön välinen suhde on väkivallan rajoilla.
Torontossa asuva kirjailija, akateemikko ja bdsm-alan kouluttaja Andrea Zanin ilmaisee asian parhaalla tavalla: ”(Fifty Shades of Grey) on juuri tarpeeksi perverssi saadakseen ihmiset tuntemaan itsensä kiihottuneiksi, mutta se myös pitää heidät mukavana klassisen epäterveellisten satutrooppien kanssa, jotka he jo tuntevat”, hän kertoo Dazedille. ”Christianin ja Anan suhde on hirvittävän sekaisin. Se, että Christianilla on kunnon BDSM-tekniikka, ei poista sitä, että hän on hyväksikäyttävä, kontrolloiva ahdistelija. Se, että Ana nauttii seksistä ja (joskus) BDSM-leikeistä, ei tee hänestä yhtään vähemmän manipuloivaa, mustasukkaista ja tuomitsevaa. Nämä kaksi hahmoa ovat valtava kasa myrkkyä.”
Se, että tämä sotku kääritään rusettiin ja tarjoillaan romanttisena ihanteena ystävänpäivänä, on vain masentavaa; ja vielä masentavampaa on se, että niin monet loistavat muusikot – Sia, The Weeknd, Beyoncé – ovat tukeneet tätä ihannetta antamalla alkuperäistä musiikkia elokuvaan. He eivät ole vain tukeneet sitä, vaan myös heijastaneet sitä: Bey valitsi yhden kaikkein sekopäisimmistä varhaisista kappaleistaan äänitettäväksi uudelleen soundtrackia varten (mieti ”Crazy In Love” -kappaleen sanoja: ”When I talk to my friends so quietly,/’who’d he think he is?’/looking what you did to me”) ja The Weeknd on yhtä skeevy kuin aina ”Earned It” -kappaleessa.
Tämä elokuva on kaikkea muuta kuin seksikäs, ja niin on myös sen mukana tuleva musiikki; joten Dazed puhui Andrealle, Elise Petersonille (Adult Magazinen kirjoittaja ja entinen dominatrix) ja kahdelle ammattimaiselle dommelle – Lady Grace Marien ja Lady Lila Sternin – saadakseen selville, mitä heidän ihanteellisella 50 Shades of Grey -soundtrackillaan olisi. Kapinallisen nuoruuden riot grrrlistä slinkyyn, klassiseen R&B:hen, koskaan ei voi tarkalleen ennustaa, mikä saattaisi saada sinut kiihottumaan: tässä lueteltujen kappaleiden lisäksi muita mainittuja kappaleita oli Janet Jacksonin ”Rope Burnista” Arctic Monkeysin ”Do I Wanna Knowiin”. Tässä läpileikkaus musiikista, jota nämä naiset pitävät kiihottavampana ja vapauttavampana kuin mitään Hollywoodin määräämää, niin tyrmässä kuin sen ulkopuolella.
ADINA HOWARD – ”FREAK LIKE ME”
Elise Peterson: Muistan elävästi olleeni seitsemänvuotias ja laulaneeni hiljaa tämän kappaleen jokaisen sanan ratsastaessani äitini valkoisen Ford Foxin takapenkillä. Adina Howard oli aikaansa edellä. Maailma ei ollut valmis näkemään vapautunutta mustaa naista, joka kertoi sanoituksissaan seksistä niin sujuvasti. Saan nyt aikuisena laulaa hänen laulujaan ääneen koko elämäni.