Bladder distention therapy for symptomatic relief of frequency and urgency: a ten-year review

Objective: Takautuvalla katsauksella selvitettiin virtsarakon turvotushoidon tehokkuutta tiheyden ja kiireen hoidossa ja määritettiin pitkäkestoisen ja lyhytkestoisen turvotushoidon suhteellinen arvo.

Menetelmä: Pitkäkestoista virtsarakon distentiohoitoa tehtiin 14 potilaalle ja lyhytkestoista distentiohoitoa 8 potilaalle kymmenen vuoden aikana. Toimenpiteen indikaatioita olivat erilaisista etiologioista johtuvat vaikeat kiireet, tiheälyöntisyys ja inkontinenssi.

Tulokset: Viidellä potilaalla 14:stä (18 distentiota, 2 virtsarakon repeämää), joilla oli pitkäkestoinen distentio, ja kolmella potilaalla 8:sta (9 distentiota, 1 virtsarakon repeämä), joilla oli lyhytkestoinen distentio, oireet lievittyivät seurannassa (p > 0,7). Koska pitkäkestoisten ja lyhytkestoisten ryhmien välillä ei ollut eroa, tulokset yhdistettiin siten, että 27:stä onnistuneesta laajentamisesta 8 onnistui (30 %) 8 potilaalla 22:sta (36 %). Kaikki potilaat, joilla oli detrusorin hyperrefleksia, epäonnistuivat distaatiohoidossa. Komplikaatioihin kuului 3 tapauksessa virtsarakon repeämä, 2 tapauksessa virtsanpidätys ja 1 tapauksessa virtsaputken ahtauma. Virtsarakon repeämien osuus oli sama molemmissa ryhmissä (11 %).

Päätelmät: Pitkäkestoisen virtsarakon venytyshoidon käytöllä ei ole merkitystä detrusorin hyperrefleksian hoidossa, ja sillä on vain rajallinen menestys muusta etiologiasta johtuvan vakavan kiireen, tiheyden ja inkontinenssin oireiden lievittämisessä. Pitkäkestoisen ja lyhytkestoisen paisutteluhoidon yhtäläinen tehokkuus puoltaa lyhytkestoisen paisuttelun käyttöä mahdollisten anestesiakomplikaatioiden ja -kustannusten vähentämiseksi.