Mikä on ”Billy Grahamin sääntö”?

Viime aikoina uutisissa on ollut esillä ”Billy Grahamin sääntö” – viittaus toiseen neljästä säännöstä, jotka herra Graham ja hänen tiiminsä loivat vuosikymmeniä sitten säilyttääkseen ministeriön rehellisyyden. Tämä kyseinen sääntö käsittelee seksuaalimoraalin ylläpitämistä. Lue alta taustaa näistä neljästä säännöstä, jotka tunnetaan nimellä ”Modeston manifesti”:

Vuonna 1948 Billy Graham aloitti Kalifornian Modestossa evankelioimiskokousten sarjan yhdessä palveluryhmänsä kanssa, johon kuuluivat Cliff Barrows, George Beverly (”Bev”) Shea ja Grady Wilson. Palveluselämästä ja sen haasteista käydyissä keskusteluissa ryhmä kokoontui Modestossa ja päätti pitää kiinni Raamatun moraalin ja rehellisyyden korkeimmasta tasosta. Monet pastorit, ministeriöt, parakirkolliset järjestöt ja yksityishenkilöt ovat vuosikymmenten kuluessa saaneet inspiraation omaksua nämä filosofiat.

Seuraavassa otteessa omaelämäkerrastaan Just As I Am Billy Graham kertoi tarkemmin näiden miesten tekemistä päätöksistä, jotka koskivat taloudellista rehellisyyttä, seksuaalista moraalia, julkisuutta ja kumppanuutta paikallisen seurakunnan kanssa. Heidän päätöslauselmansa tulivat tunnetuiksi nimellä ”Modeston manifesti”.

Eräänä iltapäivänä Modeston kokousten aikana kutsuin ryhmän koolle keskustelemaan ongelmasta. Sitten pyysin heitä menemään huoneisiinsa tunniksi ja luettelemaan kaikki mieleen tulevat ongelmat, joita evankelistat ja evankelioiminen kohtasivat.

Kun he palasivat, listat olivat huomattavan samankaltaisia, ja lyhyessä ajassa teimme keskenämme joukon päätöslauselmia tai sitoumuksia, jotka ohjaisivat meitä tulevassa evankelioimistyössä. Todellisuudessa se oli enemmänkin epävirallinen yhteisymmärrys keskuudessamme – yhteinen sitoumus tehdä kaikkemme pitääkseen kiinni Raamatun evankelistoille asettamasta ehdottoman rehellisyyden ja puhtauden vaatimuksesta.

Ensimmäinen kohta yhteisellä listallamme oli raha. Lähes kaikki evankelistat tuohon aikaan – meidät mukaan lukien – elätettiin kokouksissa otetuilla rakkausuhrilahjoituksilla. Joillekin evankelistoille houkutus vääntää kuulijoilta mahdollisimman paljon rahaa, usein voimakkaiden tunnevetoomusten avulla, oli liian suuri. Lisäksi taloudesta ei ollut juurikaan tai ei lainkaan tilivelvollisuutta. Järjestelmää oli helppo käyttää väärin – ja se johti syytöksiin, joiden mukaan evankelistat olivat mukana vain rahan takia.

Olin saanut palkkaa YFC:ltä (Nuorten Kristuksen puolesta) ja luovuttanut kaikki YFC:n kokousten lahjoitukset YFC:n komiteoille, mutta uudet itsenäiset ponnistukseni kaupunginlaajuisissa kampanjoissa edellyttivät erillistä rahoitusta. Modestossa päätimme tehdä kaikkemme välttääksemme taloudellisia väärinkäytöksiä ja vähätellä uhrilahjoja ja olla mahdollisimman paljon riippuvaisia paikallisen komitean etukäteen keräämistä varoista.

Listan toinen kohta oli seksuaalisen moraalittomuuden vaara. Me kaikki tunsimme evankelistoja, jotka olivat langenneet moraalittomuuteen ollessaan erossa perheistään matkojen vuoksi. Lupasimme keskenämme välttää kaikkia tilanteita, joissa olisi edes kompromissin tai epäilyn vaikutelmaa. Siitä päivästä lähtien en matkustanut, tavannut tai syönyt yksin muun naisen kuin vaimoni kanssa. Päätimme, että apostoli Paavalin nuorelle pastorille Timoteukselle antama mandaatti olisi myös meidän mandaattimme: ”Pakene … nuoruuden himoja” (2. Tim. 1:22, KJV).

>>Billy Graham: God’s View of Sex

Kolmas huolenaiheemme oli monien evankelistojen taipumus jatkaa työtään erillään paikallisseurakunnasta, jopa arvostella paikallisia pastoreita ja seurakuntia avoimesti ja jyrkästi. Olimme kuitenkin vakuuttuneita siitä, että tämä ei ollut ainoastaan haitallista vaan myös väärin Raamatun näkökulmasta. Päätimme tehdä yhteistyötä kaikkien niiden kanssa, jotka tekisivät kanssamme yhteistyötä evankeliumin julkisessa julistamisessa, ja välttää kirkko- tai kirkonvastaisuutta.

Neljäs ja viimeinen kysymys oli julkisuus. Joillakin evankelistoilla oli taipumus liioitella menestystään tai väittää suurempia osallistujamääriä kuin mitä heillä todellisuudessa oli. Myös tämä mustamaalasi evankeliointia ja saattoi koko yrityksen epäilyksen alaiseksi. Se sai usein lehdistön suhtautumaan evankelistoihin niin epäluuloisesti, että se kieltäytyi kiinnittämästä huomiota heidän työhönsä. Modestossa sitouduimme julkisuudessamme ja uutisoinnissamme rehellisyyteen.”

Se siitä Modeston manifestista, kuten Cliff (Barrows) sitä myöhempinä vuosina kutsui. Todellisuudessa se ei merkinnyt meille radikaalia irtiottoa; olimme aina noudattaneet näitä periaatteita. Se kuitenkin vakiinnutti sydämiimme ja mieliimme lopullisesti sen päättäväisyyden, että rehellisyys olisi sekä elämämme että palvelutyömme tunnusmerkki.

Billy Grahamin sitoutuminen rehellisyyteen juontaa juurensa hänen suhteestaan Kristukseen. Sinäkin voit tuntea Kristuksen.