Tämä voi olla suurin koskaan elänyt kilpikonna
Venezuelasta kaivettu 8 miljoonaa vuotta vanha kilpikonnankuori on lähes 2,4 metriä pitkä, mikä tekee siitä suurimman tieteen tunteman kokonaisen kilpikonnankuoren, kertoo uusi tutkimus.
Tämä kuori kuului sukupuuttoon kuolleelle pedolle nimeltä Stupendemys geographicus, joka eli Etelä-Amerikan pohjoisosassa 12 miljoonasta 5 miljoonaan vuotta sitten kestäneen miljöökauden aikana.
S. geographicus painoi arviolta 2 500 kiloa. (1 145 kiloa), mikä on lähes sata kertaa sen lähimpään elävään sukulaiseen, Amazonin jokikilpikonnaan (Peltocephalus dumerilianus) verrattuna ja kaksi kertaa suurempi kuin suurin elävä kilpikonna, meren nahkaselkäkilpikonna (Dermochelys coriacea), tutkijat kirjoittivat tutkimuksessaan.
Suhteessa: Kuvia: Nämä eläimet olivat ennen jättiläisiä
Tämän vaikuttavan kuorensa ansiosta tämä muinainen olento on ”yksi suurimmista, ellei jopa suurin koskaan olemassa olleista kilpikonnista”, sanoi tutkimuksen vanhempi tutkija Marcelo Sánchez-Villagra, Zürichin yliopiston paleontologisen instituutin ja museon johtaja, lausunnossaan.
Laji saavutti kolossaalisen kokonsa todennäköisesti elinympäristönsä lämpimien kosteikkojen ja järvien ansiosta, Sánchez totesi.
Tutkijat ovat tienneet kolossaalisesta S. geographicuksesta jo vuodesta 1976, mutta uusi tutkimus paljasti vielä lisää fossiileja ja salaisuuksia tästä huonosti tunnetusta kilpikonnasta. Esimerkiksi suuret kaimaanit (krokotiililaji) pureskelivat S. geographicus -kilpikonnien kuoria, ja S. geographicus -uroksilla oli sarvipäiset kuoret.
Tutkimukseen sisältyi näiden kilpikonnien kuoria ja ensimmäisiä tunnettuja alaleukoja, jotka olivat peräisin vuonna 1994 tehdyistä kaivauksista Venezuelan Urumacon alueelta, sekä uusia löytöjä Kolumbiassa sijaitsevalta La Tatacoan autiomaalta. Tutkittuaan näitä fossiileja tutkijat huomasivat, että uroskilpikonnilla oli ainutlaatuisia, sarvimaisia aseita karapatsaan eli yläkuoren etupuolella.
Tutkijoiden mukaan näitä sarvia käytettiin todennäköisesti aseina urosten välisessä taistelussa. Samanlaista kamppailukäyttäytymistä nähdään nykyään nokkakilpikonnilla (Chelydridae), joiden urokset taistelevat usein toisiaan vastaan vakiinnuttaakseen valta-asemansa päällekkäisillä reviireillä, tutkijat sanoivat.
Ensimmäisen S. geographicus -eläimen vasemmassa sarvessa oleva ”pitkulainen ja syvä arpi” voisi olla jälki urosten välisestä kamppailusta, tutkijat lisäsivät.
Yksittäinen kaimaanin hammas työntyi esiin toisesta kuoresta, mikä viittaa siihen, että vaikka nämä kilpikonnat olivat kookkaita, väijyvät saalistajat saalistivat niitä edelleen, tutkijat sanoivat.
Tutkimus julkaistiin verkossa keskiviikkona (12.2.) Science Advances -lehdessä.
- Kuvissa: Tagging baby sea turtles
- Amazing journey: World-traveling sea turtle goes home
- Kuvagalleria: 25 hämmästyttävää muinaista petoa
Originally published on Live Science.
