Vertaileva analyysi anti-histoni- ja anti-kromatiinivasta-aineiden spesifisyys lupus erythematosuksen solupositiivisissa ja -negatiivisissa seerumeissa ja niiden suhde taudin aktiivisuuteen
Antihistoni- ja anti-kromatiinivasta-ainevasteilla on keskeinen rooli systeemisen lupus erythematosuksen (SLE) autoimmuunivasteessa. Lisäksi anti-histoni H1 -vasta-aineet ovat välttämättömiä lupus erythematosus -ilmiön (LEC) muodostumiselle. Tässä tutkimuksessa tutkittiin LEC+- ja LEC- SLE-seerumien sitoutumisominaisuuksia kromatiiniin liittyviin ydinantigeeneihin (histonit H1, H2A, H2B, H3, H4; H2A-H2B-, -DNA-, H1-DNA-kompleksit; kokonaiskromatiini ja kromatiini, josta on poistettu H1:tä; natiivin ja denaturoidun DNA:n sitoutuminen). Lisäksi arvioitiin seerumeita potilailta, joilla oli lääkkeiden aiheuttama lupus (prokainamidilla, hydralatsiinilla tai kinidiinillä), sekä potilailta, joilla oli nivelreuma ja nivelrikko. Spesifisen vasta-aineen sitoutumisen havaitsemiseksi käytettiin entsyymisidonnaista immunosorbenttimääritystä. Histoni H1:n tärkeä rooli LE-solujen muodostumisessa näkyy siinä, että anti-histoni H1 -reaktiivisuus oli 8-kertainen LEC+-seerumissa verrattuna LEC- seerumiin. Lisäksi useimpien muiden testattujen antigeenien eli muiden histonien ja histoni-DNA-kompleksien sekä kromatiinin ja DNA:n reaktiivisuus oli merkittävästi suurempi LEC+- kuin LEC- seerumeissa. Lääkkeiden aiheuttamaa lupusta sairastavien potilaiden seeruminäytteistä yhtä lukuun ottamatta kaikki muut paitsi yksi olivat negatiivisia LE-solujen muodostumisen ja anti-histoni H1 -reaktiivisuuden suhteen, mutta niillä oli korkea vasta-ainereaktiivisuus histoni-DNA-komplekseja, myös kromatiinia, kohtaan. Nivelreumaa ja nivelrikkoa sairastavien potilaiden seerumit eivät osoittaneet merkittävää sitoutumista näihin antigeeneihin. Kun verrattiin LEC+- ja LEC-SLE-potilaiden kliinisiä ominaisuuksia, vakava elinvaurio, mukaan lukien nefriitti ja keskushermoston vauriot, oli yleinen LEC+-ryhmässä, mutta harvinainen LEC- ryhmässä. Positiivinen LE-soluilmiö ei ainoastaan korreloinut korkeiden antihistoni H1 -vasta-ainepitoisuuksien kanssa SLE:ssä, vaan osoitti myös serologisesti ja kliinisesti aktiivista tautia, johon liittyi merkittävä elinvaikutus.