Voitelu ja Pyhä Henki | Teologia | Teologia

Voitelu oli yleinen käytäntö Raamatun aikana. Siihen kuului aineen hierominen ja joskus kaataminen henkilön tai esineen päälle. Voitelu mainitaan ensimmäisen kerran Raamatussa Jaakobin yhteydessä, joka voiteli pylvään ja teki valan Herralle Betelissä (1. Moos. 31:13). 1. Moos. 28:20-22:n asiayhteys viittaa siihen, että tämä voitelu merkitsi paikan pyhää luonnetta ”Jumalan huoneena.”

Voitelua harjoitettiin myös ihmisten erottamiseksi Jumalalle. Mooseksen laissa vaadittiin, että papit voideltiin erityisellä öljyllä (2. Moos. 30:23-25). Kun voiteluöljyä levitettiin Aaroniin ja hänen poikiinsa, se symboloi heidän vihkimistään Jumalan palvelukseen (2. Moos. 30:30). Voitelulla näyttää olleen samanlainen tehtävä Israelin kuninkaille. Samuel voiteli Saulin Israelin ensimmäiseksi kuninkaaksi (1. Sam. 10:1). Saulin seuraaja Daavid voideltiin itse asiassa kahdesti, ensin Samuelin ja myöhemmin Juudan heimon toimesta (1. Sam. 16:13; 2. Sam. 2:1-11). Näistä kahdesta voitelusta ensimmäisellä oli suurempi hengellinen merkitys. Toisella oli poliittinen merkitys, ja se oli julkinen vahvistus ensimmäiselle voitelulle, joka oli suoritettu salassa.

Kun Samuel voiteli Daavidin, Pyhä Henki tuli hänen päälleen voimallisesti, mutta poistui Saulista (1. Sam. 16:4). Tämä saattaa olla syy siihen, että Israelin kuningasta kutsuttiin ”Herran voidelluksi”, mikä viittasi paitsi kuninkaan ainutlaatuiseen tehtävään myös Pyhän Hengen valtuuttamiseen. On kuitenkin huomattava, että Daavid viittasi Sauliin edelleen kunnioittavasti ”Herran voideltuna” myös sen jälkeen, kun Pyhä Henki oli poistunut hänestä (1. Sam. 24:10; 26:9, 11, 16, 23; 2. Sam. 1:14, 16).

Kun Jeesus saarnasi Nasaretissa synagogassa, hän identifioi itsensä Herran voidelluksi palvelijaksi, josta puhuttiin Jes. 61:1-2:ssa (Luuk. 4:18). Pyhä Henki peilasi profeetan sanoja laskeutuessaan Jeesuksen päälle hänen kasteessaan. Hengen laskeutuminen merkitsi Jeesusta Jumalan palvelijaksi ja rakkaaksi Pojaksi (Matt. 3:16-17).

Uuden testamentin seurakunta harjoitti voitelua rukouksen yhteydessä (Jaak. 5:14). Jotkut tutkijat uskovat, että tämä tapahtui pikemminkin lääkinnällisiin kuin hengellisiin tarkoituksiin. Oliiviöljyllä uskottiin olevan parantavia ominaisuuksia. Jos voitelu tapahtui hengellisistä syistä, teon parantava hyve oli pikemminkin uskon rukouksessa ja Herran voimassa kuin öljyssä (Jaak. 5:15).

Vähäiset Uuden testamentin todisteet viittaavat siihen, että varhaiset uskovaiset voitelivat kirkon virkoihin tai viranhoitotehtäviin nimitettyjä henkilöitä vihkimällä heidät. Ehkä tämä johtui siitä, että he tunnustivat kaikkien uskovien olevan Pyhän Hengen voitelemia. Henki on se, joka voimaannuttaa meidät palvelukseen ja opettaa totuuteen (1. Joh. 2:20, 27).

Lisälukemista
Jos haluat oppia lisää Pyhän Hengen voitelusta, lue Charles Ryrien kirjoittama teos The Holy Spirit (The Holy Spirit) (Moody Publishers).