[Antepartum depression: prevalence, diagnosis and treatment]

Johdanto: Masennuksen esiintyminen raskauden aikana on yleinen tilanne, joka on erotettava synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Se herättää monia kysymyksiä sen komplikaatioista ja hoitovaihtoehdoista.

Tavoitteet: Antaa systemaattinen katsaus saatavilla oleviin tietoihin raskaudenaikaisen masennuksen esiintyvyydestä, riskitekijöistä ja haitallisista lopputuloksista sekä tällä hetkellä saatavilla olevista seulontatyökaluista ja hoidoista.

Menetelmät: Tutkimuksia, katsauksia ja meta-analyysejä etsittiin Pubmed- ja Embase-tietokannoista. Artikkelit, jotka liittyivät synnytyksen jälkeiseen masennukseen tai keskittyivät erityisesti kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, jätettiin pois.

Epidemiologia: Esiintyvyyden arvioidaan olevan 5-15 prosenttia. Riskitekijöitä ovat minkä tahansa masennuksen lisäksi ambivalentti suhtautuminen raskauteen, aiemmat keskenmenot ja lääkkeellisesti avustetut tai monimutkaiset raskaudet. Diagnoosi ja seulonta: Synnytyksen aikaisen masennuksen diagnosoimiseksi tai seulomiseksi ei ole vielä suunniteltu mitään erityistä työkalua, mutta joitakin asteikkoja (EPDS, PRIME-MD PHQ) on validoitu. Haitalliset seuraukset: Äidin kannalta haitallisia seurauksia ovat minkä tahansa masennuksen aiheuttamat seuraukset sekä lisääntynyt synnytyskomplikaatioiden ja synnytyksen jälkeisen masennuksen riski. Lapsella on lisääntynyt ennenaikaisen synnytyksen, pienen syntymäpainon ja mahdollisesti äkkikuoleman riski.

Hoidot: – Trisyklisiä masennuslääkkeitä kuvataan yleisesti turvallisiksi raskauden aikana. SSRI-lääkkeistä on paljon rauhoittavia tietoja, vaikka viimeaikaiset tutkimukset ovatkin herättäneet huolta sydämen epämuodostumista ja vastasyntyneen jatkuvasta keuhkoverenpainetaudista. Sähkökouristushoito on aiheellista vain kaikkein vakavimmissa tapauksissa, mutta se vaikuttaa turvalliselta erityisten turvatoimien yhteydessä. Useimpia psykoterapioita ei ole erityisesti arvioitu raskauden aikana. Muista hoidoista (kirkasvalohoito, rTMS…) on saatu lupaavia mutta ei vankkoja tuloksia.

Päätelmät: Synnytyksen aikainen masennus on yleistä ja mahdollisesti vakavaa, jos sitä ei hoideta. Erityisten seulontatyökalujen validointi on perusteltua. Farmakologista hoitoa ei pitäisi lykätä, jos kyseessä on vakava masennus. Keskivaikeissa masennustiloissa näyttää olevan järkevää turvautua lääkkeettömiin hoitomuotoihin, ensisijaisesti psykoterapioihin, joita olisikin tutkittava perusteellisemmin.