Hengellisen hyväksikäytön merkkejä

On eräänlainen hyväksikäyttö, johon olen törmännyt vuosien varrella monta kertaa; se on monella tapaa ainutlaatuista, koska se koskettaa joitakin hyvin erityisiä ja henkilökohtaisia alueita. Uskon, että se on niin erityistä, että se ”haavoittaa sielua”.

Jotkut meistä ovat tietoisia ’kulteista’ niiden eri muodoissa ja siitä, miten ne voivat olla myrkyllisiä.

Mutta vaikka kaikki uskonnolliset kulttikunnat ovat henkisesti hyväksikäyttäviä, kaikki henkinen hyväksikäyttö ei tapahdu kulttikunnassa.

Joku sanoi kerran, että vallan väärinkäytön salakavala piirre on sen kyky naamioida itsensä. Toisin sanoen hyväksikäyttöön johtava vallan väärinkäyttö on hyvin hienovaraista ja sitä voi kokea tajuamatta, mitä se on. Tästä pääsenkin hengellisen hyväksikäytön määritelmääni (Ward 2011):

”Hengellinen hyväksikäyttö on vallan väärinkäyttöä hengellisessä kontekstissa, jolloin hengellistä auktoriteettia vääristellään sen johdossa olevien vahingoksi. Se vaikuttaa yksilön sisäiseen ja ulkoiseen maailmaan, ja sillä on potentiaalia vaikuttaa yksilön biologisiin, psykologisiin, sosiaalisiin ja hengellisiin alueisiin.”

Yllä oleva määritelmä syntyi tutkimuksessani hengellisestä hyväksikäytöstä muutama vuosi sitten. Se, mikä tuolloin pisti silmään, oli se, että riippumatta siitä, mistä ryhmästä henkilö lähti, he kaikki kokivat hyvin samanlaisia vaikeuksia. Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat jättäneet New Age -ryhmiä, kristillisiä ryhmiä, hinduryhmiä ja okkultistisia ryhmiä. Kerran tapasin jonkun, joka jätti ”lentävien lautasten ryhmän”, joka odotti avaruusolentoja.

Henkisen hyväksikäytön merkkejä

Ryhmästä riippumatta niissä kaikissa oli seuraavia elementtejä:

Johto edusti Jumalaa: Olipa kyseessä sitten itämainen guru, joka luuli olevansa Jumala, tai kristitty pastori, joka puhui Jumalan puolesta, johtajalla tai johdolla oli hyvin voimakas symbolinen auktoriteetti.

Klassinen esimerkki on vanha repliikki, jossa sanotaan: ”Älkää tuomitko Herran voideltua!”, mikä on räikeä väärintulkinta siitä, mitä Raamattu itse asiassa sanoo, ja se estää ihmisiä esittämästä terveitä kysymyksiä.

Hengellinen kiusaaminen: Johtaja tai johtajat manipuloivat jäseniä. Pohjimmiltaan he olivat kiusaajia. Puhtaasti ja yksinkertaisesti.

Jäsenet hyväksyttiin vain, jos he esiintyivät: Johtajat hyväksyivät sinut vain, jos tottelit heitä. Jos et, olit ”kapinallinen” tai henkisesti heikko. Itse asiassa he kiinnittivät sinuun huomiota vain, jos heidän mielestään teit jotain väärin.

Hengellinen laiminlyönti oli yleistä: Johtajien olisi pitänyt huolehtia alaisistaan, mutta sen sijaan he ummistivat silmänsä vakavilta asioilta, kuten lasten hyväksikäytöltä, avioliiton hajoamiselta tai mielenterveysongelmilta. He myös käyttivät auktoriteettiaan ohjatakseen asioita, joihin heillä ei ollut pätevyyttä ottaa kantaa.

Sisäinen stressi ja ulkoinen paine pahenevat koko ajan: Jännitys ja tuska sen välillä, mitä tapahtui ulkoisesti (johtajien totteleminen, uskomattoman kiireinen oleminen), ja sisäisten epäilyjen ja pelkojen välillä (joista ei saanut puhua), pahenee ja pahenee. Se on ”valheessa elämistä”.

Sisäinen stressi ja ulkoinen paine saavuttavat pisteen, jossa palat loppuun: Kehosi alkaa hajota fyysisiin sairauksiin, mielesi hajoaa masennukseen ja ahdistukseen, ja henkisesti hajoat, kun sinulle kehittyy syvä pelko kaikesta hengellisestä, kuten helvettiin joutumisesta, Jumalasta jne.

Yllämainittu tuska voidaan tiivistää erään naisen vastaukseen minulle, kun hän valitti: ”Miten voin elää ”Jumalan tavalla” (jota minun on pakko elää), kun ”Jumalan tapa” on itsessään niin paljon tuskaa aiheuttava?”

Henkinen hyväksikäyttö on näet rajojen törkeää rikkomista; emotionaalisesti, psykologisesti, hengellisesti ja joskus jopa fyysisesti. Esimerkiksi eräs nainen selitti minulle, että hänen ryhmässään hänen täytyi pyytää pastorilta lupaa yksinkertaisimpiinkin asioihin, ja häntä kohdeltiin kuin lasta:

”Tarvitsin luvan matkustaa osavaltioiden välillä. Tarvitsin luvan vierailla muissa seurakunnissa, joiden oli tietysti oltava verkostossamme. Tarvitsin luvan vierailla muissa pienryhmissä kirkkomme sisällä. Se oli aivan poikkeuksellista. Minun oli saatava lupa mennä perhetilaisuuteen kirkon tilaisuuden sijasta. Minun täytyi saada lupa mennä rannikolle käymään appivanhempieni luona ja selittää jokainen pieni asia, missä olin, miksi olin siellä ja miksi en käynyt kirkon tilaisuuksissa.”

Vapautuminen hengellisestä hyväksikäytöstä

Kaikkien matka on erilainen, kun he astuvat pois hengellisestä hyväksikäytöstä.

Joillakin on merkkejä PTSD:stä; toisille heidän syvä menetyksen tunteensa on kaikkein tuskallisinta.

Jotkut haluavat rakentaa uudelleen hengellisen elämänsä, mutta pelkäävät syvästi Jumalaa ja sitä, että heitä loukataan uudelleen. Hengellisesti hyväksikäyttävästä seurakunnasta tai ryhmästä eroaminen voi olla hyvin samankaltaista kuin särkynyt parisuhde tai muut suru- ja menetystilanteet; menetyksen tunne on usein hyvin syvä ja hyvin laaja. Vaikka hengellistä hyväksikäyttöä voidaankin verrata esimerkiksi kumppanin menetykseen, hengellisen hyväksikäytön kokema menetys käsittää paljon enemmän. Seuraavassa on muutamia keskeisiä osa-alueita, joita kannattaa pohtia:

Hyväksyä kaiken todellisuus: Vaikka on lähtenyt, voi yhä olla tunne, ettei sitä ole tapahtunut; se tuntuu niin ”epätodelliselta”.

Joskus kipu on niin suurta, että yksilö menee kieltämään sen. Osa hyväksymistä on tulla siihen uskoon, että paluu takaisin on mahdotonta. Joskus ihmiset kieltävät irtautumiseen liittyvät tosiasiat eli he ilmoittavat ihmisille, että he ovat edelleen mukana. Toiset kieltävät merkityksen ts. ”En kaipaa ryhmää” tai ”En halunnut jäädä kuitenkaan”.

Työstää surun ja menetyksen aiheuttamaa kipua: Tämän tärkeän tehtävän kieltäminen merkitsee sitä, että ”ei tunne”. Ihmiset tekevät tämän monin tavoin – kieltämällä, että heillä on kipua, tai estämällä prosessia välttelemällä kaikkia kivuliaita ajatuksia. Toiset rauhoittavat itseään alkoholin tai huumeiden avulla. Jotkut yrittävät ”maantieteellistä parannuskeinoa” muuttamalla pois uuteen kaupunkiin tai osavaltioon. Ennemmin tai myöhemmin se kuitenkin saavuttaa yksilön, joskus vihan, masennuksen tai ahdistuksen muodossa.

Sopeutua uuteen ympäristöön: Tämä tehtävä tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Kotiin meneminen tyhjään taloon, yksin herääminen, lasten kasvattaminen yksin ja pienentyneet taloudelliset resurssit ovat kaikki rankkoja asioita, ja ne voivat olla osa sopeutumista elämään erillään ryhmästä.

Monille heidän identiteettinsä oli kietoutunut kirkkoon tai ryhmään. He voivat nyt tuntea itsensä varsin ”epätäydellisiksi”. He saattavat nyt tuntea, että Jumala on hylännyt heidät tai että he joutuvat kohta kärsimään rangaistuksen Jumalalta siitä, että he ovat hylänneet hänet.

Tunnetasolla uudelleensijoittautua ja jatkaa elämää:

Tässä vaiheessa tehtävänä on parantaa tuo puuttuva palanen tunne-elämässä ja hengellisessä elämässä.

Tämän viimeisen vaiheen ”loppuun saattamatta jättämistä” kuvaisi luultavasti parhaiten se, ettei luota. Toisin sanoen, pitämällä sitkeästi kiinni menneestä kivusta, se estää uusien suhteiden muodostamisen. Ehkä parhaiten sen voisi kiteyttää, kun voi sanoa: ”On muitakin ihmisiä, joita voi rakastaa ja joihin voi luottaa.”

Tämän sanottuaan on äärimmäisen vaikeaa, kun ystävät tai sukulaiset ovat yhä takaisin kirkossa tai ryhmässä. Sinun on myös seulottava läpi se, mihin uskot hengellisesti. Jotkut esimerkiksi luopuvat kaikesta ajatuksesta Jumalasta tai hengellisestä elämästä. Toiset haluavat saada hengellisen yhteyden uudelleen, mutta eivät tiedä, miten.

Oletko hengellisen hyväksikäytön tilanteessa?

Ryhmässä edelleen oleville suuri kysymys on: Pitäisikö minun lähteä?

Tämä on hankalaa – varsinkin jos sinulla on yhä ystäviä tai perhettä kirkossa/ryhmässä. Tämä artikkeli todella koskettaa sitä, millaista se on ihmisille, jotka ovat lähteneet; jos olet vielä ryhmässä, on monia asioita, joita kannattaa harkita huolellisesti.

Riippumatta siitä, missä vaiheessa olet matkallasi, sitä ei tarvitse tehdä yksin. Henkisesti hyväksikäytetyksi tuleminen voi olla hirvittävän traumaattista, eivätkä monet ymmärrä, miten syvää ja hämmentävää tuo kipu on. Jos sinusta tuntuu, että aika on oikea rakentaa uudelleen se, mikä särkyi, kuulisin mielelläni sinusta.

Author: Tohtori David Ward, BSocWk, BA., Grad Dip (Couple Thpy), M.Couns., MPhil., PhD.

Tohtori David Ward on psykoterapeutti, jolla on yli 20 vuoden kokemus ja joka tarjoaa terapiaa aikuisille, nuorille, lapsille, pariskunnille ja perheille. Hänen ammatillisiin kiinnostuksen kohteisiinsa kuuluvat EMDR-terapian käyttö perheväkivallasta, lasten hyväksikäytöstä, PTSD:stä, masennuksesta ja ahdistuneisuudesta toipumisessa, perheterapia sekä työskentely hengellisen ja rituaalisen hyväksikäytön uhrien kanssa.

Ajanvarauksen tekeminen kokeile Online-aikaa. Vaihtoehtoisesti voit soittaa Vision Psychology Brisbane numeroon (07) 3088 5422.

Tohtori David Wardin julkaisuja henkisestä hyväksikäytöstä:

• Ward, D., (2011) ’The lived experience of spiritual abuse’. Journal of Mental Health, Religion & Culture, 14 (9) 899-915.
• MPhil väitöskirja (2008) Queenslandin yliopisto. ”Sielun haavoittaminen: hengellisen hyväksikäytön eletty kokemus.”
• Ward, D., (Winter 2009) ’Exiting the Faith: the dynamics of spiritual abuse’, Counselling Australia.
• Ward, D., (2002) ’Kultit ja perhe’. Australian & New Zealand Journal of Family Therapy, (23) (2) 61-68.
• Ward, D., (2000) ’Mistä aloitan? Assessment and Intervention with ex-cult members’ Australian Social Work, (53) (2) 37-42.
• Ward, D., (2000) ’Perheväkivalta kulttijärjestelmänä’. Cultic Studies Journal, (17) (1) (42-55).

Papereita esitelty:

• ”Spiritual Abuse and the Family”. 29th Australian & New Zealand Family Therapy Conference, lokakuu 2008
• ”Counselling ex-members of cults and other controlling groups”. Australian Counselling Associationin kansallinen konferenssi, lokakuu 2004

.