Aleksanteri Suuri: 5 oppituntia johtajuudesta
”Aleksanteri Suuri”, joka tunnetaan myös nimellä ”Alejandro Magno”, oli yksi historian suurimmista valloittajista, jonka alueet ulottuivat Kreikasta Intiaan, ja lisäksi hän oli henkilö, joka yhdisti lännen ja idän (Kreikan ja Persian valtakunnat) yhden mandaatin, kielen ja valuutan alle. Hän syntyi Makedonian muinaisessa pääkaupungissa, ja hänen isänsä Filippos koulutti hänet hyvin nuoresta pitäen sotataiteeseen, eikä hänen koulutuksensa saanut muulta kuin Aristoteleelta itseltään. Aleksanteri Suuri oli huolella valmisteltu ja täytti odotukset.
Aikuisiällä sydänkipu valtasi hänet pitkään, Persian valtakunta oli verilöylyttänyt Kreikkaa pitkään, ja niin alkoi hänen kunniansa aika vuonna 334, kun hän ylitti Hellespontin Vähä-Aasiaan ja voitti kuningas Dareioksen Isson, Graniksen, Persian portin ja Gaugamelan taisteluissa. Hän tuhosi kymmenen kertaa suuremman armeijan sekä miehissä että aseissa, ja siitä lähtien hänen voittonsa olivat laajoja ja jatkuvia. Hän valloitti Iranin, Turkin, Syyrian, Egyptin, Pakistanin, Afganistanin ja Intian. Hänen sotilaalliset saavutuksensa ja voittonsa antoivat tilaa kaupankäynnille idän kanssa. Kunnes hän salaperäisellä tavalla lakkasi olemasta 33-vuotiaana.
Tänä päivänä ihmiset elävät uppoutuneina hyvin ongelmalliseen, intensiiviseen ja eri tekijöiden kiihdyttämään maailmaan, tämä tunteiden pyörre saa meidät jättämään meditaatiomme, itsetutkiskelumme ja miettimään asioita, jotka eivät ole käsin kosketeltavissa, mutta joilla on suuri vaikutus elämäämme. Yksi niistä ja toistaiseksi tarkkaan määrittelemätön on aika, joka kulkee vääjäämättömästi elävien ja elottomien olentojen olemassaolon kaikilla osa-alueilla.
Mutta kaikista näistä filosofisista pohdinnoista ja siitä, miten monimutkaista se on sovittaa johonkin merkitykseen, löytyi joku, joka halusi antaa yksinkertaisen, mutta suuren merkityksen ja kiistämättömän totuuden sisältävän selityksen ajasta, joka kuluu jokaisen ihmisen elämässä siitä, kun synnymme viimeiseen elämämme hetkeen, ja tämä oli Aleksanteri Suuri.
Sentähän varten puhumme tänään Aleksanteri Suurelta saaduista viidestä johtajuuden oppitunnista:
1. Ole seurattava esimerkki
Monilla ”johtajilla” on puheita siitä, että he ovat samoissa oloissa kuin työntekijänsä ja että siksi kaikki heidän toimintansa suuntautuu samaan suuntaan, mutta he osoittavat nauttivansa henkilökohtaisista etuoikeuksista, kuten paremmista aterioista, erityisestä parkkipaikasta, erityiskohtelusta … etuoikeuksista, joita hänen alaisillaan ei ole.
Kun Aleksanteri Suuri johti armeijaansa vedettömän autiomaan läpi. Kolonna venyi kilometrien päähän, ja miehet ja hevoset kärsivät hirveästi janosta. Yhtäkkiä joukko tiedustelijoita tuli galaksilla kohti kuningasta. He olivat löytäneet pienen vesilähteen ja onnistuneet täyttämään kypärän arvokkaalla nesteellä. He juoksivat Aleksanterin luo ja esittelivät sen hänelle.
Armeija jäi paikalleen katselemaan. Kaikki katseet olivat heidän komentajassaan. Aleksanteri Suuri kiitti löytöretkeilijöitään tämän lahjan tuomisesta hänelle, sitten hän, koskematta pisaraakaan, nosti kypärän ja kaatoi kallisarvoisen nesteen hiekalle. Välittömästi nousi suuri suosionosoitus, joka vyöryi kuin ukkonen kolonnan toisesta päästä toiseen. Erään miehen kuultiin sanovan: ”Tällaisen kuninkaan johtaessa meitä ei mikään voima maan päällä voi vastustaa meitä.”
Johtajan on siis pyrittävä olemaan esimerkkinä alaisilleen, löydettävä keino innostaa heitä aina ja saatava heidät tuntemaan, että taistelu on kaikkien taistelu.
2. On kuri ja strategia
Ei ole epäilystäkään siitä, että Aleksanterin kuri muodostui hyvin erityisestä näkökulmasta ja parametreista, joita vahvistettiin ajan myötä, hänen päätavoitteensa oli isänsä saavutusten voittaminen ja valloitus. Kuri edusti hänelle organisaatiota, koordinointia ja voimaa kohdata ankara taistelukenttä ilman pelkoa.
Vaikka kaoottiset tilanteet saattoivat muuttua kaoottisiksi, heidän muodostelmillaan ja ideoillaan oli tehtävä, antaa heille etulyöntiasema viholliseen nähden.
Monet määrittelevät kurin vain käyttäytymiseksi, jolla ylläpidetään järjestystä ja alistamista jäsenten kesken, mutta se on myös joukko sääntöjä tai normeja, joiden noudattaminen johtaa jatkuvasti tiettyyn tulokseen, ja tämä tulos on sama, josta olemme ylpeitä suoritettuamme vaikean tehtävän.
Tänä päivänä on välttämätöntä, että meillä on ja ylläpidämme hyvin kurinalaisia organisaatioita, joissa on kurinalaiset tiimit, jotka täyttävät strategisen tarkoituksen.
3. Johtaminen kaikessa
Aleksanteri Suuri hallitsi kreikkalaista maailmaa, laajeni sitten persialaiseen maailmaan ja ulottui Intiaan asti. Hänen koko valtakuntansa koostui monenlaisista kulttuureista, mutta kaikki ei ollut ruusuista, eikä valtakunnan yhtenäisyyden säilyttäminen ollut helppo tehtävä. Itse asiassa pian hänen kuolemansa jälkeen hänen miehensä alkoivat murentua nopeasti.
Hänellä oli tapana omaksua valloitettujen paikkojen tapoja, kuten vaatetus. Lisäksi hän meni naimisiin Persian Dareios III:n tyttären kanssa ja pakotti upseerinsa tekemään samoin persialaisen yläluokan kanssa.
Johtajalle on ratkaisevan tärkeää osata toimia kaikenlaisten ihmisten kanssa. Organisaatioissa tai jokapäiväisessä elämässä ympäröimme itsemme erilaisista taustoista, ajattelutavoista ja kyvyistä tulevien ihmisten kanssa, ja tärkeintä kaikessa tässä on löytää keino saavuttaa helppo kommunikaatio ja molemminpuolinen kunnioitus.
4. Osoita voimaa ja viisautta
Tämä on ihmisen elämää, taisteluita, jotka voitetaan, ja taisteluita, jotka hävitään. Elämässämme emme ole aina poliittisesti korrekteja.
Kaikki ihmiset, jotka koskaan juonittelivat Aleksanteri Suurta vastaan ja paljastuivat, kaatuivat Aleksanteri Suuren voimalla esimerkillisellä tavalla, tämä tapahtui siksi, ettei kukaan muu uskaltaisi haastaa häntä.
Erään kerran hän jopa sai selville, että eräs hänen upseereistaan suunnitteli riistävänsä häneltä vallan. Hän teloitti sen yhdessä niiden kanssa, jotka auttoivat häntä. Mutta hän ei pysähtynyt tähän, vaan teloitti myös isänsä, vaikka ei ollut mukana salaliitossa ja vaikka oli yksi sen uskollisimmista ja tärkeimmistä kenraaleista. Tämä siksi, että tällä tavoin isä ei halunnut myöhemmin syrjäyttää häntä, koska hän oli teloittanut poikansa.”
Ja vaikka tämän pienen anekdootin lukeminen on hieman häiritsevää, tänä päivänä se ei ole kovin erilaista, meidän on oltava ympärillämme ihmisiä, jotka lisäävät elämäämme ja ovat lojaaleja meille johtajana ja osana tiimiä. Riippumatta siitä, kuinka hyvä johtaja olet, on aina ihmisiä, jotka haluavat syrjäyttää sinut epäoikeudenmukaisesti.
Tällaisille ihmisille ei anneta toista mahdollisuutta. Kohtele heitä vain arvokkaasti, koska he ovat ihmisiä, mutta ei sen enempää. Ei ole suositeltavaa, että tiimissäsi on tämäntyyppisiä ihmisiä, sinun on osoitettava voimaa, muuten menetät tehokkuutesi johtajana.
5. Motivoi ja valloita
Huipentuaksemme näihin 5 Aleksanteri Suuren johtamisoppiin, puhutaanpa motivaatiosta. Ottamalla miehensä osallisiksi saaliista hän varmisti, että he halusivat epäröimättä seurata häntä valloittamaan uusia alueita.
Tosiasiassa kerran Intiassa, vuosien sotaretken jälkeen, Aleksanteri Suuren miehet uhkasivat mellakalla. He olivat uupuneita ja halusivat palata kotiin. Aleksanteri kutsui koolle kokouksen. Kun armeija oli kokoontunut, nuori kuningas astui esiin ja riisuutui kaikkien edessä.
”Nämä arvet ruumiissani”, Aleksanteri julisti, ”olivat teitä, veljiäni, varten. Jokainen haava, kuten näette, on edessä. Se mies, joka on vuotanut verta enemmän kuin minä tai kestänyt enemmän, astukoon rivienne eteen. Näyttäkää minulle, niin minä annan periksi väsymyksellenne ja lähden kotiin”. Kukaan mies ei tullut paikalle. Sen sijaan armeijalta tuli seisovat suosionosoitukset. Miehet rukoilivat kuningastaan antamaan heille anteeksi heidän henkensä puutteensa ja pyysivät häntä jatkossakin johtamaan heitä.”
Johtajina tiimin jäsenten palkitseminen (ei vain rahallisesti), erityisesti silloin kun he tekevät hyvää työtä, on arvokas kannustin, jonka avulla he jatkavat parhaansa antamista myös tulevaisuudessa. Lisäksi se vahvistaa entisestään sidettä ja kunnioitusta johtajana.