Alemtutsumabi

VaikutusmekanismiAlemtutsumabi

Alemtutsumabi sitoutuu CD52:een, solun pinta-antigeeniin, jota esiintyy runsaasti T- ja B-lymfosyyteissä ja pienempinä määrinä luonnollisissa tappajasoluissa, monosyyteissä ja makrofageissa. CD52-antigeeni ilmentyy vain vähän tai ei lainkaan neutrofiileissä, plasmasoluissa tai luuytimen kantasoluissa. Alemtutsumabi vaikuttaa vasta-aineesta riippuvaisen solusytolyysin ja komplementtivälitteisen lyysin kautta sen jälkeen, kun solupinta on sitoutunut T- ja B-lymfosyytteihin.

Terapeuttiset käyttöaiheetAlemtutsumabi

Edellytetään ainoana tautia muokkaavana hoitona aikuisille, joilla on hyvin aktiivinen relapsoiva remissioiva multippeliskleroosi (RRMS) seuraavissa potilasryhmissä:
– Potilaat, joilla on hyvin aktiivinen tauti huolimatta siitä, että he ovat saaneet täydellisen ja riittävän hoitojakson vähintään yhdellä tautia muuttavalla hoidolla (DMT), tai
– Potilaat, joilla tauti etenee nopeasti vaikeaan relapsoivaan, remissioivaan multippeliskleroosiin, joka on määritelty siten, että heillä on kaksi tai useampia invalidisoivia taudinkeskeytyksiä yhden vuoden aikana ja joilla on aivojen magneettikuvassa yksi tai useampi gadoliniumilla tehostettu leesio, tai T2-vaurio on lisääntynyt merkittävästi viimeisimpään magneettikuvaan verraten.

PosologiaAlemtutsumabi

Laimenna ennen infuusiota. Laimennettu liuos on annettava infuusiona laskimoon noin 4 tunnin ajan.
Ads: suositeltu annos 12 mg/vrk, 2 ensimmäisen hoitojakson aikana, tarvittaessa enintään 2 lisähoitojaksoa.
Aloitushoito 2 hoitojaksoa:
– Ensimmäinen hoitojakso: 12 mg/vrk 5 peräkkäisenä päivänä (kokonaisannos 60 mg).
– Toinen hoitojakso: 12 mg/vrk 3 peräkkäisenä päivänä (kokonaisannos 36 mg), joka annetaan 12 kuukauden kuluttua ensimmäisestä hoitojakson päättymisestä.
Tarpeen vaatiessa voidaan harkita enintään 2 lisähoitojaksoa.
– Kolmas tai neljäs hoitosykli: 12 mg/vrk kolmena peräkkäisenä päivänä (kokonaisannos 36 mg), joka annetaan vähintään 12 kuukauden kuluttua edellisestä hoitosyklistä MS-tautia sairastaville potilaille, joilla on aktiivinen tauti kliinisten tai magneettikuvauksessa havaittujen ilmentymien perusteella määriteltynä.
Suositellaan kahden ensimmäisen hoitosyklin hoitoa ja tarvittaessa enintään kahta lisäsykliä, ja potilaiden turvallisuutta seurataan ensimmäisen syklin alusta 48 kuukauteen toisen syklin viimeisestä infuusiosta. Jos annetaan kolmas tai neljäs lisäsykli, turvallisuuden seurantaa on jatkettava 48 kuukauden ajan viimeisen infuusion jälkeen.
Hoitoa edeltävä hoito: kortikosteroidit välittömästi ennen alemtutsumabin antoa jokaisen hoitosyklin kolmena ensimmäisenä päivänä. Antihistamiinien ja/tai antipyreettisten lääkkeiden antamista ennen lääkkeen antamista voidaan harkita. Anna suun kautta annettavaa herpesinfektioprofylaksiaa kunkin syklin ensimmäisestä päivästä alkaen vähintään 1 kuukauteen sen jälkeen.

AnnostustapaAlemtutsumabi

Parenteraalinen reitti: Anna onkologisten hoitojen käyttöön perehtyneen lääkärin valvonnassa. Se on laimennettava ennen infuusiota. Laimennettu liuos tulee antaa infuusiona laskimoon noin 4 tunnin ajan.
Se tulisi antaa vain sairaaloissa, joissa on tehohoitoyksikkö.

Vasta-aiheetAlemtutsumabi

Yliherkkyys alemtutsumabille, ihmisen immuunikatoviruksen (HIV) aiheuttama infektio, potilaat, joilla on vaikea aktiivinen infektio, kunnes se on hävinnyt. Hallitsematon verenpainetauti. Kohdunkaulan ja kallonpohjan valtimoleikkauksen historia. Aivohalvauksen historia. Angina pectoris tai sydäninfarkti. Tunnettu hyytymishäiriö, trombosyytti- tai antikoagulanttihoito. Muiden samanaikaisten autoimmuunisairauksien kuin multippeliskleroosin kanssa.

Varoitukset ja varotoimetAlemtutsumabi

I.H., I.R., ei tutkimuksia. Iäkkäät >61 vuotta. Lapset 0-18 vuotta. Alemtutsumabille ei ole erityistä käyttösuositusta 0-10-vuotiaille lapsille multippeliskleroosin hoitoon, tietoja ei ole saatavilla. Autoimmuniteetti: Hoito voi johtaa autovasta-aineiden muodostumiseen ja lisätä autoimmuunisairauksien riskiä. Ilmoitettuja autoimmuunisairauksia ovat kilpirauhashäiriöt, immuunitrombosytopeeninen purppura (ITP), nefropatiat (esim. anti-glomerulaarisen tyvikalvon vasta-ainetauti), autoimmuunihepatiitti (AIH) ja hankittu hemofilia A. Arvioidaan potilaat, joille kehittyy autoimmuunisairaus, muiden autoimmuuniperäisten sairauksien varalta ottaen huomioon autoimmuunisairauksien mahdollinen myöhäinen puhkeaminen 48 kuukauden valvontajakson jälkeen. Ennen hoidon aloittamista on suoritettava täydellinen verenkuva ja täydellinen erotuslaskenta, tarkistettava seerumin kreatiinipitoisuus, kilpirauhasen toimintakokeet ja sen jälkeen kuukausittain (ITP:ssä ja nefropatioissa) ja 3 kuukauden välein (kilpirauhasen toimintahäiriöissä), kunnes 48 kuukautta on kulunut viimeisestä infuusiosta. Jos ITP:tä epäillään, tee täydellinen verenkuva välittömästi. Jos tilanne varmistuu, ryhdy välittömästi asianmukaisiin lääketieteellisiin toimenpiteisiin. Infuusioon liittyvät reaktiot: Reaktioita on esiintynyt minkä tahansa annoksen jälkeen ja myös toisen jakson jälkeen: verenvuotohalvaus, sydänlihasiskemia ja -infarkti, kaulavaltimon dissekaatio, keuhkoalveolaarinen verenvuoto, trombosytopenia. Ennen infuusiota:
– Hanki perus-EKG ja vitaalielintoiminnot, mukaan lukien sykkeen ja verenpaineen mittaus,
– Suorita laboratoriokokeet (täydellinen verenkuva ja erotuslaskenta, seerumin transaminaasit, seerumin kreatiniini, kilpirauhasen toiminta ja virtsanäyte mikroskooppikuvauksineen).
Infuusion aikana: Seuraa potilaiden sykettä, verenpainetta ja kliinistä yleistilaa jatkuvasti/tiheästi (vähintään tunnin välein).
Valmisteen antaminen keskeytetään:
– Vakavan haittatapahtuman sattuessa
– Jos potilaalla ilmenee kliinisiä oireita, jotka viittaavat infuusioon liittyvän vakavan haittatapahtuman kehittymiseen (sepelvaltimotauti, verenvuotohalvaus, kohdunkaulan ja kallonpohjan valtimoiden dissektio tai keuhkoalveolaarinen verenvuoto.
Infuusion jälkeen: infuusioreaktioiden tarkkailu vähintään 2 tunnin ajan infuusion jälkeen. Niitä potilaita, joille on ilmaantunut kliinisiä oireita, jotka viittaavat infuusioon ajallisesti liittyvän vakavan haittatapahtuman kehittymiseen (sepelvaltimotauti, verenvuotoa aiheuttava aivohalvaus, kohdunkaulan valtimon dissekaatio tai keuhkoalveolaarinen verenvuoto), on seurattava tarkoin, kunnes oireet häviävät kokonaan. Tarkkailuaikaa (sairaalahoitoa) olisi tarvittaessa pidennettävä. Verihiutaleiden määrä on laskettava välittömästi infuusion jälkeen ensimmäisen infuusiosyklin päivinä 3 ja 5 sekä välittömästi infuusion jälkeen minkä tahansa myöhemmän syklin kolmantena päivänä. Kliinisesti merkittävää trombosytopeniaa on seurattava, kunnes se häviää. Lähettämistä hematologille seurantaa varten olisi harkittava. Infektiot, yleisimmin nenänielutulehdus, virtsatieinfektio, ylähengitystieinfektio, poskiontelotulehdus, suun herpes, influenssa ja keuhkoputkentulehdus. Lisäksi raportoitiin vakavia varicella zoster -infektioita, mukaan lukien primaarinen varicella ja varicella zosterin reaktivaatio, sytomegalovirus (CMV) -infektioita, mukaan lukien CMV:n reaktivaatiotapaukset, sekä Epstein-Barr-viruksen (EBV) reaktivaatiota, mukaan lukien vakavat EBV-hepatiittitapaukset. Listerioosi/Listeria-meningiitti, tuberkuloosi, pinnalliset sieni-infektiot, erityisesti suun ja emättimen kandidiaasi, keuhkotulehdus. Jos kyseessä on vakava aktiivinen infektio, viivytä hoidon aloittamista, kunnes infektio on hävinnyt. Olemassa oleva ja/tai kehittyvä pahanlaatuinen sairaus. Akuutin kolekystiitin riski, Jos akuuttia kolekystiittiä epäillään, arvioi ja hoida varhaisessa vaiheessa. Hedelmällisessä iässä olevat naiset (käytä tehokasta ehkäisyä hoidon aikana ja enintään 4 kuukautta hoitojakson jälkeen). Hemofagosyyttistä lymfohistiosytoosia (HLH) on myös raportoitu, arvioi välittömästi, jos patologisen immuunijärjestelmän aktivoitumisen varhaisia oireita ilmenee, ja harkitse HLH-diagnoosia. Ennen hoidon aloittamista on harkittava immuunistatuksen arviointia paikallisten ohjeiden mukaisesti. Maksavaurion riski, mukaan lukien seerumin transaminaasien nousu ja autoimmuunihepatiitti (mukaan lukien kuolemaan johtaneet tapaukset). Arvioi maksan toiminta ennen hoitoa ja sen aikana. Potilaille on kerrottava maksavaurion riskistä ja siihen liittyvistä oireista. Näiden oireiden ilmaantuessa hoitoa tulisi antaa uudelleen vasta huolellisen arvioinnin jälkeen. Harvinaisia perikardiittitapauksia, sydänpussin pullistumia ja muita sydänpussitapahtumia on raportoitu sekä osana akuuttia reaktiota infuusion aikana että infuusion jälkeen. Myös progressiivista multifokaalista leukoenkefalopatiaa on raportoitu. Erityisen tärkeitä riskitekijöitä ovat aiempi immunosuppressiivinen hoito, erityisesti muut multippeliskleroosilääkkeet, joiden tiedetään aiheuttavan progressiivista multifokaalista leukoenkefalopatiaa. Ennen alemtutsumabihoidon aloittamista tai uudelleen antamista on tehtävä magneettikuvaus ja arvioitava progressiivisen multifokaalisen leukoenkefalopatian oireiden varalta. Hoidon aikana on tehtävä lisäarviointeja, mukaan lukien aivo-selkäydinnesteen testaus JC-viruksen DNA:n varalta ja toistuvat neurologiset arvioinnit.

Maksan vajaatoimintaAlemtutsumabi

Ei tutkimuksia.

Renaalinen vajaatoimintaAlemtutsumabi

Ei tutkimuksia.

VuorovaikutuksetAlemtutsumabi

Alemtutsumabilla ei ole tehty virallisia lääkeaineiden yhteisvaikutustutkimuksia, kun alemtutsumabilla käytettiin suositeltua annosta MS-potilailla. Kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa MS-potilailla, joita oli äskettäin hoidettu interferoni beetalla ja glatirameeriasetaatilla, hoito oli lopetettava 28 päivää ennen alemtutsumabihoidon aloittamista.

RaskausAlemtutsumabi

Alemtutsumabin käytöstä raskaana oleville naisille on vain vähän tietoa. Sitä tulisi antaa raskauden aikana vain, jos mahdolliset hyödyt oikeuttavat sikiölle mahdollisesti aiheutuvat riskit. Ihmisen IgG:n tiedetään läpäisevän istukan esteen; alemtutsumabi saattaa myös läpäistä istukan esteen ja siten aiheuttaa riskin sikiölle. Eläinkokeet ovat osoittaneet lisääntymismyrkyllisyyttä. Ei tiedetä, voiko alemtutsumabi aiheuttaa haittaa sikiölle, jos sitä annetaan raskaana oleville naisille, tai voiko se vaikuttaa lisääntymiskykyyn.
Kilpirauhassairaus aiheuttaa erityisen riskin raskaana oleville naisille. Jos kilpirauhasen vajaatoimintaa ei hoideta raskauden aikana, se lisää keskenmenon riskiä ja lisää sikiön riskiä sairastua sellaisiin ongelmiin kuin älylliseen jälkeenjääneisyyteen ja kääpiöitymiseen. Gravesin tautia sairastavilla äideillä kilpirauhasta stimuloivan hormonireseptorin vasta-aineet voivat siirtyä kehittyvään sikiöön ja aiheuttaa ohimenevää vastasyntyneen Gravesin tautia.

LaktointiAlemtutsumabi

Ei tiedetä, erittyykö alemtutsumabi ihmisen maitoon. Imeväisille aiheutuvaa riskiä ei voida sulkea pois. Siksi imetys on lopetettava jokaisen alemtutsumabihoidon aikana ja 4 kuukauden ajan kunkin hoitojakson viimeisen infuusion jälkeen. Äidinmaidon antaman immuniteetin tuomat edut voivat kuitenkin olla suuremmat kuin riskit, jotka aiheutuvat imeväisen mahdollisesta altistumisesta alemtutsumabille.

Vaikutukset ajokykyynAlemtutsumabi

Tutkimuksia ajokyvystä tai koneiden käyttökyvystä ei ole tehty. Varovaisuutta on kuitenkin noudatettava, sillä uneliaisuutta ja sekavuutta on raportoitu.

HaittavaikutuksetAlemtutsumabi

Ylempien hengitysteiden infektio, virtsatieinfektio, herpesvirusinfektio, Herpes zoster -infektiot, alempien hengitysteiden infektiot, gastroenteriitti, oraalinen kandidiaasi, vulvovaginaalinen kandidiaasi, influenssa, korvatulehdus, keuhkokuume, emätintulehdus; lymfopenia, leukopenia, lymfadenopatia, immuunitrombosytopeeninen purppura, trombosytopenia, suurentunut valkosolujen määrä, anemia, alentunut hematokriitti, neutrofilia, suurentunut eesinofiilien määrä; s. sytokiinin vapautumisoireyhtymä; Basedowin tauti, kilpirauhasen liikatoiminta Basedowin tauti, kilpirauhasen liikatoiminta, kilpirauhasen vajaatoiminta, autoimmuuni kilpirauhastulehdus, struuma, positiiviset kilpirauhasen vasta-aineet; unettomuus, ahdistuneisuus, masennus; päänsärky; MS-taudin uusiutuminen, huimaus, hypoestesia, parestesia, vapina, dysgeusia; sidekalvotulehdus, endokriininen silmäsairaus, näön hämärtyminen; huimaus; takykardia, bradykardia, sydämentykytys; punoitus, hypotensio, verenpainetauti; hengenahdistus, yskä, epistaxis, hikka, nielurisakipu; pahoinvointi, vatsakipu, oksentelu, ripuli, dyspepsia, stomatiitti; suurentunut AST, suurentunut ALT; urtikaria; ihottuma, kutina, yleistynyt ihottuma, eryteema, ekhymoosi, hiustenlähtö, liikahikoilu, akne; myalgia, lihasheikkous, nivelkipu, selkäkipu, kipu jossakin raajassa, lihaskouristukset, kaularangan kipu; proteinuria, hematuriapyreksia; menorragia, epäsäännölliset kuukautiset; pyreksia, väsymys, vilunväristykset, epämukava olo rinnassa, kipu, perifeerinen turvotus, astenia, flunssan kaltainen sairaus, huonovointisuus, kipu infuusiokohdassa; veren kreatiniinin nousu, suurentunut lymfosyyttimäärä, positiivinen virtsan leukosyytti-stearaasi.

Vidal VademecumLähde: Tämän ATC-luokituksen mukaisen vaikuttavaa ainetta koskevan monografian sisältö on laadittu ottaen huomioon kliiniset tiedot kaikista Espanjassa hyväksytyistä ja kaupan pidetyistä lääkkeistä, jotka on luokiteltu kyseiseen ATC-koodiin. Yksityiskohtaiset tiedot, jotka AEMPS on hyväksynyt kustakin lääkkeestä, löytyvät vastaavasta AEMPS:n hyväksymästä valmisteyhteenvedosta.

Monografiat Vaikuttava aine: 03/07/2020