Autologisen ja allogeenisen hematopoieettisten solujen siirto-ohjelman perustaminen kehittyvien talouksien maissa

Vuosittain tehdään tällä hetkellä yli 70 000 hematopoieettisten solujen siirtoa, ja määrä lisääntyy edelleen joka vuosi. Absoluuttisten elinsiirtojen määrässä ja elinsiirtomäärissä on kuitenkin huomattavaa vaihtelua keskusten, maiden ja maailmanlaajuisten alueiden välillä. Kehittyvien maiden mahdollisuudet kehittää hematopoieettisten solujen siirto-ohjelma (HCT) sekä päättää, pitäisikö aluksi ottaa käyttöön autologinen HCT (auto-HCT) vai allogeeninen HCT (allo-HCT), riippuvat pitkälti tekijöistä, jotka voivat selittää näiden kahden menettelyn välisiä eroja. Tärkeimpiä tekijöitä, jotka vaikuttavat päätökseen HCT-ohjelman perustamisesta, ovat makrotaloudelliset tekijät, kuten terveydenhuoltoverkoston organisointi, käytettävissä olevat resurssit ja infrastruktuuri. Tiettyjen sairauksien esiintyvyys alueella sekä luovuttajien ja vastaanottajien geneettinen tausta vaikuttavat myös HCT:n toimeksiantoon tai ensisijaisuuteen kansallisessa terveydenhuoltosuunnitelmassa, mikä selittää osan maakohtaisista eroista. Lisäksi mikrotaloudellisilla tekijöillä on merkitystä, kuten keskuskohtaisella kokemuksella hematopoieettista kantasolusiirtoa vaativien erilaisten sairauksien hoidosta sekä akkreditointistatuksella ja potilasmäärällä. Elinsiirtomenetelmän tavoitteena oli parantaa potilaiden eloonjäämistä ja elämänlaatua. Alueellinen ero, joka on havaittavissa kehittyvissä maissa toteutettujen allo-HCT- ja auto-HCT-toimenpiteiden suuremmassa määrässä, perustuu ensisijaisesti siihen, että terveydenhuoltoverkosto ei ole optimaalinen sellaisten erilaisten pahanlaatuisten sairauksien hoidossa, jotka ovat autokantasolusiirron ensisijainen indikaatio. Tässä yhteydessä muista kuin pahanlaatuisista sairauksista, kuten luuytimen vajaatoimintaoireyhtymistä, perinnöllisistä geneettisistä häiriöistä ja hemoglobinopatioista, on tullut tärkein kantasolusiirtojen indikaatio. Näiden tekijöiden parempi ymmärtäminen auttaa uusien elinsiirtokeskusten perustamisessa kehittyviin maihin niiden erityistavoitteiden ja myönteisten tulosten saavuttamiseksi.