Boletales Galleria
Järjestys Boletales käsittää useita sukuja, mukaan lukien Boletalekasvit (Boletalaceae)- ja Suillaukasvit, joilla on itiöputket ja huokoset, Gomphidiaceae, Tapinellaceae ja Paxillaceae – kiduksiset sienet, jotka ovat läheistä sukua boleteille – ja, ehkä yllättäen, Sclerodermataceae eli maasienet.
Gomphidiaceae, Diplocystidiaceae, ja muut kuinhuokoiset jäsenet järjestyksessä Boletales
Lisää sienistä järjestyksessä Boletales
scabrum
involutus
aurantiaca
Boletesit ovat isoja lakkiaisia-ja piikkisieniä ja erittäin haluttuja sekä ilmaisen ruoan lähteenä että kauniina sieninä itsessään. Suurin osa boleteista on syötäviä, ja joitakin niistä – esimerkiksi Cep- tai Penny Bun Bolete, Boletus edulis – pidetään varsinaisina herkkuina ja niistä maksetaan ravintoloissa korkeaa hintaa. On kuitenkin olemassa muutamia myrkyllisiä boletes-sieniä ja muita, joiden katkera maku tekee niiden lisäämisestä sieniruokiin epämiellyttävää.
Vähäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta järjestykseen Boletales kuuluvilla sienillä on lakinsa alla itiöitä kantavat putket, joissa on huokoset aukkojen alapuolella, sen sijaan että niillä olisi tutummat kidukset, jotka ovat tuttuja agaricoidien lakkasienistä.
Tässä järjestyksessä yleisimmin esiintyvät suvut ovat Boletaceae- ja Suillaceae-suvut (joissa kaikissa on huokoset); sekä Gomphidiaceae- ja Gyrodontaceae-suvut (joissa on kidukset).
Yleissääntönä kidukselliset boletes-sienet (kuten niitä toisinaan kutsutaan) ovat syömäkelvottomia, ja joidenkin – Paxillus involutus, ruskean rullakärsämö, on yksi esimerkki tällaisesta lajista – tiedetään olevan myrkyllisiä. Kaikkia punaisia tai oransseja putkia ja huokosia sisältäviä huokoisia boleteja on myös parasta välttää. Suillellus satanas, suuri ja erittäin viehättävä sieni, jossa on kirkkaanpunaiset huokoset, on vakavasti myrkyllinen, joten mitään osaa siitä ei pidä maistaa.
Useimmat boletes-sienet kasvavat maaperässä, ja vain vähemmistö löytyy mätänevästä puutavarasta, ja yksi (Pseudoboletus parasiticus, parasiittinen bolete) elää kiinnittyneenä erääseen muuhun sieneen, Scleroderma citrinumiin (tavallinen maasieni). Tässä järjestyksessä yleisimmin esiintyvät sienet kuuluvat sukuihin Boletus, Suillus, Leccinum ja Paxillus.
Monet boletes-sienet kasvavat yhdessä vain yhden tai muutaman puulajin juurten kanssa ”mykorritsasuhteessa”, josta sekä puu että sieni hyötyvät. Esimerkiksi Leccinum scabrum kasvaa vain koivujen alla. Joidenkin vaikeampien sienilajien tunnistamisessa on suuri apu siitä, että huomaa, minkä puun alla ne kasvavat. Jotkin puut tarjoavat mykorritsamahdollisuuksia useille boletes-lajeille. Pyökki, koivu, tammi ja mänty ovat tässä suhteessa erityisen hyviä.
Suosittua Penny Bun Boletea (Boletus edulis) on usein hyvin vaikea löytää pudonneiden lehtien seasta. Yllättävän usein se esiintyy samalla yleisellä alueella kuin kärpässieni, Amanita muscaria. Joten aina kun löydät kärpässienen kirkkaita lakkeja, katso tarkkaan ympärillesi!
The Dictionary of the Fungi by Paul Kirk et al (10. painos, 2008) toteaa, että Boletaceae-suvussa on 35 sukua, joissa on yhteensä lähes 800 lajia.
Lisätietoa järjestyksestä Boletales ja syvällisempää tietoa Boletales-galleriamme sivuilla esiteltyjen boletes- ja muiden lajien ekologiasta ja rakenteesta löydät Pat O’Reillyn uusimmasta kirjasta Fascinated by Fungi, jonka tekijän allekirjoittamia kopioita on saatavilla verkossa täällä…
Sivun alkuun…
Jos löysit nämä tiedot hyödyllisiksi, olemme varmoja, että myös Pat O’Reillyn kirja Fascinated by Fungi on sinulle erittäin hyödyllinen. Kirjailijan signeeraamia kovakantisia kappaleita erikoisalennushintaan on saatavilla täältä…
Muut luontokirjat First Naturelta…
