Yritysoikeus
OPPIMISTAVOITTEET
- Ymmärtää, että velallisille, jotka eivät pysty maksamaan laskujaan ajallaan, on olemassa konkurssin ulkopuolisia vaihtoehtoja: velkojien hyväksi tapahtuva luovutus, konkurssihakemus ja konkurssipesä.
- Tunnista syyt, joiden vuoksi nämä vaihtoehdot eivät välttämättä toimi.
Alternatives to Bankruptcy: Yleiskatsaus
Konkurssi on välttämätön asia kapitalistisessa talousjärjestelmässä. Kuten jo todettiin, ilman sitä vain harvat ihmiset olisivat halukkaita ottamaan liiketoiminnallisia riskejä, ja talous toimisi väistämättä alhaisemmalla tasolla (mitä jotkut ihmiset eivät ehkä pidä kaiken kaikkiaan niin pahana). Konkurssiin liittyy kuitenkin edelleen leima, vaikka yhteiskunta olisi kuinka ”valistunut” sen suhteen sitten viktoriaanisen ajan. Konkurssihakemukset ovat julkista tietoa; luettelot konkurssin tehneistä henkilöistä ja yrityksistä julkaistaan säännöllisesti kuukausittain ilmestyvissä talouslehdissä. Konkurssi on myös kallis, ja sekä velalliset että velkojat sotkeutuvat huomattavan monimutkaiseen liittovaltion lainsäädäntöön. Muun muassa näistä syistä molemmat osapuolet päättävät usein, että heidän etujensa mukaista on löytää vaihtoehto konkurssille. Tässä käsitellään lyhyesti kolmea yleistä vaihtoehtoa.
Tämän kirjan muissa osissa käsitellään muita konkurssin ulkopuolisia velkojien oikeuksia: Yhtenäisen kauppalain (Uniform Commercial Code, UCC) mukaan velkojilla on oikeus vaatia takaisin myytyjä ja toimitettuja tavaroita, joista ei ole maksettu; myös UCC:n mukaan velkojilla on oikeus ottaa haltuunsa henkilökohtainen omaisuus, joka on asetettu velallisen lainan tai lainanlyhennyksen vakuudeksi; ja kiinnitysvelkojilla on monissa tapauksissa oikeus ottaa haltuunsa kiinteistöjä ilman oikeudellista apua. Näistä konkurssin ulkopuolisista oikeussuojakeinoista säädetään enimmäkseen osavaltioiden lainsäädännössä.
Myös tässä käsitellyt konkurssin ulkopuoliset vaihtoehdot kuuluvat osavaltioiden lainsäädännön piiriin.
Velkojien hyväksi tapahtuva luovutus; ulosmittaus; konkurssipesä
Tavanoikeudellisessa velkojien hyväksi tapahtuvassa luovutuksessa velallinen siirtää osan tai koko omaisuudestaan pesänhoitajalle – tavallisesti paikallisen luotonhoitoyhdistyksen selvitystoimiston nimeämälle henkilölle – joka myy omaisuuden ja jakaa tuoton jollakin sovitulla tavalla, tavallisesti pro rata -periaatteella velkojien kesken. Kaikkien velkojien ei tietenkään tarvitse hyväksyä tällaista jakoa. Tarkkaan ottaen tavanomaisen lain mukainen luovutus ei vapauta velkaa jäljellä olevasta velasta. Monet osavaltioiden lait pyrkivät ratkaisemaan tämän ongelman joko kieltämällä velkojia, jotka hyväksyvät velan osittaisen maksun luovutuksen perusteella, vaatimasta loppusummaa, tai sallimalla velallisten vaatia vapautusta velkojilta, jotka hyväksyvät osittaisen maksun.
Vuokranjako
Vuokranjako on pelkkä velkojien sopimus siitä, että velkojat hyväksyvät pienemmän kuin koko velan määrän ja vapauttavat velallisen muusta vastuusta. Sopimuksena velkajärjestely edellyttää vastiketta; velkojien keskinäinen sopimus siitä, että he hyväksyvät suhteellisen osuuden tuloista, on katsottu riittäväksi vastikkeeksi vastuuvapauden myöntämiseksi. Luovutuksen ja velkajärjestelyn olennainen ero on velkojien välisessä sopimuksessa: luovutus ei edellytä velkojien välistä sopimusta, kun taas velkajärjestely edellyttää sitä. Kaikkien velallisen velkojien ei tarvitse hyväksyä velkajärjestelyä, jotta se olisi pätevä. Velkoja, joka ei hyväksy velkajärjestelyä, voi edelleen yrittää periä koko velkasumman; velkoja, joka ei ole halukas velkajärjestelyyn, voi esimerkiksi ulosmitata velallisen omaisuutta sillä aikaa, kun muut velkojat neuvottelevat velkajärjestelysopimuksen yksityiskohdista.
Toimeksiannon eräs etu verrattuna velkajärjestelyyn on se, että ensiksi mainitussa tilanteessa velallisen omaisuus on suojattu nälkäisten velkojien ulosmittaukselta sen jälkeen, kun se on luovutettu. Luovutus ei myöskään edellytä velkojien suostumusta. Luovutuksen etuna velalliselle (verrattuna velkajärjestelyyn) on kuitenkin se, että velkojat eivät voi velkajärjestelyssä vaatia velalliselta velkojaa perimään vajetta (koska he ovat sopineet, etteivät peri sitä).
Varallisuudenhoito
Velkojat voivat hakea tuomioistuimelta pesänselvittäjän määräämistä; pesänselvittäjän määrääminen pesänselvittäjän tehtäväksi (receivership) on pitkään vakiintunut oikeudenmukainen menettelytapa, jossa pesänselvittäjä ottaa haltuunsa velallisen varallisuuden tuomioistuimen ohjeiden mukaan. Pesänhoitaja voi realisoida omaisuuden, jatkaa yritystoimintaa tai säilyttää omaisuuden harjoittamatta yritystoimintaa, kunnes tuomioistuin päättää lopullisesti, miten velallisen omaisuudesta on luovuttava.
Useimpien konkurssin vaihtoehtojen vaikeus piilee niiden vapaaehtoisessa luonteessa: velkoja, joka kieltäytyy suostumasta velallisen vastuuvapauden myöntämistä koskevaan sopimukseen, voi yleensä onnistua tekemään tyhjäksi velallisen ja hänen velkojatovereidensa toiminnan, koska Yhdysvaltain perustuslaki kieltää loppujen lopuksi osavaltioita heikentämästä yksityisen kansalaisen sopimusperusteisia velvoitteita. Ainoa lopullinen suoja löytyy siis liittovaltion konkurssilaista.
KEY TAKEAWAY
Konkurssi on kallis ja usein mutkikas. Konkurssin ulkopuolisia vaihtoehtoja ovat muun muassa velkojien hyväksi tapahtuva luovutus (velallisen omaisuus siirretään pesänhoitajalle, joka hallinnoi tai luovuttaa sen velkojien puolesta), velkajärjestelyt (velkojien tekemät sopimukset, joiden mukaan velallinen suostuu hyväksymään pienemmän summan kuin mitä hänellä on velkaa ja vapauttaa velallisen muusta vastuusta) ja konkurssipesän selvitystoimitus (eräänlainen tuomioistuimen valvoma luovutus).
KÄYTÄNNÖN HARJOITUKSIA
- Mikä on velkojien hyväksi tapahtuva luovutus?
- Mitä on velkajärjestely?
- Mitä on konkurssipesä?
- Miksi nämä konkurssin vaihtoehdot ovat usein epätyydyttäviä?
Pohdintakysymykset
- Mikä oppimistulos liittyy tähän sisältöön?
- Mitä keskeisiä aiheita tässä sisällössä käsitellään?
- Miten tämän osion sisältö auttaa sinua osoittamaan oppimistuloksen hallintaa?
- Mitä kysymyksiä sinulla on tästä sisällöstä?