Brown v. Mississippi

Raymond Stuart, valkoinen viljelijä, murhattiin Kemperin piirikunnassa Mississippissä 30. maaliskuuta 1934. Arthur Ellington, Ed Brown ja Henry Shields, kolme mustaa vuokraviljelijää, pidätettiin hänen murhastaan. Oikeudenkäynnissä syyttäjän tärkein todiste oli syytettyjen poliiseille antamat tunnustukset. Oikeudenkäynnin aikana syyttäjän todistajat kuitenkin myönsivät vapaasti, että vastaajat tunnustivat vasta sen jälkeen, kun poliisit olivat piiskanneet heitä raa’asti:

”… syytetyt pakotettiin riisuutumaan ja heidät asetettiin tuolien päälle ja heidän selkänsä leikattiin palasiksi nahkahihnalla, jossa oli soljet, ja mainitun apulaisseriffin toimesta heille samoin annettiin ehdottomasti ymmärtää, että ruoskimista jatkettaisiin, elleivät he tunnustaisi ja siihen asti, kunnes he tunnustaisivat, ja he eivät ainoastaan tunnustaneet, vaan myöskin tunnustivat jokaisessa yksityiskohdassa niin kuin läsnäolijat vaativat; ja tällä tavoin syytetyt tunnustivat rikoksen, ja ruoskimisen edetessä ja sitä uusittaessa he muuttivat tai muokkasivat tunnustustaan jokaisessa yksityiskohdan yksityiskohdan yksityiskohdan kohdallaan niin, että se oli sopusoinnussa kiduttajiensa kanssa näiden vaatimuksiin. Kun tunnustukset oli saatu täsmälleen siinä muodossa ja sisällössä kuin väkijoukko halusi, he poistuivat ja antoivat lopuksi varoituksen ja varoituksen siitä, että jos syytetyt muuttaisivat kertomustaan milloin tahansa jossakin suhteessa siitä, mitä he olivat viimeksi kertoneet, tekoon syyllistyneet antaisivat saman tai yhtä tehokkaan kohtelun.”

Yksi vastaaja oli ruoskimisen lisäksi myös ripustettu kaulastaan puuhun. Tunnustukset hyväksyttiin kuitenkin todisteeksi, ja ne olivat ainoat todisteet, joita käytettiin myöhemmässä yksipäiväisessä oikeudenkäynnissä. Valamiehistö tuomitsi syytetyt hirtettäviksi. Mississippin korkein oikeus vahvisti tuomiot valituksen johdosta. Ylituomari Virgil Alexis Griffith kirjoitti eriävässä mielipiteessään: ”Pöytäkirja muistuttaa enemmän jostakin keskiaikaisesta kertomuksesta revittyjä sivuja kuin nykyaikaisen sivilisaation rajoissa tehtyä pöytäkirjaa.”