Antiandrogeeniset vaikutukset fenarimolin sienitautien torjunta-aineen lyhytaikaisissa in vivo -tutkimuksissa
Sienitautien torjunta-aineella fenarimolilla on estrogeeninen ja antiandrogeeninen aktiivisuus, ja se estää aromataasiaktiivisuutta in vitro. Testasimme, onko fenarimolilla antiandrogeenisia vaikutuksia in vivo. Hershbergerin kokeessa fenarimoli, jota annettiin suun kautta kastroiduille testosteronilla käsitellyille urosrotille, aiheutti ventraalisen eturauhasen, siemennesteen rakkuloiden, musc. levator ani/bulbocavernosus -lihaksen ja bulbourethral-rauhasten painon huomattavaa vähenemistä. Laadullisesti samanlaisia, mutta heikompia vaikutuksia oli havaittavissa myös ehjillä fenarimolille altistetuilla nuorilla aikuisilla uroksilla, paitsi että eturauhanen ei vaikuttanut merkittävästi. Muutokset androgeenin säätelemässä geeniekspressiossa määritettiin reaaliaikaisella RT-PCR:llä ventraalisissa eturauhasissa, ja fenarimoli aiheutti eturauhasta sitovan proteiini C3:n (PBP C3), ornitiinidekarboksylaasin (ODC) ja insuliinin kaltaisen kasvutekijä 1:n (IGF-1) mRNA:n tasojen selvän laskun. Positiivisena kontrollina mukana ollut antiandogeeninen lääke flutamidi aiheutti PBP C3 -mRNA:n alaregulaation ja TRPM-2 mRNA-tasojen nousun. Seerumin T4-tasot pienenivät fenarimolihoidon jälkeen, ja LH-tasojen havaittiin nousevan. Vaikutuksia testosteronitasoihin tai testosteronituotantoon ex vivo ei kuitenkaan voitu havaita. Kaiken kaikkiaan nämä tulokset osoittavat, että fenarimoli toimii in vivo antiandrogeenina, jonka vaikutukset ovat laadullisesti verrattavissa flutamidin vaikutuksiin elintasolla, kun taas geeniekspressioon havaittiin erilaisia vaikutuksia. Hershbergerin lisäkokeessa fenarimolin vaikutuksia verrattiin estradiolibentsoaatin, prokloratsin ja aromataasi-inhibiittorin fadrotsolin vaikutuksiin. Tiedot viittaavat fenarimolin ja prokloratsin samanlaiseen vaikutustapaan uroksilla, kun taas ei havaittu viitteitä siitä, että estrogeeni- tai aromataasi-inhibiittoriominaisuuksilla olisi merkittävää vaikutusta uroksilla havaittuihin vaikutuksiin. Näin ollen ehdotetaan, että fenarimoli välittää antiandrogeeniset vaikutuksensa ainakin osittain androgeenireseptorien antagonismin kautta.