Aleš Hrdlička

Amerikkalainen fyysinen antropologi Aleš Hrdlička (1869-1943) antoi merkittävän panoksen ihmisen alkuperän ja variaation tutkimukseen sekä vaikutti merkittävästi tieteenalan ammatillisten ääriviivojen muotoutumiseen Yhdysvalloissa.

Aleš Hrdlička syntyi 29. maaliskuuta 1869 Humpolecissa, Böömissä (nykyisessä Tšekin tasavallassa), ensimmäisenä Maximilian ja Koralina (Wagner) Hrdličkan seitsemästä lapsesta. Vuonna 1881 perhe muutti Yhdysvaltoihin ja asettui asumaan New Yorkiin, jossa nuori Hrdlička suoritti toisen asteen koulutuksen ja aloitti vuonna 1889 lääketieteen opinnot New York Eclectic Medical Collegessa. Valmistuttuaan tästä koulusta kiitettävästi vuonna 1892 hän aloitti yleislääketieteen harjoittamisen Lower East Sidella ja jatkoi samalla lääkärikoulutustaan New Yorkin homeopaattisessa collegessa (1892-1894).

Vuonna 1895 hän sai paikan nuorempana lääkärinä New Yorkin Middletownissa sijaitsevassa valtion homeopaattisessa mielisairaalassa. Tässä tehtävässä ollessaan hän kiinnostui antropometrian soveltamisesta lääketieteeseen, ja Middletownin mielisairaalassa tekemiensä tutkimusten välittömänä tuloksena hänet kutsuttiin vuonna 1896 liittymään monitieteiseen tiimiin, jota oltiin kokoamassa vasta perustetun patologisen instituutin henkilöstöä varten New Yorkiin. Neurologi ja histokemisti Ira Van Giesonin johdolla tämä instituutti oli saanut tehtäväkseen tutkia mielisairauden ”toimintatapaa”. Valmistautuakseen tähän työhön Hrdlička vietti talven 1896 Pariisin lääketieteellisessä korkeakoulussa (Ecole de Medécine) opiskellen antropologiaa Léonce Manouvrier’n johdolla, joka vaikutti merkittävästi ja pysyvästi Hrdličkan älylliseen kehitykseen.

Hrdlička työskenteli patologisessa instituutissa vuoteen 1899 asti, jolloin Frederic Ward Putnam kutsui hänet ”kenttäantropologiksi” Amerikan luonnonhistoriallisen museon (American Museum of Natural History) Hyde-retkikunnalle. Tässä ominaisuudessa Hrdlička teki vuosina 1899-1902 neljä intensiivistä tutkimusta Yhdysvaltain lounaisosan ja Meksikon pohjoisosan intiaanien keskuudessa. Yhteenveto näistä ja myöhemmistä tutkimuksista (1903-1906) on hänen monografiassaan Physiological and Medical Observations among the Indians of Southwestern United States and Northern Mexico (1908). Vuonna 1903 Hrdlička valittiin vasta perustetun fysikaalisen antropologian osaston (Division of Physical Anthropology, DPA) johtajaksi Washingtonissa sijaitsevaan luonnonhistorian kansallismuseoon (National Museum of Natural History, Smithsonian Institution), jossa hän toimi seuraavat 40 vuotta.

Hrdlička rakennutti kansallismuseossa toimikautensa aikana DPA:sta merkittävän tutkimuskeskuksen, jossa oli yksi maailman hienoimmista ihmisen osteologisista kokoelmista. Hän teki myös paljon edistääkseen fyysisen antropologian asemaa oikeutettuna akateemisena tieteenalana Yhdysvalloissa. Tässä yhteydessä hän pyrki organisoimaan tuolloin vielä lapsenkengissä olleen ammattikunnan samoilla linjoilla, joita Paul Broca oli noudattanut ranskalaisessa antropologiassa. Vaikka hänen pyrkimyksensä perustaa amerikkalainen fyysisen antropologian instituutti ei koskaan toteutunut, hän onnistui kuitenkin perustamaan American Journal of Physical Anthropology -lehden vuonna 1918 ja American Association of Physical Anthropologists -yhdistyksen vuonna 1930, jotka molemmat olivat olennainen osa hänen näkemystään amerikkalaisen fyysisen antropologian tulevaisuudesta. Hän teki myös paljon fyysisen antropologian edistämiseksi kotimaassaan. Sen lisäksi, että hän teki huomattavia lahjoituksia, joilla käynnistettiin ja ylläpidettiin Jindrich Matiegkan Anthropologie-lehti (jota julkaistiin Kaarlen yliopistossa Prahassa vuoteen 1941 asti), hän lahjoitti rahaa Tšekin taide- ja tiedeakatemialle esihistoriallisten kohteiden tutkimista varten Moraviassa ja Kaarlen yliopistolle hänen kunniakseen nimetyn ihmismuseon perustamista varten.

Pitkän uransa aikana Hrdlička sai monia palkintoja ja kunniamainintoja, jotka osoittivat, että hänen tieteenalansa parissa tehtyjä ponnistelujansa arvostettiin. Hänet valittiin Amerikan filosofisen seuran jäseneksi vuonna 1918 ja Kansallisen tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1921, ja hän toimi Amerikan antropologisen yhdistyksen (American Anthropological Association) (1925-1926), Washingtonin tiedeakatemian (1928-1929) ja Amerikan fyysisten antropologien yhdistyksen (American Association of Physical Anthropologists) puheenjohtajana (1930-1932). Hän sai myös arvostetun Huxley-mitalin (1927).

Vaikka Hrdličkan tutkimusintressit kattoivat lähes kaikki nykyaikaisen fysikaalisen antropologian osa-alueet, hänen tieteellisten pyrkimystensä pääpaino oli kysymyksessä Amerikan aboriginaalien alkuperästä ja muinaisuudesta. Hän aloitti työnsä tutkimalla tyhjentävästi kaikki Pohjois- ja Etelä-Amerikan varhaisihmisistä saatavilla olevat todisteet, joiden tulokset on koottu kahteen merkittävään julkaisuun: The Skeletal Remains Suggesting or Attributed to Early Man in North America (1907) ja Early Man in South America (1912). Nämä tutkimukset osoittivat, että läntisellä pallonpuoliskolla oli vain anatomisesti nykyaikaisia ihmisiä, mikä sai hänet hylkäämään näkemyksen, jonka mukaan intiaanit olivat joko kehittyneet Uudessa maailmassa tai tulleet mantereelle jääkauden alkuvaiheessa tai sitä edeltävänä aikana. Tämän jälkeen hän alkoi koota todisteita tukeakseen väitettä, jonka mukaan hominidit olivat syntyneet vanhan maailman läntisellä sektorilla ja sen jälkeen Aasiasta peräisin oleva Uuden maailman kansoitus tapahtui pleistoseenin loppupuolella ja holoseenin alkupuolella.

Hrdlička oli yhä vakuuttuneempi siitä, että anatomisesti nykyaikainen Homo sapiens oli peräisin pohjimmiltaan neanderthaloidisesta populaatiosta, joka oli alun perin rajoittunut Eurooppaan ja Afrikkaan. Hrdlička väitti, että näiden varhaisten siirtymävaiheen hominidien levittäytyessä hitaasti itään ympäri Vanhaa maailmaa ne erottuivat useisiin erillisiin maantieteellisiin jalostusyksiköihin, jotka johtivat niiden myöhempään erilaistumiseen eri roturyhmiksi, jotka luonnehtivat nykyihmisen perhettä. Hän esitti ensimmäisen kerran tämän hypoteesin pääpiirteittäin Philadelphiassa vuonna 1921 American Philosophical Societyn kokouksessa pidetyssä esitelmässä, jonka otsikkona oli ”The Peopling of Asia” (Proceedings, American Philosophical Society, 60 ). Tämä Hrdličkan työvaihe huipentui vuonna 1927 Lontoossa pidettyyn Huxley Memorial Lecture -luentoon, jossa hän esitti yhteenvedon argumenteistaan ”Neanderthal Phase of Man” (Journal of the Royal Anthropological Institute, 57 ), ja sitä seuranneeseen hänen nyt jo klassiseksi muodostuneen teoksensa The Skeletal Remains of Early Man (The Skeletal Remains of Early Man, 1930) julkaisemiseen.

Vuoden 1926 jälkeen Hrdlička tavoitteli todistusaineistoa dokumentoidakseen teesin, jonka mukaan ensimmäiset yhdysvaltalaiset tulivat Uuteen maailmaan Aasiasta. Hänen työnsä Yukonissa ja Alaskan rannikolla (1926-1930), Kodiakin saarella (1931-1935) sekä Aleuttien ja komentajien saarilla (1936-1938) on tiivistetty kahteen postuumisti julkaistuun teokseen: The Anthropology of Kodiak Island (1944) ja The Aleutian and Commander Islands and their Inhabitants (1945). Yksi hänen Komentaja- ja Aleutinsaarilla tekemiensä töiden päätavoitteista oli ollut tutkia mahdollisuutta, että ne olisivat toimineet ponnahduslautoina Kamtshatkasta Amerikan mantereelle. Kaivaukset kuitenkin osoittivat, että Komentajat olivat olleet asumattomia jo ennen venäläisiä aikoja. Niinpä hän päätteli tämän kielteisen todistusaineiston perusteella, että Aleuttien aikaisempien ja myöhempien asukkaiden oli täytynyt tulla näille saarille Alaskasta. Vuoden 1938 jälkeen hän oli aikonut aloittaa tutkimusohjelman Siperian mantereella todistaakseen Amerikan alkuperäiskansojen aasialaisen alkuperän. Toisen maailmansodan puhkeaminen kuitenkin romutti nämä suunnitelmat. Hrdlička kuoli sydänkohtaukseen kotonaan Washingtonissa 5. syyskuuta 1943.

Lisälukemista

Lisätietoa elämäkerrasta: Frank Spencer, Aleš Hrdlička M.D., 1869-1943: A Chronicle of the Life and Work of an American Physical Anthropologist (A Chronicle of an American Physical Anthropologist of the Life and Work) (2 nidettä, 1979); ja Frank Spencer ja Fred H. Smith, ”The Significance of Aleš Hrdlička’s ”Neanderthal Phase of Man: A Historical and Current Assessment”, American Journal of Physical Anthropology (1981). □