Bulloinen emfyseema vs. diffuusi emfyseema: toiminnallinen ja radiologinen vertailu

Bulloisen emfyseeman (BE) osuutta niiden potilaiden toimintakyvyn heikkenemisessä, joilla on samanaikaisesti diffuusi emfyseema (DE), ja BE:n sekoittavia vaikutuksia toiminnallisiin mittaustuloksiin tutkittiin. Kaksikymmentäyhdeksää potilasta (ryhmä I), joilla oli BE ja DE, verrattiin ryhmään potilaita, joilla ei ollut BE:tä ja jotka vastasivat toisiaan muun muassa DE:n radiografisen laajuuden suhteen (ryhmä II). Ryhmässä I PaO2-, FEV1- ja DLCO-arvot olivat huomattavasti alhaisemmat ja MRC-pisteet korkeammat kuin ryhmässä II. Ryhmässä I BE:n radiografinen laajuus ja DE:n laajuus eivät ennustaneet toiminnallista heikkenemistä. FEV1/FVC-suhde alaryhmässä, jossa BE:n laajuus oli >25 % keuhkojen kokonaistilavuudesta, oli korkeampi kuin alaryhmissä, joissa BE:n laajuus oli >20 % ja 15 %. Samoissa alaryhmissä DE:n ja DLCO:n välinen korrelaatio kasvoi BE:n laajuuden myötä. Päätelmämme on, että BE vaikuttaa osaltaan niiden potilaiden toimintakyvyn heikkenemiseen, joilla on samanaikainen DE. Pullistumien sekoittava toiminnallinen vaikutus riippuu BE:n laajuudesta: suhteellisen lievempää obstruktiota voidaan havaita vaikean BE:n yhteydessä, kun taas keskivaikea BE aiheuttaa vaatimatonta diffuusiokapasiteetin heikkenemistä, mikä selittää toiminnallis-radiologisten korrelaatioiden puuttumisen ryhmässä I. Tämän vuoksi tietokonetomografiakuvaus on erittäin hyödyllinen BE:n ja siihen liittyvän DE:n työstämisessä.